kivikaudella vammaiset lapset olisi heitetty susien suuhun

pelkkiä arvailuja.



kivikaudelta on mitättömän vähän hautamateriaalia, josta voitaisiin päätellä, onko joukossa vammaisia tai sairaita. Eikä sekään vielä välttämättä kertoisi mitään. Ruumiistä voi nähdä vain muutamia vammaisuuden tyyppejä, eikä niitäkään jos ruumis on hajonnut tai esim onnettomuudessakuollessa häiritty. Ihmisiä on myös voitu haudata useisiin eri paikkoihin, joten vaikka löytyisi yksi hautausmaa, josa ei ole yhtään vammaista, ei se tarkoita, etteikö yhteisössä silti olisi voinut sellaisia elää. Mutta ei siis ole juuri sellaisiakaan hautausmaita löytynyt. Löydöt koostuvat lähinnä aseenpalasista ja ruukunsirpaleista. Kalmistoiksi ja hautalöydöiksi nimetyt löydöt on nimetty haudoiksi lähinnä rakenteensa perusteella, ei siksi että sieltä mitään haudattua ihmistä enää löytyisi, ainakaan paria luuta enempää.



Myöhemmin metallikausilla Pohjois-Euroopassa on aina kristinuskoon saakka yleensä harrastettu polttohautausta, joka sekään ei juuri jätä jälkiä vammaisuudesta.



Sellaisista kulttuureista, missä harrastettiin ruumishautausta on kyllä löytynyt myös muutaman vuoden ikäisten vammaisten ja sairauksien runtelemien lasten elämää, joten ainakaan kaikkia ei viety susille tai soille.

metsästettin ruoka itse. ja synnytykset hoidettiin ilman mitään kivunlievityksiä. eli pointtisi oli?