Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään kellään oikeasti kova kuri vai onko kaikki vaan kaverivanhempia?
07.06.2019 |
Enkä nyt tarkoita, että kova kuri olisi välttämättä hyvä asia, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nykylapsilla ja nuorilla on aika iso ero siihen, millaista itsellä oli, vaikka siitä nyt ei ole kuin pari vuosikymmentä. Vaikka ihan varmasti hyvät ja rakastavat vanhemmat olivat, niin kyllä ihan eri tavalla oli selvät ja tiukatkin säännöt ja kuri, miten piti lapsena/nuorena toimia ja käyttäytyä ja joskus jopa vyöllä kuritettiin, ei onneksi usein kuitenkaan. Mutta tarkoitan, että vaikka oli hyvät välit, niin ei oltu ns. kaverita, vaan selvästi roolit lapsi/nuori ja vanhemmat ja oli tarkkaa sen suhteen, miten pitää esim. käyttäytyä.
Oliko ihan sekavaa... toivottavasti joku ymmärsi, mitä yritin kysyä! :O
Kommentit (4)
No mä en saanut remmiä, mutta muistan että vielä pitkälle yläasteiässäkin äiti päätti kaikista vaatteista. Olin toki mukana, kun ostettiin, mutta ei mitään "muotijuttuja" ostettu, vaan sellaisia käytännöllisiä nättejä "kiltin tytön" vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme teiniä ja tavallaan kuri ei ole kova, mutta en hyväksy huonoa käytöstä. Tai ymmärrän kyllä hetken ja en itsekään ole mikään maailman paras tunteiden hallinnassa, mutta meillä on rajat, joiden yli ei mennä. Teinit ovat oppineet kertomaan asiansa ja luottamaan, että olemme kyllä heidän puolellaan, mutta välillä asioista pitää vääntää ja sanomme stopin nopeasti, jos homma menee yli.
Kaikki ovat kehuneet teinejämme, opettajat, sukulaiset ja naapurit. Olemme heistä ylpeitä ja onnellisia.
Meillä 13v ja 15v tytöt ja monen mielestä varmaan tiukka kasvatus:
Kouluaamuina tytöt huolehtivat itse, että heräävät riittävän aikaisin, valmistavat itse tai yhteistyössä keskenään terveellisen aamupalan, petaavat sängyn ja laittautuvat koulua varten. Koulumatkat pyöräillen tai kävelellen (2km suuntaansa). Emme kuskaa heitä, eikä heillä ole bussikorttia, koska hyötyliikunta päivittäin ulkoilmassa on terveellistä.
Koulun jälkeen molemmat tekevät läksynsä, ja harjoittelevat pianoläksyjään päivittäin vähintään tunnin. Monesti tytöt on jo alkaneet valmistella päivällistä ennenkuin me vanhemmat tulemme kotiin. Sitten tehdään ruoka yhdessä loppuun ja syödään yhdessä. Ruokapöydässä ei ole esim. kännyköitä mukana.
Päivällisen jälkeen on harrastuksia useampana iltana viikossa. Molemmat harrastavat pianonsoittoa musiikkiopistossa ja taitoluistelua. Muutaman kerran viikossa heillä on aikaa olla kavereiden kanssa, kunhan koulutyöt, harrastukset ja kotityöt on hoidettu. Läksyt tarkistetaan ja kuulustellaan kotona joja päivä.Perjantaisin koulun jälkeen ei yleensä ole paljon läksyä, silloin on siivouspäivä. Tytöt hoitavat koko talon viikkosiivouksen (imurointi, pölyt, vessat) yhdessä. Parin viikon välein on isompi siivous (esim. lakanoiden vaihto) jonka teemme yhdessä.
Meillä syödään terveellistä kotiruokaa. Lomilla tai viikonloppuisin saatamme käydä ulkona syömässä, mutta ei roskaruokaa. Lapset eivät syö herkkuja (sipsit, mehut, karkit). Yleensä perjantaisin, kun käymme saunassa, he saavat pienen saunalimun. Karkit yms. kuuluvat vain juhlahetkiin.
Jos ovat iltaisin muualla kuin harrastuksissa, kotiintuloaika on 20.00 ja nukkumaan viimeistään 22.00. Puhelin ja tabletti otetaan pois viimeistään tunti ennen nukkumaan menoa. TV:tä saavat olohuoneessa katsoa. Pyydettäessä he joutuvat antaa puhelimensa ja somekanavansa tarkastettavakseni. Teen sen pistokoeluonteisesti n. viikon välein. Jos puhelinta ei luovutettaisi suosiolla pyytämässäni, lähtisi se viikon jäähylle lukolliseen kaappiin.
Viikkorahaa ei makseta. Hyvillä perusteluilla voidaan pikkutaskurahaa antaa tarpeellisiin menoihin. Mutta periaatteessa eivät omaa rahaa tarvitse, hankimme heille kaiken tarpeellisen. Ja saavat toki käyttää muodikkaita merkkivaatteita, oman makunsa mukaan, mutta he eivät hanki niitä itse ilman suostumustani.
Periaatteemme kotona on, että me vanhemmat päätämme asioista. Joissakin asioissa saatamme keskustella ja kysyä lasten mielipidettä, mutta me päätämme. Jos vastaansanomista tai sääntöjen rikkomista esiintyy, sanktio on sen verran iso, että oppi menee yleensä kerralla perille. Esim. kerran vanhempi tyttö uhmasi kotiintuloaikaa; seuraus kuukausi kotiarestia, ilman puhelinta + ylimääräistä kotityötä päivittäin. Eipä ole sen jälkeen tarvinnut keskustella kotiintuloajoista
No meillä kyllä vanhemmilla selkeä auktoriteetti lapsiin. Mutta paljon myös touhutaan lasten kanssa ”kuin kaverit” mutta silloinkin oletetaan että lapset tottelevat aina tarvittaessa. Eli vaikka mies käy poikien kanssa ajamassa yhdessä niin on selvää että mies päättää kuka ajaa ja milloin jne.
Mielestäni meillä on selvää että vanhemmat sanovat viimeisen sanan mutta voi ehdottaaa ja jopa neuvotella jos on hyviä perusteita omalle näkemykselle. Pelkkää jankkaamista tai vinkumista ei me vanhemmat jakseta kuunnella. Niillä ei saa tahtoaan läpi.