Suositelkaa nuorelle keskusteluapua?
Seiskaluokka, koulun vaihto, ystäviä ei ole löytynyt, ujo herkkä tyttö, kärsii itsekin tilanteesta. Nyt alkanut puhumaan, että oikeastaan mikään ei huvita eikä tunnu miltään, ei oikein enää jaksaisi edes yrittää tutustua kehenkään. Äärettömän kriittinen ulkonäöstään, minusta nätti ja hoikka tyttö, omasta mielestään näyttää kaikissa vaatteissa lihavalta ja on keksinyt yhden huonon seikan ulkonäöstään, josta puhuu aivan koko ajan, lähes pakonomaisesti. Äidin keinot on jo vähissä, vaikka kuinka yritetään jutella ja olla tukena. Olen sitä mieltä, että ei ole enää ihan normaalia teini-ikään kuuluvaa alakuloisuutta. Mihin kannattaisi olla yhteydessä? En tarkoita koulun apua, vaan ihan yksityissektoria. Oletteko olleet tyytyväisiä esim. johonkuhun tiettyyn psykologiin?
Varmaan joku psykologi olisi siis hyvä? Vai onko jotain muita tahoja?