Nuori kielikurssille

Siinäpä on nuorella selittämistä kavereilleen, kun äiti kielsi viime hetkessä kielikurssin mammapalstan kirjoittelujen perusteella. Saa varmasti kuulla siitä aikuisikään asti.

No kursseille menevät ovat nuoria joten kyllä niillä on nuorten jutut, myös niissä asioissa joissa vanhemmat eivät haluaisia. Joten kyllä siellä sattuu ja tapahtuu kuten kaikilla nuorten leireillä.

Mutta parhaimmillaan myös opitaan paljon ja saadaan hyviä ystäviä eri maista. Tältä pohjalta valitsisin leirin jolla on nuoria mahdollisimman monista eri maista jolloin ei ole liian suurta suomalaisporukkaa joka jäisi hengailemaan keskenään. Ei se varsinainen opetus ole usein se suurin anti vaan se kokemus että pärjää vieraalla kielellä ja pystyy vaihtamaan ajatuksia muualta olevien ihmisten kanssa ihan oikeasti.

Itsekin haluaisin kuulla, millaista tuo iltameno on nykyään.

(itse olin vuosikymmeniä sitten. Ilrariennot tärkeitä ja opetus kevyttä. Vain joti 3 tuntia päivässä. Ei oikeen mitään oppinut, kun oli niin rentoa)

Kielikurssit ovat lähinnä hyvätuloisten perheiden lasten lomamatkoja. Sanon tämän ihan omasta kokemuksesta, olen itse ollut peräti kolmena kesänä nuoruudessa kielikursseilla. Harva siellä nyt erityisesti oppi mitään (3 viikkoa Lontoossa vrt. vuosien englannin kielen koulutus Suomessa), mutta hauskaa oli silti. Alkoholia siellä silloin kyllä juotiin salaa, nykyään voi olla eri meininki kun nuoret on kiltimpiä.

En lähettäisi omaa lastanu/nuorta. Isäntäperheet voivat olla aika omituisia. Mun mielestä ryhmässä tyhmyys tiivistyy... Tehdään asioita, joita ei kotona tehtäisi.

Ennemmin käyttäisin vastaavan summan lapsen kanssa reissaamiseen... Ollaan esim osallistuttu yhteisen harrastuksen kurssille ulkomailla.

Itse olin Isle of Wightilla EK:n (?) kielikurssilla ysilta paastyani. Menin kaverin kanssa ja sovittiin, etta puhutaan myos keskenamme englantia. Kirjoitettiin myos sitkeasti uudet sanat vihkoon, sanavarasto karttui huomattavasti, ja natiivienglantilaiset opettajat olivat tosi hyvia ja kivoja! Isantaperheen kanssa jutustellessa (meille sattui nuorehko, n. kolmekymppinen pariskunta) niinikaan valmius kayttaa kielta kasvoi huomattavasti.

Jotkut illat meni juhliessa (ryypatessa) joo, mutta kylla me siella opiskeltiinkin. Tuon kolmen viikon jalkeen osasin oikeasti puhua englantia sujuvasti, ehdin jo unohtaa suomen kielen sanoja :) Kannattaa ehdottomasti! 

Kirjoitin englannista sitten laudaturin edes siihen etukateen opiskelematta - lukulomalla luin vain reaaliin. 

Vierailija kirjoitti:

Kielikurssit ovat lähinnä hyvätuloisten perheiden lasten lomamatkoja. Sanon tämän ihan omasta kokemuksesta, olen itse ollut peräti kolmena kesänä nuoruudessa kielikursseilla. Harva siellä nyt erityisesti oppi mitään (3 viikkoa Lontoossa vrt. vuosien englannin kielen koulutus Suomessa), mutta hauskaa oli silti. Alkoholia siellä silloin kyllä juotiin salaa, nykyään voi olla eri meininki kun nuoret on kiltimpiä.

Mulla on hyvin vahvasti samat fiilikset aiheesta. Nykyään voi toki olla kiltimpää meininkiä, nuoriso on oikeasti paljon kuuliaisempaa kuin omana aikanani ysärillä.

Tyttäreni oli lukioaikana (1. vuosikurssin jälkeen) kielikurssilla Maltalla. Sattumalta vielä pääsi sellaiseen perhemajoitukseen, jonka talossa oli isot uima-altaat ym. mukavuudet. Juhliakin oli, mutta alkoholin suhteen oli kyllä ainakin perhemajoituksissa sellainen nollatoleranssi, että jos joku tavattiin alkoholin vaikutuksen alaisena, kotimatka omalla kustannuksella oli tullut heti. EF-kielikurssi oli muistaakseni. Kielitaidon kannalta ei paras mahdollinen, koska oppilasjoukko oli kovin heterogeeninen eikä voitu mennä Suomen lukion pitkän englannin mukaan. Tosin osa kielitaitoa on sekin, että osaa keskustella intialaisten, englantilaisten, tanskalaisten ym. kanssa. Kaikilla on oma intonaationsa ja tapansa puhua. Sitähän se työelämän englanti juuri on.

Riippuu paljon nuoresta itsestään miten paljon oppii kieltä. Kuten toki sekin juhliiko ja ryyppääkö vai ei, pyöriikö vain suomalaisten kanssa vai tutustuuko muistakin maista tulleisiin yms. Toki opettajilla, liidereillä ja isäntäperheellä on myös vaikutusta eli osittain tuuristakin kiinni. 

Itselläni on kolme lasta, joista kaksi on ollut EF:n kielikurssilla ja nuorimmainenkin saa mennä parin vuoden päästä, jos tahtoo. Molempien lapsieni kohdalla sanoisin, että ehdottomasti positiivinen kokemus ollut. Vanhimmalla tyttärellä tosin kävi aika huono tuuri isäntäperheen kanssa, joka oli etäinen ja toisinaan jopa tyly tyttärelleni ja hänen ystävälleen heti alusta alkaen. Eivät juurikaan puhuneet heidän kanssaan saati, että olisivat vieneet vaikka katsomaan jotakin nähtävyyksiä, tutustuttaneet kulttuuriin yms. En ymmärrä miksi olivat edes ryhtyneet isäntäperheeksi - rahanko takia vain? Muuten kaikki meni kuitenkin hyvin - opetus oli ihan ok ja kielitaito kehittyi jonkinverran, tekivät liiderien kanssa mukavia retkiä vapaapäivinä, tutustuivat sekä suomalaisiin että muista maista tulleisiin nuoriin jne. Pysyviä kavereita tyttärelleni ei tosin jäänyt kuin toisista suomalaisista. Pari kertaa olivat sen 3-4 viikon aikana käyneet juhlimassakin, mutta ihan fiksusti kuitenkin. Toki vanhempana toivoisin lasteni mielellään odottavan vanhemmalle iälle alkoholin kanssa, mutta toisaalta tiedostan, että kokeilut kuuluvat myös alaikäisten nuorten elämään ja niin kauan kun sitä ei tapahdu usein ja se ei mene överiksi, pitää kaiketi vain olla tyytyväinen. Itse tietenkin kannustan selvin päin pysymiseen enkä koskaan itse hommaisi juomia alaikäisille teineille, mutta liian tiukka kurikin voi kostautua...

Tuo siis oli vuonna 2014. Kaksi vuotta sitten eli vuonna 2017 keskimmäinen tyttäreni oli kielikurssilla. Hänellä kävi aivan loistava tuuri isäntäperheen ja oikeastaan kaiken muunkin suhteen! Hän oli myös itse tosi motivoitunut ottamaan kaiken irti kurssista kielitaidon kehittymisen kannalta, ja sen kyllä huomasi, sillä hän oppi paljon uutta ja rohkaistui valtavasti kielen käytössä. Lisäksi hänen kohdalleen osui oikein hyvät opettajat ja heidän kurssillaan oli sellainen systeemi, että oppilaat jaettiin eri ryhmiin, joista tehtiin tarkoituksella kansainvälisiä. Tyttäreni ryhmässä ei ollut kuin yksi suomalainen hänen lisäkseen, muut mm. Norjasta, Ranskasta, Saksasta ja Venäjältä. Tämä edesauttoi kansainvälisten kaverisuhteiden syntymistä ja nykyäänkin hän pitää yhteyttä yhteen norjalaiseen ja kahteen ranskalaiseen kielikurssikaveriinsa. Toisen ranskalaisen luona kävi vierailemassakin viime vuonna ja tänä keväänä samainen tyttö tuli meidän luo tänne muutamaksi päiväksi. Ja lisäksi tyttäreni on ollut koko kaksi vuotta yhteyksissä isäntäperheeseensä, jonka luo lähtee au pairiksi ensi kuussa. Hän on haaveillut siitä jo aika kauan ja on kivaa, että nyt saa mahdollisuuden siihen tutun, turvallisen perheen luona, jonka kanssa hänellä synkkasi niin hyvin ja jotka oikeasti tekivät hänen kielikurssikokemuksestaan vielä tuplasti paremman panostamalla kunnolla isäntäperheenä olemiseensa :)

Kiitos vastauksista. Ryhmämajoitusta ajattelin ja mahdollisuushan on valita joko kansainvälinen tai suomalainen ryhmä. Tytölle en ole näistä vielä kertonutkaan. Jospa sitten matkaa varaamaan ensi kesälle.

Itse olin lukion 2vlk. (2016) kuukauden saksassa SSYL:än kautta vaihdossa. Asuin paikallisessa perheessä ja kävin paikallista lukiota. Todella avartava ja mukava kokemus. Etenkin mukava perhe ja ns. autenttisuus olivat todella omaa maailmaa avartavia. Suosittelisin etenkin siis tälläistä perhe majoitusta.

Minä olin vuonna 2008 (16-vuotiaana) EF:n kielikurssilla Visbyssä. Meitä ei tietenkään ollut porukassa kuin suomalaisia, joten ruotsia ei tullut ihan kauheasti käytettyä vapaa-ajalla. Suurimmaksi osaksi ruotsia tuli käytettyä meidän ruokapaikan henkilökunnan kanssa sekä tietysti oppitunneilla, joista yhden päivässä piti aina paikallinen opettaja.

Kurssilla oli tiukka linja alkoholin/tupakan suhteen. Eräät pojat jäivät tupakasta kiinni ja joutuivat puhutteluun ja soittamaan kotiin ja kertomaan rikkeestään. Minäkin jouduin soittamaan, kun olin  hiljaisuuden jälkeen toisten huoneessa ja jäin siitä kiinni. :)

Kokemus oli kyllä ikimuistoinen, oli supersiistiä tuon ikäiselle olla kolme viikkoa pois kotoa! Tulee edelleen usein muisteltua ja jopa ikävöityä tuota reissua, olen todella kiitollinen vanhemmilleni että he mahdollistivat sen minulle.