Avaudun nyt ja tähän

Lapsuus kulki perheessä, jossa isä oli hullu. Jo vauvaikäisenä käytti väkivaltaa. Menin hoitoon perhepäivähoitajalle, joka ei huolehtinut meistä. Sen jälkeen kunnalliselle, missä kiusattiin lasten ja hoitajat menivät tietämättään mukaan, (lapset väittivät, että tein asioita, joita itse tekivät ja sain tästä rangaistuksia). Koulussa alkoi kiusaaminen, mikä jatkui koko peruskoulun ajan. Menin lukioon, missä kiusaaminen jatkui. Sairastuin syömishäiriöön kiusaamisen ja stressin seurauksena. En päässyt jatko-opintoihin. Teen työtä, jossa saan koko ajan kuraa niskaan ja vihaan elämääni. Olen täysin yksin. Olen traumatisoitunut ja onneton. En tiedä mistä saisin apua ja ymmärtäisikö kukaan. Se, että avautuisin tuntemattomalle ja tämä tuomitsisi minut tai väittäisi kaiken olevan omaa syytäni niin, että tietäisi kasvoni ja nimeni. En toipuisi siitä, koska sen tietäisivät kohta kaikki. En halua olla menneisyyteni vanki muiden silmissä, vaikka olenkin sitä omissa silmissäni.