Mies käyttää vapaa-aikansa muiden ihmisten ongelmien ratkaisuun

Hermo menee kun mies toimii ilmaisena terapeuttina ja olkapäänä puolelle kylää. Mieheni on hyvä kuuntelija, empaattinen ja aina valmis auttamaan. Tämä on yksi niistä piirteistä, joihin itsekin hänessä rakastuin.

Nyt huomaan kuitenkin, miten hänen ympärilleen on kerääntynyt useita ihmisiä, jotka vain tulevat ja kaatavat likasankonsa hänen niskaansa. Nämä ihmiset ovat ns. ongelmaisia reppanoita, joiden asiat eivät millään ota selvitäkseen ja joiden kanssa mies pui samaa asiaa kuukaudesta toiseen. Ihan vaan esimerkkinä viime viikolta:

- Lapsuudenystävä, jolla on jonkin sortin identiteettikriisi, ei tiedä mitä tahtoo elämältään ja vuodattaa miehelleni ongelmansa niin uraansa kuin parisuhteeseensakin liittyen. Lähettää pitkiä ääniviestimonologeja ja pölähtää ilmoittamatta oven taakse hakemaan juttuseuraa.

- Vanha opiskelukaveri, jolla on vaikeuksia työllistyä ja rahat lopussa. Lainaa mieheltäni satasia ja lupaa maksaa, mutta itse ainakin olen hyvin skeptinen takaisin maksun suhteen. Vuodattaa lainaamisen oheen vielä suhdesotkunsakin.

- Työkaveri, joka sai yllättäen tietää olevansa viidennellä kuulla raskaana. Nainen on aivan poissa tolaltaan ja koko elämä menossa uusiksi. Mieheni hän kokee jotenkin isovelihahmona ja hän on nyt työpaikalla ainoa, joka tietää asiasta.

- Toinen työkaveri, joka vaimoineen ei osaa päättää pitäisikö heidän ottaa vastaan vaimon saama työtarjous toisesta kaupungista, vai ei. Tulee mieheni luokse TUNNEIKSI puimaan uhkia ja mahdollisuuksia

Näen miten mieheni kuormittuu kaikkien näiden ongelmien alla, vaikka hänellä on hyvin stressaava työ ja muutakin ajateltavaa. Hän ei vain osaa sanoa ei ja nyt kun hän on päästänyt näitä ihmisiä lähelleen on hyvin vaikea vaan lakata välittämästä. Minusta tilanne on melkein painajaismainen, ei voi olla mahdollista, että toiselta menee useita tunteja viikossa tällaisiin yksipuolisiin ongelmanratkaisukeskusteluihin!

Minulla on tässä itsekkäitäkin ajatuksia takana, sillä olen itse tietoisesti lakannut puhumasta omista huolistani miehelleni, koska tiedän että hän kuuntelee päivittäin näitä kavereiden ja kummin kaimojen vuodatuksia. Mies on totta kai minunkin tukipilarini ja koen syyllisyyttä siitä, että minäkin käytän hänen empatiakykyään ja kuuntelutaitoaan hyväkseni.

Mitä hänelle voi tehdä tai sanoa?