Nainen! Vietätkö oikeasti kaikista mieluiten kaiken aikasi kumppanisi kanssa?

Ihmettelin toisessa keskustelussa sitä, miten moni parikymppinen nainen haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa kumppaninsa kanssa. Jopa silloin, kun parisuhdetta on kestänyt jo 10 vuotta. Jotkut kertoivat ihan avoimesti, ettei esimerkiksi kavereiden seura ole läheskään yhtä houkuttelevaa kuin kumppanin kyljessä kyhjöttäminen. Joku kertoi jopa, että kumppanin myötä kaikki läheiset ystävät ovat jääneet pois elämästä.

Onko tosiaan niin, että myös ”aikuiset” naiset ovat sitä mieltä, ettei mikään voita iltaa oman kumppanin kanssa, eikä maailmassa ole ketään, kenen kanssa mielummin viettäisi aikaansa?

Itse olen huomannut, etten ajattele enää niin, että kaikki vapaa-aika, jonka vietän kumppanini kanssa, olisi automaattisesti elämäni parasta aikaa ja kaikki juhlat ja tapaamiset, joihin osallistun ilman kumppaniani olisivat jotenkin vähän huonompia tapahtumia sen takia, ettei kumppanini ole paikalla. En osaa oikein samaistua ihmisiin, jotka jättävät vaikka ystävien synttärit väliin sen takia, että voisivat katsoa kotona tv:tä poikaystävän kainalossa SEN TAKIA että sen saa tehdä juuri poikaystävän kanssa. Oikea syy lienee mukavuudenhalu ja laiskuus sekä se, ettei välitä enää ystävistään, eikä ’rakkaus’.

Tappaako siis parisuhde naiselta kaikki halut tavata muitakin ihmisiä ja vaalia muitakin ihmissuhteita kuin vain sitä yhtä? Miksei kavereiden kanssa voi muka koskaan olla yhtä ihanaa kuin kumppanin kanssa?

Ja loppuun sanoisin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin hetkistä, jotka saan olla ihan yksin omassa rauhassa. Mutta iloiset ja hyvät hetket ovat mielestäni ihan yhtä arvokkaita sekä oman kumppanin että muidenkin hyvien tyyppien kanssa vietettynä. Eikä tämä fakta mitenkään vähennä rakkauden määrää kumppaniani kohtaan. Päinvastoin koen, että suhteemme voi paremmin, kun emme ole koko ajan toisissamme kiinni.