Muistatteko sen Tony pojan, joka menehtyi leukemiaan?

galleriastahan sen kuulumiset näkee.

Useimmat saattaa jopa yllättyä ;)



Ja nikki tosiaan mainittiinkin jo täälä.

Oonksmä nyt melkein sukua julkkikselle..?

ailla kuinka paljon...



Itsellänikin on samanikäinen poika (vielä elossa!)...Ainokaiseni, joka jotenkin on tosi paljon Tonyn näköinen. Luin viestejä Tonyn lyhyeltä sairausajalta, ja rukoilin (minä täysin epäuskonnollinen ihminen) hänen puolestaan. Itkin pitkään, kun ymmärsin hänen menehtyneen.



En haluaisi mässäillä tämän perheen kustannuksella, mutta heidän olemassaolonsa on ihan oikeasti koskettanut minua ja meidän perhettä. Jotenkin Tonyn tragedian jälkeen olen ymmärtänyt miten kohtuuttoman onnellinen olen, että minun - saman ikäinen - poikani on elossa...Ja kasvaa ja elää joka päivä (hän on nyt pieni ekaluokkalainen).



Tuntuu hassulta, että en ole koskaan edes tavannut ko. ihmistä (" nuppulaista" ), enkä tietenkään millään tavalla voi kuvitella tai lähestyä hänen tuskaansa, mutta hänen perheensä surunäytelmä vaikuttaa edelleen meidän perheen arkeen...



Tämä on jännää tämä " internetin aikakausi" : Ihmiset, joilla ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta toisiinsa, voivat vaikuttaa toistensa elämään edes tietämättään siitä.



Kun Tony oli kuollut itkin tosi paljon, ja sanoin miehelleni, että jos vain jotenkin tuntisin tuon perheen: jos voisin pestä " nuppulaisen" tukan, tai lattian, käydä kaupassa, haravoida pihan. Jos vaan voisin tehdä jotain. Mutta tietenkään en voi. Ja ajatuskin siitä on tekopyhä.



" Nuppulaisen" tragedia kuitenkin kosketti minua. Inhottavaa tai ei, olen katsonut omaa poikaani sen jälkeen eri silmin...Hän EI OLE ITSESTÄÄNSELVYYS. Tietysti on paskamaista, että tarvitaan jonkun menetys tämän tajuamiseen.



Minä kuitenkin, omalla kohdallani, muistan Tonyn. Muistan, vaikka en ole koskaan häntä tavannut. Ja hänellä oli vaikutus meidän perheeseen. Toivottavasti tämä ei loukkaa hänen perhettään.

jonka Tony kuoli 8-vuotiaana leukemiaan. Äiti oli myöhemmin Tosi tarina-ohjelmassa.

Silmät kostui ja pala nousi kurkkuun kun katsoin tuon pikkuisen Tony-pojan kuvan. Meidän poikamme oli myös kuolemansairas aikanaan ja toivoa ei juuri ollut mutta kuin ihmeenkaupalla hän taisteli ja voitti kuolemantaudin, nykyään terve 5-vuotias poika ompi hän.



Aina se loppu ei vaan ole onnellinen...



:(

Vierailija:

ailla kuinka paljon...

Itsellänikin on samanikäinen poika (vielä elossa!)...Ainokaiseni, joka jotenkin on tosi paljon Tonyn näköinen. Luin viestejä Tonyn lyhyeltä sairausajalta, ja rukoilin (minä täysin epäuskonnollinen ihminen) hänen puolestaan. Itkin pitkään, kun ymmärsin hänen menehtyneen.

En haluaisi mässäillä tämän perheen kustannuksella, mutta heidän olemassaolonsa on ihan oikeasti koskettanut minua ja meidän perhettä. Jotenkin Tonyn tragedian jälkeen olen ymmärtänyt miten kohtuuttoman onnellinen olen, että minun - saman ikäinen - poikani on elossa...Ja kasvaa ja elää joka päivä (hän on nyt pieni ekaluokkalainen).

Tuntuu hassulta, että en ole koskaan edes tavannut ko. ihmistä (" nuppulaista" ), enkä tietenkään millään tavalla voi kuvitella tai lähestyä hänen tuskaansa, mutta hänen perheensä surunäytelmä vaikuttaa edelleen meidän perheen arkeen...

Tämä on jännää tämä " internetin aikakausi" : Ihmiset, joilla ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta toisiinsa, voivat vaikuttaa toistensa elämään edes tietämättään siitä.

Kun Tony oli kuollut itkin tosi paljon, ja sanoin miehelleni, että jos vain jotenkin tuntisin tuon perheen: jos voisin pestä " nuppulaisen" tukan, tai lattian, käydä kaupassa, haravoida pihan. Jos vaan voisin tehdä jotain. Mutta tietenkään en voi. Ja ajatuskin siitä on tekopyhä.

" Nuppulaisen" tragedia kuitenkin kosketti minua. Inhottavaa tai ei, olen katsonut omaa poikaani sen jälkeen eri silmin...Hän EI OLE ITSESTÄÄNSELVYYS. Tietysti on paskamaista, että tarvitaan jonkun menetys tämän tajuamiseen.

Minä kuitenkin, omalla kohdallani, muistan Tonyn. Muistan, vaikka en ole koskaan häntä tavannut. Ja hänellä oli vaikutus meidän perheeseen. Toivottavasti tämä ei loukkaa hänen perhettään.

Oma poika samanikäinen ja nimeltään Toni.

nyt itkin vuolaasiti hänen irc gllerian päiväkirjaa lukiessani,...

Mutta olen unohtanut sen nimen tyystin. Siis äidin nimen.

nuppulainen....

Itsellä samanikäinen poika, joka on todella paljon saman näköinen kuin Toni oli.



Muistan sen viimeisen kuvan jossa poika nukkuin sairaalapedillään (en tiedä oliko jo kuollut), se kuva jäi mieleeni todella pitkäksi aikaa. Aina kun muistin sen, tuli itku.



Mitäköhän perheelle nyt kuuluu? Jos joku tietää/tuntee heidät, niin rutkasti jaksamista, ei varmasti ole unohtunut menetys vieläkään.