Ihastus työkaveriin
Minulla on ongelma, johon toivon apua/neuvoja.
Olen onnellisesti parisuhteessa jo useamman vuoden ja rakastan partneriani yli kaiken. Siksi hämmästyin kun huomasin, että koen ihastumisen tunteita erääseen työkaveriin. Hän on naimisissa ja minä siis varattu, joten mitään mahdollisuuksia meillä ei olisi. En edes halua, sillä en halua vaarantaa parisuhdettani. Emme flirttaile tai tee muutakaan epäsopivaa. Vaikka hän on hyvin avulias ja mukava, on suhteemme täysin professionaalinen.
Miten pääsen tästä ihastuksesta eroon? En halua kertoa poikaystävälleni mitään, koska en halua huolestuttaa häntä. Tunnen oloni silti kovin vääräksi. Varsinkin kun meidän suhteessa on kaikki hyvin. Haluan unohtaa ihastuksen, mutta näemme joka päivä, joten se on vaikeaa ja meidän pitää tehdä projekteja yhdessä.
Kommentit (8)
Kahden varatun seikkailu on parasta mitä elämällä on tarjota. Ei suurta riskiä mustasukkaisuusdraamaan jos homma aikanaan loppuu. Antaudu tunteillesi, ei sen tarvitse avioon johtaa.
Aika parantaa, toivottavasti.
Itse samassa tilanteessa ja piinaavaa on tämä taistelu.
Näen kylläkin ihastuksen kohdettani vain kerran viikossa. En tiedä kuinka kestäisin, jos joka päivä!
Aika auttaa. Yritä ajatella, että ihastus on vain tunne, joka tulee ja menee. Sen ei ole pakko johtaa mihinkään.
Olen itsekin ihastunut työkaveriini. Itse olen sinkku ja työkaveri perheellinen ja olemme kummatkin naisia. En aio edetä mihinkään, koska en halua rikkoa perheitä ja osaan kyllä hillitä tunteeni. Otan tämän vähän kuin johonkin julkkikseen ihastumisena. Tiedän, että ihastuksen kohde on saavuttamaton ja hyväksyn sen. Onpahan jotain iloa työpäivissä.
Entä jos se ei vaan mene ohi? Mulla kestänyt jo yli vuoden, pahinta kaikesta tiedän että myös vastapuoli olisi kiinnostunut.
Kiitos vastauksista! Olen ihan samaa mieltä, että ajan kanssa varmaan menisi ohi, jos en miestä näkisi koko ajan. Istuu tuossa vieressä, jollei ole palavereissa laukkaamaan, joten todella vietän hänen seurassaan 8-9h päivässä. Tämä on ihan sietämätöntä. Kun pääsen kotiin, olen niin onnellinen, että pääsen oman miehen luo.
Olen huomannut, että välillä puhun korostuneesti oman suhteen onnellisuudesta ja rakkaudestani poikaystäväni kohtaan. Kyselen hänen vaimosta ja ihastelen innoissani, mitä kaikkea ovatkaan viikonloppuna tehneet. Toivottavasti se ei ala näkyä läpi.
Näiden tunteiden kanssa eläminen on ihan tuskaa.
T. AP
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Yritä ajatella, että ihastus on vain tunne, joka tulee ja menee. Sen ei ole pakko johtaa mihinkään.
Olen itsekin ihastunut työkaveriini. Itse olen sinkku ja työkaveri perheellinen ja olemme kummatkin naisia. En aio edetä mihinkään, koska en halua rikkoa perheitä ja osaan kyllä hillitä tunteeni. Otan tämän vähän kuin johonkin julkkikseen ihastumisena. Tiedän, että ihastuksen kohde on saavuttamaton ja hyväksyn sen. Onpahan jotain iloa työpäivissä.
Miten pystyt kestämään tämän?
T. AP
Kerro poikaystävällesi ja anna hänen päättää, haluaako enää jatkaa kanssasi.
Onko tämä se johtoryhmän jäsen, joka on katsellut sinua ruokalassa?
Sinun ei ole pakko kertoa kenellekään mitään, odotat vain, että ihastus menee ohitse: joko aika parantaa tai työpaikka vaihtuu tai huomaat hänessä puolia, joista et niin pidäkään.