Kuinka oppia käsittelemään työtä vain työnä eikä ottaa henkilökohtaisia paineita?

Yksinkertaisesti: älä välitä työstä niin paljon!

Onko sulla perhettä? Meinaan se on sitten toinen keino. Kun on tarpeeksi muuta, ei ehdi pohtia sitä työtään.



Itselläni oli paha tapa sitoutua työhön liikaa, nyt olen päässyt siitä, kun on perhe ja perheen asiat.

Jos on asuntolainaa, niin kyllä töiden sujuminen vaikuttaa melkoisesti henkilökohtaiseenkin elämään.



Jos on hillittömästi rahaa, asuntolainat maksettu ja muutenkin hyvä taloudellinen tilanne, niin ei tarvitse paljoa kantaa huolta siitä mitä töissä tapahtuu.

tuo perhe vaikuttaisi minullakin...

Itse olen taipuvainen myöskin huolehtimaan liikaa työasioista. Stressaan siitä, että teen työi hyvin ja siitä, että saan kaiken tehtyä ajoissa. Työni on toki haastavaa ja mielekästäkin... Monesti tein töitä vielä kotonakin. Tein ylitöitä (niistä ei maksettu) ihan hurjasti...

Saa nähdä, miten äitiysloma on vaikuttanut tähän.

Siis yhä haluan tehdä työni hyvin, mutta toivoisin, että oppisin jättämään ne asiat sinne toimistolle, kun laitan työajan päätyttyä sen oven kiinni selkäni takana. Ylitöitä en aio tehdä, kun lapseni on pieni... hän tarvitsee kaiken muun aikani kyllä... Tästä pidän kyllä kiinni.

sairastuin masennukseen kuopuksen vauva-aikana. Silloin ropisi alas kaikki luulot itsestä jotenkin muka täydellisenä ja kaikkeen pystyvänä ihmisenä.



Sen jälkeen olen osannut ottaa rennosti. En ota stressiä asioistá, joille en voi mitään. Mua on turha esim. saada hermostumaan, kun paketti pitäis saada asiakkaalle huomiseksi, jos sitä ei kerta kaikkiaa voi saada. Minkä mä voin sille, jos sitä ei saa postitse tai muuten?? Ei ole musta kiinni.



Ja toisekseen, jos on kova kiire, niin mä pystyn tasan tarkkaan vain sen määrän hoitamaan, mitä mä ehdin. Kun teen parhaani, se riittää.

Mä oon henk kohtainen avustaja enkä todellakaan stressaa enkä ota loukkauksia henk kohtaisesti.

Kylläpä ne työasiat on mielessä joka hetki ,ei kiinnosta joutua työttömäksi erittäin pienillä tuilla, jolla ei varmasti kykene elämään,saatikka lukea kaiken maailman herjauksia siitä että on menettänyt työnsä ja uutta työtä ei ole tiedossa.mielummin stressaan työasioilla ja yritän huolehtia työni paremmin kuin hyvin.