En jaksa enää
Elämässäni ei ole mitään hyvää. Isojen kriisien (jätetty pitkässä suhteessa, vaikeat itsetunto-ongelmat, paniikkioireet, velka, stressi, yksinäisyys) lisäksi naapurin lapset kiljuvat ja rääkyvät, ja aikuiset puhuvat todella kovaa ja huutavat eli hiljaisuudessakaan ei saa vain olla ja levätä. Sitten vielä tolkuttoman kuuma, kuumempaa tulossa, ja tässä asiassa on monta huonoa puolta. Olen kuin zombie, tuijotan tyhjyyteen ja en edes tajua miksi olen täällä enää. Eli nyt vielä vaikeasti masentunutkin. Jos jokin auttaisi, se olisi matkustaminen kauas pois joksikin aikaa, mutta ei todellakaan ole varaa siihen. Olen kuin ansassa enkä pääse pois. :'(
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Hei, Sinä! Kirjoitan sinulle siksi, että tunnistan monta samaa asiaa kuin mistä kirjoitit. Haluan kertoa, että täällä on joku muukin elämästä uupunut, kaikkensa yrittänyt ihmisolento. Olen itse toipumassa todella vaikeiden kokemusten jäljiltä, ja ihmeekseni myös hyviä asioita on alkanut tapahtumaan. Mutta sen olen huomannut, että paljon pitää ponnistella ja miten yksin sitä lopulta on (vaikka olisi hyviäkin ystäviä). Haluan kannustaa sinua jaksamaan etsimään elämääsi helpottavia ratkaisuja. Pitää levätä, pitää toipua, että pystyy rauhoittamaan stressistä aiheutuneet vaikutukset kehossa ja mielessä. Oletko kuullut Ystävyyden majatalosta? Googleta. En ole siellä itse käynyt mutta paikka vaikuttaa mahtavalta. Olisiko sinulla mahdollisuutta viettää tuonkaltaisessa paikassa jotain ajanjaksoja tai viikonloppuja? Minulle suurin oivallus elämässäni on ollut se, että miten paljon me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Rakkautta, kunnioitusta, läheisyyttä ja arvostusta. Haluan lähettää sinulle lämpimän halauksen ja viestin siitä, että sinä selviät, sinä pärjäät, asiat järjestyy jollakin tavoin.
Lähtöhinta 40e/yö...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät pienesssä pääsisisäisesssä sekavasssa maailmassa yksin vaillla järkeä.
Vaiilla suhteeellisuuden tajua.
Joo, olen romahtanut. Ei ole ruokahalua, ei mitään energiaa. Olen ihan turha ja arvoton.
1) Osta korvatulpat ja viilennyslaite.
2) Rentoudu.
Masennukseen tietysti kannattaa hakea apua lääkäristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät pienesssä pääsisisäisesssä sekavasssa maailmassa yksin vaillla järkeä.
Vaiilla suhteeellisuuden tajua.
Joo, olen romahtanut. Ei ole ruokahalua, ei mitään energiaa. Olen ihan turha ja arvoton.
On luonnollista, että jos tapahtuu liikaa kuormittavia asioita, niin voi romahtaa. Toiset kestää erilaisia määriä kuormitusta kuin toiset, taakkojen painoa ei voi keskenään verrata. Täällä on ollut pari tosi hyvää ketjua lapsuuden traumojen vaikutuksista myöhempään elämään.
Jos on liikaa yksin, alkaa kelata samoja huonoja ja tuhoavia ajatuksia. Alkaa ajatella, että on huono ja arvoton. Se on aivokemiaa, johon lääkitys tuo apua. Mutta ihminen tarvitsee muutakin kuin vain lääkettä, tarvitaan muiden ihmisten seuraa, apua talousvaikeuksien selvittelyyn, terapiaa, lepäämistä jne. Toivon kovasti, että ap löytää jostain voimaa etsiä apua/helpotusta, vaikka onkin masentunut ja ahdingossa. Silloin pienikin ponnistus voi olla liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, Sinä! Kirjoitan sinulle siksi, että tunnistan monta samaa asiaa kuin mistä kirjoitit. Haluan kertoa, että täällä on joku muukin elämästä uupunut, kaikkensa yrittänyt ihmisolento. Olen itse toipumassa todella vaikeiden kokemusten jäljiltä, ja ihmeekseni myös hyviä asioita on alkanut tapahtumaan. Mutta sen olen huomannut, että paljon pitää ponnistella ja miten yksin sitä lopulta on (vaikka olisi hyviäkin ystäviä). Haluan kannustaa sinua jaksamaan etsimään elämääsi helpottavia ratkaisuja. Pitää levätä, pitää toipua, että pystyy rauhoittamaan stressistä aiheutuneet vaikutukset kehossa ja mielessä. Oletko kuullut Ystävyyden majatalosta? Googleta. En ole siellä itse käynyt mutta paikka vaikuttaa mahtavalta. Olisiko sinulla mahdollisuutta viettää tuonkaltaisessa paikassa jotain ajanjaksoja tai viikonloppuja? Minulle suurin oivallus elämässäni on ollut se, että miten paljon me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Rakkautta, kunnioitusta, läheisyyttä ja arvostusta. Haluan lähettää sinulle lämpimän halauksen ja viestin siitä, että sinä selviät, sinä pärjäät, asiat järjestyy jollakin tavoin.
Lähtöhinta 40e/yö...
Siellä voi myös asua pidempiä aikoja (ja maksaa mahdollisuuksiensa mukaan). Hesarissa oli vähän aikaa sitten liikuttava juttu Ystävyyden majatalon perustajasta ja majatalon toimintaideasta. He ovat auttaneet lukemattomia ihmisiä vuosien aikana. Suuri kunnioitus Ystävyyden majatalon toimijoille, tehtävänne on todella merkityksellinen
Et ole yksin ajatuksiesi kanssa... Minä myös vaikeasti masentunut, paljon kaikkea elämässä. Päivä, hetki, askel, henkäys kerrallaan. Tuolla jossain se helpompi olo odottaa, ensin valoa puiden välistä, sitten jo vähän enemmän.
Kauniita ajatuksia sinulle jokaiseen päivään.
Hei, Sinä! Kirjoitan sinulle siksi, että tunnistan monta samaa asiaa kuin mistä kirjoitit. Haluan kertoa, että täällä on joku muukin elämästä uupunut, kaikkensa yrittänyt ihmisolento. Olen itse toipumassa todella vaikeiden kokemusten jäljiltä, ja ihmeekseni myös hyviä asioita on alkanut tapahtumaan. Mutta sen olen huomannut, että paljon pitää ponnistella ja miten yksin sitä lopulta on (vaikka olisi hyviäkin ystäviä). Haluan kannustaa sinua jaksamaan etsimään elämääsi helpottavia ratkaisuja. Pitää levätä, pitää toipua, että pystyy rauhoittamaan stressistä aiheutuneet vaikutukset kehossa ja mielessä. Oletko kuullut Ystävyyden majatalosta? Googleta. En ole siellä itse käynyt mutta paikka vaikuttaa mahtavalta. Olisiko sinulla mahdollisuutta viettää tuonkaltaisessa paikassa jotain ajanjaksoja tai viikonloppuja? Minulle suurin oivallus elämässäni on ollut se, että miten paljon me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Rakkautta, kunnioitusta, läheisyyttä ja arvostusta. Haluan lähettää sinulle lämpimän halauksen ja viestin siitä, että sinä selviät, sinä pärjäät, asiat järjestyy jollakin tavoin.