Mihin itsellesi epäedullisiin tilanteisiin olet joutunut, koska et ole kehdannut sanoa EI?

Naimisiin.

En yhteenkään, koska osaan ja uskallan sanoa tarvittaessa kiitos mutta EI kiitos.

Aivan liian moneen, joten opettelin sanomaan EI. Kilttityttöä minusta ei enää tule.

Mä jouduin pelaamaan jalkapalloa. Tytär harrasti sitä ja eikös siellä ollut äidit vastaan tyttäret ottelu. Tein sentään äitien ainoan maalin. Oli se aika nolo kokemus sinänsä.

Oi, niitä on kyllä paljon! Parin vuotta sitten poltin itseni loppuun koulun harjoittelussa, kun olin samanaikaisesti töissä siivoojana, enkä tietenkään kehdannut sanoa ei, kun asiakkaat halusivat juuri minun tulevan siivoamaan. Harjoitteluun minulla meni matkoineen 10 h päivässä ja sen lisäksi saatoin käydä vielä 3h tai jopa pidempään töissä samalle illalle. Eihän siinä unta saanut tarpeeksi ja väsyin, kunnes minun oli pakko ottaa parin päivän vapaa sekä harjoittelusta, että töistä. Töistä sitten aika pian irtisanouduin pääasiassa kusipäisen esimiehen vuoksi, mutta toisaalta myös jaksamiseni vuoksi. Harjoittelun vedin kuitenkin väsyneenä maaliin ja hyvin arvosanoin, mutta sen jälkeen olin kyllä mielelläni työtön opiskelija ja opiskelin hetken etänä. Tämä kokemus opetti minut sanomaan ei. Nykyisin osaan kieltäytyä kyllä. Työasioissa en kieltäydy helposti, koska minulle maksetaan siitä, että teen. Silloin kieltäydyn, kun jokin syö jaksamistani. Kieltäytyminen tulee kieltämättä nykyään melkein kuin apteekin hyllyltä, jos minusta tuntuu, etten halua.

Tekee mieli nyt avautua työkaveristani, jonka kanssa paljon teen hommia. Hän ei osaa vieläkään sanoa ei, vaikka onkin yli keski-iän. Harmittaa välillä hänen puolestaan, siinähän joutuu vain ongelmiin. Sanoinkin hänelle ihan suoraan, että nyt olisi korkea aika opetella sanomaan ei. Suosittelen lämpimästi myös muillekin!

M23

Kesällä joudun hoitamaan siskoni lapsia. Olen jo etukäteen ahdistunut

Kuuntelemaan helvetillisen pitkiä ja painostavia myyntipuheita ilman aikomustakaan ostaa. Siinäpä olen sitten hikoillut, kiemurellut ja yrittänyt mahdollisimman kohteliaasti lähteä samalla kun myyjä muuttuu entistä kiihkeämmäksi ja ärtyneemmäksi yrityksissään pyörtää pääni. Ei pitäisi jäädä kohteliaisuudesta kuuntelemaan kun hukkaan vain sekä omaani että myyjien/feissarien aikaa.

Lapsenvahdiksi. 

Likkakaverini kokeili pari kertaa kysellä vaikka että mitä teen viikonloppuna. No kun ei ollut mitään erityistä suunnitteilla, tarjosi lapsiaan hoitoon jonkun yhteisen tekemisen sijaan. 

Kyllä mä noista parista kerrasta hyvin äkkiä opin olemaan aina kiireinen ja tiedustelemaan mitä toisella oli mielessä ennen omaa vastaustani.