Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että en rakastu enää uudestaan. Rakastin exääni aivan älyttömästi
25.05.2019 |
Tää on hirveetä. Tuntuu että en millään pääse yli ihmisestä jota rakastan edelleen vaikka ei pitäisi.
Jätin miehen, en voinut hyväksyä hänen käytöstä mua kohtaan, päihdeongelmaa Yms. En oo aikasemmin rakastanut ketään näin syvästi, tajusin eron jälkeen sen että on ihan naurettavaa miten paljon on tunteita, niin monet asiat klikkas yhteen meillä.
Haluan kuitenkin päästä yli tästä, tavata ihmisen joka rakastaa mua samalla tavalla kuin mä häntä. Oon kärsinyt paljon.
Onko kukaan suuren rakkauden jälkeen rakastunut vielä uudelleen?
Voin kuulostaa hölmöltä, ei haittaa. Oon ollut pitkään aika sekasin.
Kommentit (23)
Kyllä sä vielä rakastat. Eksäni petti, valehteli ja perseili muutenkin huolella vaikka annoin aikaa, tilaa ja kaikkea mitä pyysi. Pettämisen selvittyä heitin paskakasan vihdoin pihalle ja vannoin etten enää ikinä katsokaan miehiin päin. Neljä kuukautta erosta tapasin sattumalta nykyisen mieheni, jota rakastan enemmän kuin mitään koskaan ja yhteistä taivalta on kestänyt jo 24 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tällä hetkellä suhteessa miehen kanssa, jota rakastan hyvin paljon, mutta joka myös kohtelee minua rumasti. Hänellä on todella rankkaa juuri nyt, joten kohtelu voi ehkä selittyä ihan sillä. En kuitenkaan tiedä miten pitkään tässä kannattaa jäädä odottelemaan, menisikö "kohtaus" ohitse. Luultavasti päädyn samaan jamaan kanssasi, ap, jos suhteesta lähden. Lähteä olen silti päättänyt, jos ei meno muutu. En voi elää tällaisessa suhteessa. Meillä ei ole fyysistä väkivaltaa eikä oikein pahaa henkistäkään, mutta silti ollaan kaukana hyvästä, tasapainoisesta suhteesta jossa kummallakin on yhtäläinen ihmisarvo.
Minulla oli exäni kanssa niin hyvä suhde, että huonompaan en tyydy.
Kyllä se onnistuu, kunhan oivallat ton eksäsi monenlaiset puolet etkä muistele pelkästään niitä parhaita hetkiä ja parhaita puolia.
Musta tuntuu että mun tosirakkaus oli poikaan n. 4-5vuotta sitten, jota kohtelin huonosti ja hän mua. Mulla oli silloin kännivaihe. Olin puolivuotta kännissä paitsi maanantaisin. Ehkä juuri se draama ja tunteiden vuoristorata (2h untaa yössä). Välinpitämättömyys ja hyväksikäyttö. Ja ne pienet asias. Intohimoiset yöt, munakas opiskelijakämpässä, saattamiset pippaloihin ja niistä kotiin , puhtaiden vaatteiden lainaaminen ja oskennuksen pesu hiuksia myöten, hattara huvipuistossa nurmikossa kieriskelleen, vahingossa samaan junaan osuminen välirikon jälkeen kahdesti. Kyllä rakastin palavasti ja vieläkin mietin häntä melkein päivittäin, kaivaten. Vaikka välimatka toi toisen naisen väliimme.
Toivon että hän ilmaantuisi elämääni, vaikka ehkä se on enemmän haave ja fantasiaa. Koska toivoin myös että hän katoaa elämästäni, jos hän ei tunne samoin. Mulla on nyt perhe, ihana mies ja suloinen lapsi joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Ja kyllä mieheni on toinen puolikkaani vaikkei yhtä intohimoinen.
En ole eläessäni rakastunut suuren rakkausden jälkeen, koska en ole eläessäni sellaista toistaiseksi koeknut. Muutenkin parisuhde rintamalla on ollut hyvin hiljaista. Mutta eihän tämä lohduta tai tue ketään vaan on nyt vain yhden sinkkuuteensa kyllästyneen ulinaa. Joten lopuksi muutama kaunis sana: Kyllä se siitä Ap. Elämä sinkkkuna voi olla oikein mukavaa ja nautittavaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat fiilikset. Tänään olen itkenyt ikävää koko päivän. Samalla tiedostan, ettei exäni todellisuudessa koskaan tainnut rakastaa minua, vaan oli vain ajautunut suhteeseen kanssani. Inhoan itseäni siksi, että arvostan itseäni liian vähän selkeästi kun kaipaan ihmistä joka ei tippaakaan välittänyt tunteistani vaan jatkoi perseilyään vuodesta toiseen. Todella toivon, että tulevaisuudessa löydän ihmisen, jolle minä olen parasta maailmassa (ja toisin päin)!
Päihdeongelmat ihan hirveitä. Oli munkin mies täysin päihteetön, mutta väärään seuraan hakeutui ja sitten tuli päihteet kuvioon ja jouduin jättämään hänet. En ole vieläkään päässyt yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä jätti minut ja lapset 12v suhteen jälkeen. Olin ymmälläni koska mitään riitoja tme ei ollut, oltiin ihan tavallinen perhe. Selitti syitä, mikä suhteessa oli pielessä, olisi halunnut enemmän huomiota pikkulapsiperheessä jne.
Nyt minua riivaa kaikki se. Miten en pystynyt pitämään suhteesta paremmin huolta? Miksi on panostanut? Olisiko enempi lasten hoitoon vieminen olisi ollut ratkaisu?
Tavallaan tiedän, että miehen reissutöiden (oikeeasti tosi paljon poissa ja minulla oma työ, 2 lasta+okt) takia olisin ITSE tarvinnut miehen tukea enemmän hänen läsnäollessaan, mutta silti mietin miten olisin voinut panostaa yhdessäoloon enemmän.
Nyt minulla on lapset 24/7 ja miehellä kerran viikossa ilta->aamupäivä. Missä välissä tapaisin uuden miehen? Milloin hoitaisin suhdetta?
Lisäksi koen, että mieheni oli minulle todella sielunkumppani, miksi en osannut pitää kiinni hänestä? Miksi jäin yksin?
Hirveitä ajatuksia. Toisaalta syytän itseäni ja toisaalta koen että mies omalla käytöksellään aiheutti eron, mutta yhtä kaikki menetys on suunnaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että mun tosirakkaus oli poikaan n. 4-5vuotta sitten, jota kohtelin huonosti ja hän mua. Mulla oli silloin kännivaihe. Olin puolivuotta kännissä paitsi maanantaisin. Ehkä juuri se draama ja tunteiden vuoristorata (2h untaa yössä). Välinpitämättömyys ja hyväksikäyttö. Ja ne pienet asias. Intohimoiset yöt, munakas opiskelijakämpässä, saattamiset pippaloihin ja niistä kotiin , puhtaiden vaatteiden lainaaminen ja oskennuksen pesu hiuksia myöten, hattara huvipuistossa nurmikossa kieriskelleen, vahingossa samaan junaan osuminen välirikon jälkeen kahdesti. Kyllä rakastin palavasti ja vieläkin mietin häntä melkein päivittäin, kaivaten. Vaikka välimatka toi toisen naisen väliimme.
Toivon että hän ilmaantuisi elämääni, vaikka ehkä se on enemmän haave ja fantasiaa. Koska toivoin myös että hän katoaa elämästäni, jos hän ei tunne samoin. Mulla on nyt perhe, ihana mies ja suloinen lapsi joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Ja kyllä mieheni on toinen puolikkaani vaikkei yhtä intohimoinen.
Kamalaa. 😟
Mä en halua, että tää mun ex on mun tosirakkaus. Ansaitsen parempaa ja oikeasti ansaitsen sen, että joku jota rakastan syvästi rakastaa myös mua ja kohtelee mua hyvin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sun exä petti sua.
On hyvin mahdollista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti sun exä petti sua.
On hyvin mahdollista.
Ap
Onko sun exällä uusi nainen? Vieläkö alkoholin käyttö jatkuu? Oisko mahis saada häntä takas?
Anna ajan kulua. Tuska helpottaa, vaikka nyt tuntuisi mahdottomalta. Myöhemmin muistelet tätä aikaa helpottuneena ja taas hieman viisaampana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutunkuuloisia tuntemuksia. Mun ex oli mun ensimmäinen oikea rakkaus ja suhde. Oltiin 20 v yhdessä, lapsiakin saatiin ja luulin, että oltiin onnellinen perhe, kunnes hän jostain syystä lakkasi rakastamasta mua. Ei osannut sanoa miksi. Muita naisia oli kuvioissa, siinä lienee syy. Hän jätti mut puolitoista vuotta sitten. Ensimmäisen puoli vuotta yritin vain selvitä surustani. Sitten yritin opetella vihaamaan häntä. Mutta nyt joudun toteamaan, että en pysty vihaamaan tuota ihmistä. Ehken ottaisi häntä takaisin, mutta rakastan häntä varmaan aina. En tosin tahtoisi. Tahtoisin rakastua johonkuhun uuteen, mutta kukaan ei tunnu miltään.
Sori mutta tuskin tulet koskaan pääsemään yli.
Googleta "Alpha widow". Olet sellainen loppuelämäsi. Ei tarkoita sitä, ettetkö voisi rakastua uudelleen, mutta tuskin niin vahvasti.
Se on todennäköistä, mutta kaikkihan on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällä hetkellä suhteessa miehen kanssa, jota rakastan hyvin paljon, mutta joka myös kohtelee minua rumasti. Hänellä on todella rankkaa juuri nyt, joten kohtelu voi ehkä selittyä ihan sillä. En kuitenkaan tiedä miten pitkään tässä kannattaa jäädä odottelemaan, menisikö "kohtaus" ohitse. Luultavasti päädyn samaan jamaan kanssasi, ap, jos suhteesta lähden. Lähteä olen silti päättänyt, jos ei meno muutu. En voi elää tällaisessa suhteessa. Meillä ei ole fyysistä väkivaltaa eikä oikein pahaa henkistäkään, mutta silti ollaan kaukana hyvästä, tasapainoisesta suhteesta jossa kummallakin on yhtäläinen ihmisarvo.
Minulla oli exäni kanssa niin hyvä suhde, että huonompaan en tyydy.
No tyydythän koko ajan, kun tuossa suhteessa olet.
Vaikka nyt tuntuu siltä, että kyseessä oli tosirakkaus, eikä ketään vastaavaa tule enää kohdalle, niin usein tulee - parempaakin.
Rakastin mun lapsen isää ja koin silloin, että hän on mun suuri rakkaus ja olen hänen kanssaan aina. Jossain vaiheessa selvittämättömät asiat paisui liian suuriksi ja paska osui tuulettimeen. Olim varma, että jään yksin koska en tule ketään vastaavaa löytämään.
Sitten tapasin nykyisen mieheni, enkä olis enempää voinut olla väärässä. Tässä on mun soulmate, the one ja kaikki muut lässynläät.
Ja jos tässäkin huonosti käy, niin luultavasti sama kaava toistuu edelleen.
Tsemppiä siskot! Ja veljet.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nyt tuntuu siltä, että kyseessä oli tosirakkaus, eikä ketään vastaavaa tule enää kohdalle, niin usein tulee - parempaakin.
Rakastin mun lapsen isää ja koin silloin, että hän on mun suuri rakkaus ja olen hänen kanssaan aina. Jossain vaiheessa selvittämättömät asiat paisui liian suuriksi ja paska osui tuulettimeen. Olim varma, että jään yksin koska en tule ketään vastaavaa löytämään.
Sitten tapasin nykyisen mieheni, enkä olis enempää voinut olla väärässä. Tässä on mun soulmate, the one ja kaikki muut lässynläät.
Ja jos tässäkin huonosti käy, niin luultavasti sama kaava toistuu edelleen.
Tsemppiä siskot! Ja veljet.
No tässäpä oli meikäläisen sielunkumppani kirjoittamassa! Aivan fantastinen asenne elämään ja ihmisiin. Tulin aivan älyttömän hyvälle tuulelle kun sain lukea tämän kommentin, kiitos kirjoittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta tuskin tulet koskaan pääsemään yli.
Googleta "Alpha widow". Olet sellainen loppuelämäsi. Ei tarkoita sitä, ettetkö voisi rakastua uudelleen, mutta tuskin niin vahvasti.
Se on todennäköistä, mutta kaikkihan on mahdollista.
Joo kiitti, ihan sikana sain voimaa tästä sun viestistä!
Oon itkenyt taas monesti tänään. Jos joudun kuolemaan yksin niin se on miten valitsen elää. En voi jäädä miehen heittopussiksi, joka rakastaa ja haluaa mua kun hänelle sopii. Muuten olen hänelle turha ja arvoton, en tajua miten voin rakastaa häntä. Vai onko tää vain jotain läheisriippuvuutta? Osaan kuitenkin elää ilman häntä hyvää elämää. Mies laittoi viikko sitten viestiä ja menin siitä tosi huonoksi.
En kestä tätä enää.
Ap
Oikeasti rakastat unelmaasi etkä sitä paskakasaa