Eroon yli-itsekriittisyydestä?
Miten pääsen eroon itsekriittisyydestä? Haukun ja säkin itseäni kaikesta.
Kommentit (10)
Mitäpä jos yrittää joskus ajatella miten suhtautuisi samaan asiaan toisen ihmisen kohdalla. Olisiko toiselle yhtä ankara? Yleensä varmaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Itsekriittisyys on pohjimmiltaan vähän narsistista. En tarkoita, että olisi luonnehäriötä, mutta hiukan sellaisia piirteitä. Taipumus ajatella, että pohjimmiltaan on jotenkin parempi kuin muut ja siksi pitäisi olla enemmän kuin muut. Itsekritiikitön ihminen sen sijaan ajatteleen olevan tasan yhtä hyvä ja paska kuin kaikki muutkin. Se fiilis luo armollisuutta ja myötätuntoa kaikkea ihmisyyttä kohtaan, myös omaa itseään kohtaan.
Toki on sitten niitäkin, jotka ovat yli-kriittisiä ihan kaikkia ja kaikkea kohtaan, mutta siis suurin osa on näitä, jotka kyllä sallii muilta, muttei itseltään.
Tai sitten itsekriittinen vaatii itseltään enemmän siksi, että pitää itseään muita arvottomampana, joten hänen täytyy kompensoida yrittämällä muita enemmän, lunastaakseen oikeuden olla olemassa.
Narsistisuuteen taas kuuluu se, että pitää itseään muita parempana ns. ilman syytä, ja vaikkei olisi tehnyt mitään sen eteen. Narsistit vaativat muilta enemmän kuin itseltään ja pitävät itseään oikeutettuna kaikkeen haluamaansa. Se on itsekriittisyyden vastakohta.
Hyvä olisi oppia vähentämään itsekriittisyyttä, mutta ei kuitenkaan sille tasolle, että se menee jo itsekkyydeksi tai välinpitämättömyydeksi. Itseään tulisi tarkastella kriittisesti, mutta sen ei tulisi lähteä huonommuudentunteesta ja tarpeesta varmistella olevansa kelvollinen ihminen.
Itsekritiikkiä ei selvästi ole tarpeeksi.
Olisit muuten jättänyt tämänkin aloituksen tekemättä.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekriittisyys on pohjimmiltaan vähän narsistista. En tarkoita, että olisi luonnehäriötä, mutta hiukan sellaisia piirteitä. Taipumus ajatella, että pohjimmiltaan on jotenkin parempi kuin muut ja siksi pitäisi olla enemmän kuin muut. Itsekritiikitön ihminen sen sijaan ajatteleen olevan tasan yhtä hyvä ja paska kuin kaikki muutkin. Se fiilis luo armollisuutta ja myötätuntoa kaikkea ihmisyyttä kohtaan, myös omaa itseään kohtaan.
Toki on sitten niitäkin, jotka ovat yli-kriittisiä ihan kaikkia ja kaikkea kohtaan, mutta siis suurin osa on näitä, jotka kyllä sallii muilta, muttei itseltään.
Tai sitten itsekriittinen vaatii itseltään enemmän siksi, että pitää itseään muita arvottomampana, joten hänen täytyy kompensoida yrittämällä muita enemmän, lunastaakseen oikeuden olla olemassa.
Narsistisuuteen taas kuuluu se, että pitää itseään muita parempana ns. ilman syytä, ja vaikkei olisi tehnyt mitään sen eteen. Narsistit vaativat muilta enemmän kuin itseltään ja pitävät itseään oikeutettuna kaikkeen haluamaansa. Se on itsekriittisyyden vastakohta.
Hyvä olisi oppia vähentämään itsekriittisyyttä, mutta ei kuitenkaan sille tasolle, että se menee jo itsekkyydeksi tai välinpitämättömyydeksi. Itseään tulisi tarkastella kriittisesti, mutta sen ei tulisi lähteä huonommuudentunteesta ja tarpeesta varmistella olevansa kelvollinen ihminen.
Says who ?
Sinccis
Säkki päähän, kuten aloituksessa mainitset.
Ei leggareita ulos!
Sinccis
(karmeen näkösiä)
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos yrittää joskus ajatella miten suhtautuisi samaan asiaan toisen ihmisen kohdalla. Olisiko toiselle yhtä ankara? Yleensä varmaan ei.
Jos naapurin lato on vinossa, niin mitä se mua haittaa ?
Miksi mä haluaisin, että omani olisi.
Sinccis
Siksikö kun naapuri on tolvana?
Vierailija kirjoitti:
Säkki päähän, kuten aloituksessa mainitset.
Ei leggareita ulos!
Sinccis
(karmeen näkösiä)
Laitan silti legginssit ulos. Sinähän et sitä määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säkki päähän, kuten aloituksessa mainitset.
Ei leggareita ulos!
Sinccis
(karmeen näkösiä)
Laitan silti legginssit ulos. Sinähän et sitä määrää.
Et laita niitä persleggareitasi. Yrjöt tulee!
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säkki päähän, kuten aloituksessa mainitset.
Ei leggareita ulos!
Sinccis
(karmeen näkösiä)
Laitan silti legginssit ulos. Sinähän et sitä määrää.
Et laita niitä persleggareitasi. Yrjöt tulee!
Sinccis
Aww voi voi.
Itsekriittisyys on pohjimmiltaan vähän narsistista. En tarkoita, että olisi luonnehäriötä, mutta hiukan sellaisia piirteitä. Taipumus ajatella, että pohjimmiltaan on jotenkin parempi kuin muut ja siksi pitäisi olla enemmän kuin muut. Itsekritiikitön ihminen sen sijaan ajatteleen olevan tasan yhtä hyvä ja paska kuin kaikki muutkin. Se fiilis luo armollisuutta ja myötätuntoa kaikkea ihmisyyttä kohtaan, myös omaa itseään kohtaan.
Toki on sitten niitäkin, jotka ovat yli-kriittisiä ihan kaikkia ja kaikkea kohtaan, mutta siis suurin osa on näitä, jotka kyllä sallii muilta, muttei itseltään.