Siis miksi kaikkia lapsia ei laiteta päiväkotiin?

Samaa oikeastaan oon itekin ihmetellyt. Itellä lapsuudesta vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia päiväkodista vaikka aloitin siellä jo 1,5 vuoden iässä, samoten tuttavapiirissä ei oo kukaan puhunut negatiiviseen sävyyn lastensa päiväkotitaipaleesta. En tiedä, kai lapset on vaan niin erilaisia, että joidenkin tarpeisiin ja temperamenttiin sopii paremmin kotihoito sinne eskari-ikään asti.

Me ei laitettu, koska mies oli sitä mieltä, että lasten on parempi olla kotona. Kadun kyseistä päätöstä. Meidän lapset ovat mielestäni paljon ikätasoaan epävarmemman oloisia ja huonokäytöksisiä. Mies heitä siis hoiti kotona, koska ei käynyt töissä. Oli työtön. Olihan se kivaa, ettei ollut kiireisiä aamuja, mutta lasten osalta käy sääliksi, kun mies kasvattaa epävarmoja pikku metsäläisiä.

Juuri katsoin You tubesta BBC:n uutispätkää usalaislapsista, jotka eivät käy koulua kotonakaan, ja heistä paistoi se sama arkuus, epävarmuus ja sellainen heiluva ja epätasapainoinen käytös, kuin miehenkin kasvattamista lapsistamme. Sääliksi käy. Vaikka olen itsekin kärsinyt liian ankarasta kasvatuksesta, olen silti sitä mieltä, että lapsia pitää pieninä koulia ja kouluttaa, muuten heistä ei tule yhtään mitään, tuskin edes onnellisia. Se antaa valmiuksia asioihin,joita kouluttamattomat lapset eivät koskaan saa.

Mitä iloa on olla sellainen pieni, tyhmä ja epävarma, kouluja tai lastentarhaa käymätön otus? En vain siis tajua. Ja onhan se nyt aikuisillekin paljon kivempaa, kun pääsee eroon rasittavista lapsista koko päiväksi. Laittaisin isommat lapseni ehdottomasti tarhaan, jos olisin kotiäitinä.

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

3v olisi hyvä mennä päiväkotiin, edes osa-aikaisesti. Juurikin noista syistä mitä on aiemmin mainittu. Sen sijaan pienten ryhmät on sellaisia, minne en lapsia laittaisi.

Nytkin kaikissa suurissa kaupungeissa on järkyttävä pula pätevistä opettajista, jep uusia päiväkoteja vain sadoittain pystyyn ja sinne sitten edellämainitut työttömät metsäläiset töihin. Silloin ei päiväkoti enää tarjoa mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Miksi kotihoito tarkoittaisi hissuttelua tai suojelevuutta? Mikä ikkuna menee automaattisesti tai edes todennäköisesti ohi jos lapsi on kotihoidossa? Meille muille kun kotihoito ei tarkoita kellariin lukkiutumista vaikka sinulle tarkoittaisi.

Päiväkodit on luotu, jotta molemmat vanhemmat pääsevät töihin. Tarkoitus säilöä kollektiivisesti lapset johonkin. Sitten siihen päälle on alettu maalailemaan "sosiaalistamin- ja oppimiskuvioita" aivan kuin lastentarhat olisivat jotenkin kehittäviä paikkoja. 

Lapsia kaitsetaan siellä (usein aika ylimalkaisesti) vanhempien työpäivän ajan. Kiva jos jotkut lapset viihtyvät ja oma ryhmänsä on ongelmaton ja kiva. Kyllä lapset keskenään pärjäävät ja viihtyvät useimmiten. 

Se onko kurahousua päälle auttavalla tätillä tutkinto asiaan - on aika irrelevantti. Maalaisjärjellä pärjää vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Miksi kotihoito tarkoittaisi hissuttelua tai suojelevuutta? Mikä ikkuna menee automaattisesti tai edes todennäköisesti ohi jos lapsi on kotihoidossa? Meille muille kun kotihoito ei tarkoita kellariin lukkiutumista vaikka sinulle tarkoittaisi.

No se on useimmille syy olla laittamatta lasta päiväkotiin. Hissuttelu ja suojelu siis. Ja siis nyt puhutaan näistä 6-vuotiaiksi saakka kotihoidetuistä. Menee siinä vaan ikkuna kiinni, lapsen on sitten hiukan vaikeampaa oppia isommassa ryhmässä olemista, kun ei ole siihen tottunut. Meidän lapset siis olivat kotona eskariin saakka, enkä ole nähnyt mitään etuja siinä. Mies hoiti lapsia, itse hoidin noin 3-vuotiaiksi. Sen jälkeen olisin mieluummin todellakin laittanut heidät ihmisten ilmoille ja päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Miksi kotihoito tarkoittaisi hissuttelua tai suojelevuutta? Mikä ikkuna menee automaattisesti tai edes todennäköisesti ohi jos lapsi on kotihoidossa? Meille muille kun kotihoito ei tarkoita kellariin lukkiutumista vaikka sinulle tarkoittaisi.

No se on useimmille syy olla laittamatta lasta päiväkotiin. Hissuttelu ja suojelu siis. Ja siis nyt puhutaan näistä 6-vuotiaiksi saakka kotihoidetuistä. Menee siinä vaan ikkuna kiinni, lapsen on sitten hiukan vaikeampaa oppia isommassa ryhmässä olemista, kun ei ole siihen tottunut. Meidän lapset siis olivat kotona eskariin saakka, enkä ole nähnyt mitään etuja siinä. Mies hoiti lapsia, itse hoidin noin 3-vuotiaiksi. Sen jälkeen olisin mieluummin todellakin laittanut heidät ihmisten ilmoille ja päiväkotiin.

Ja siis kyllä lapsemme ryhmiin sopeutuivat, mutta jollainlailla mietin, että olisivatko niissä jopa reippaampia tai vastaavaa, jos olisivat niihin nuorempina tottuneet. Samoin sopeutuivat koulun, mutta tiettyä epävarmuutta heissä on, kun kotona on silitelty kaikessa päähän (mies).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Totutetaan kaikenlaiseen? Päiväkoti on hyvin strukturoitu melko kapean kokemusmaailman tarjoava laitosympäristö. Varhaiskasvatus on kehitetty korvaamaan sitä virikedeprivaatiota mikä syntyy kun lapset irrotetaan yhteiskunnasta laitokseen suureksi osaksi hereilläoloajasta - sen tarkoitus on kompensoida puuttuvaa normaalia elämää. On käytöstapojen teemaviikkoa sen sijaan että lapsi olisi mukana asioimassa ja katsomassa mallia, väritetään vihanneskuvia sen sijaan että oltaisiin mukana ruuanlaitossa, lauletaan "pää-olkapää-peppu" sen sijaan että vanhemmalla olisi aikaa rauhassa aamulla jutella puettavan lapsen kanssa, tehdään Logico-tehtäviä sen sijaan että lapsi tyhjentäisi tietokonetta kaappiin järkevään järjestykseen.

Minä olen ollut koko lapsuuteni kotona. Eskariin ja kouluun menin sitten tietysti. Olen aina ihmetellyt, kun väitetään, että päiväkodissa kehittyisi jotenkin paremmin. Ainakaan meidän luokallamme koulussa ei näkynyt millään tavalla, kuka oli ollut päiväkodissa ja kuka ei. Itse olen pärjännyt koulussa ja elämässä oikein hyvin.

Sitten ymmärsin, että osalla kotihoito tarkoittaa sitä, että vanhemmat yrittävät päästä mahdollisimman helpolla. Lapsi istuu tabletilla, tietokoneella tai telkkarin ääressä. Ulkoilu on Insta-kuvien ottamista varten. Ruuaksi syödään (käsin tai haarukan päästä) esim. pelkkiä nakkeja. Olenkin ymmärtänyt, että ehkä tosiaan on lapsia, joille päiväkoti on kotia parempi kasvuympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Me ei laitettu, koska mies oli sitä mieltä, että lasten on parempi olla kotona. Kadun kyseistä päätöstä. Meidän lapset ovat mielestäni paljon ikätasoaan epävarmemman oloisia ja huonokäytöksisiä. Mies heitä siis hoiti kotona, koska ei käynyt töissä. Oli työtön. Olihan se kivaa, ettei ollut kiireisiä aamuja, mutta lasten osalta käy sääliksi, kun mies kasvattaa epävarmoja pikku metsäläisiä.

Juuri katsoin You tubesta BBC:n uutispätkää usalaislapsista, jotka eivät käy koulua kotonakaan, ja heistä paistoi se sama arkuus, epävarmuus ja sellainen heiluva ja epätasapainoinen käytös, kuin miehenkin kasvattamista lapsistamme. Sääliksi käy. Vaikka olen itsekin kärsinyt liian ankarasta kasvatuksesta, olen silti sitä mieltä, että lapsia pitää pieninä koulia ja kouluttaa, muuten heistä ei tule yhtään mitään, tuskin edes onnellisia. Se antaa valmiuksia asioihin,joita kouluttamattomat lapset eivät koskaan saa.

Täh?

En minä tehnyt lapsiani laittaakseni sen heti pois ja tehdäkseni vielä enemmän töitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

On yleinen harhaluulo nykyään, että lapsista tulisi jotenkin onnellisempia ja paremmin pärjääviä heitä pienestä pitäen koulimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Miksi kotihoito tarkoittaisi hissuttelua tai suojelevuutta? Mikä ikkuna menee automaattisesti tai edes todennäköisesti ohi jos lapsi on kotihoidossa? Meille muille kun kotihoito ei tarkoita kellariin lukkiutumista vaikka sinulle tarkoittaisi.

No se on useimmille syy olla laittamatta lasta päiväkotiin. Hissuttelu ja suojelu siis. Ja siis nyt puhutaan näistä 6-vuotiaiksi saakka kotihoidetuistä. Menee siinä vaan ikkuna kiinni, lapsen on sitten hiukan vaikeampaa oppia isommassa ryhmässä olemista, kun ei ole siihen tottunut. Meidän lapset siis olivat kotona eskariin saakka, enkä ole nähnyt mitään etuja siinä. Mies hoiti lapsia, itse hoidin noin 3-vuotiaiksi. Sen jälkeen olisin mieluummin todellakin laittanut heidät ihmisten ilmoille ja päiväkotiin.

Meillä lapset menneet myöhään, kuopus vasta eskariin. Kävimme kyllä töissä, muttakolmivuorotyöläisinä sumplimme vuorot niin että hoidettiin kotona.

Poika nyt menee 6. Luokalle, sosiaqlisesti lahjakas, pqljon kavereita, kiltti, ja kokeista eibkoskaq alle 9 tullut.

Oppi lukemaan 5 v, osasi silloin digitalisen ja tavallisen kellon, ja matikan 1. Ja 2. Vuosimäärän.

Ai niin, hyvä myös urheilussa.

Eli paljon riippuu minkälaista hoitoa saa, oli kotona tai tarhassa, meidän lqpsi ei olisi näin hyvin kehittynyt tarhassa

Vierailija kirjoitti:

Me ei laitettu, koska mies oli sitä mieltä, että lasten on parempi olla kotona. Kadun kyseistä päätöstä. Meidän lapset ovat mielestäni paljon ikätasoaan epävarmemman oloisia ja huonokäytöksisiä. Mies heitä siis hoiti kotona, koska ei käynyt töissä. Oli työtön. Olihan se kivaa, ettei ollut kiireisiä aamuja, mutta lasten osalta käy sääliksi, kun mies kasvattaa epävarmoja pikku metsäläisiä.

Juuri katsoin You tubesta BBC:n uutispätkää usalaislapsista, jotka eivät käy koulua kotonakaan, ja heistä paistoi se sama arkuus, epävarmuus ja sellainen heiluva ja epätasapainoinen käytös, kuin miehenkin kasvattamista lapsistamme. Sääliksi käy. Vaikka olen itsekin kärsinyt liian ankarasta kasvatuksesta, olen silti sitä mieltä, että lapsia pitää pieninä koulia ja kouluttaa, muuten heistä ei tule yhtään mitään, tuskin edes onnellisia. Se antaa valmiuksia asioihin,joita kouluttamattomat lapset eivät koskaan saa.

No, miksi se miehesi ei "koulinut ja kouluttanut" (hirveä ilmaus pienten lasten kasvatuksesta) niitä lapsia siellä kotona? Ei huonokäytöksisyys ole kiinni siitä, missä kasvatetaan vaan kuka kasvattaa ja miten. Samoin niitä sosiaalisia kontakteja ja kokemuksia on mahdollista lapsille tarjota muulla tavallakin, kuin sillä että heidät raahataan koko pitkäksi päiväksi meluisaan, rauhattomaan ympäristöön, jossa ei ole mahdollisuutta ottaa kenenkään yksilöllisyyttä ja temperamenttia todella huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Miksi kotihoito tarkoittaisi hissuttelua tai suojelevuutta? Mikä ikkuna menee automaattisesti tai edes todennäköisesti ohi jos lapsi on kotihoidossa? Meille muille kun kotihoito ei tarkoita kellariin lukkiutumista vaikka sinulle tarkoittaisi.

No se on useimmille syy olla laittamatta lasta päiväkotiin. Hissuttelu ja suojelu siis. Ja siis nyt puhutaan näistä 6-vuotiaiksi saakka kotihoidetuistä. Menee siinä vaan ikkuna kiinni, lapsen on sitten hiukan vaikeampaa oppia isommassa ryhmässä olemista, kun ei ole siihen tottunut. Meidän lapset siis olivat kotona eskariin saakka, enkä ole nähnyt mitään etuja siinä. Mies hoiti lapsia, itse hoidin noin 3-vuotiaiksi. Sen jälkeen olisin mieluummin todellakin laittanut heidät ihmisten ilmoille ja päiväkotiin.

Nyt taitaa omat angstit vähän livahtaa yleistyksen puolelle?

Kotihoidettu lapsi voi käydä päiväkerhossa, puistotoiminnassa, harrastuksessa tai avoimessa päiväkodissa, tai vain vilkkaassa leikkipuistossa. Päiväkoti ei ole edellytys ryhmässä toimimisen oppimiselle, eikä mikään ikkuna mene kiinni ennen eskari-ikää. Ja minun kokemukseni on että yleisin syy eskariin asti kotihoitoon on se, että päivähoidolle ei ole tarvetta (vanhempi on muutenkin nuorempien lasten kanssa kotona tai vanhempien työvuorot menee limittäin tms.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

On yleinen harhaluulo nykyään, että lapsista tulisi jotenkin onnellisempia ja paremmin pärjääviä heitä pienestä pitäen koulimalla.

Onhan siellä päiväkodissa tavallaan pakko oppia pärjäämään ja toimimaan omatoimisesti, mutta onko tämä hyvä juttu ja meneekö lapsen hyvinvoinnin edelle? Ei minusta.