Työskentelen mieluummin määräaikaisuuksia, onko meitä muita?

Kyllä ne joissain töissä on ihan hyviä. Esim, jos joutuu olemaan tosi läheisissä tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, on hyvä kokeilla määräaikaisuuden kanssa, toimiiko se. 

Tein todella lyhyen määräaikaisuuden erääseen paikkaan, koska minulla oli toisaalle jo paikka. Silti rekrytoijat vääntävät tilanteen minun tappiokseni. Luulevat, että sain lähtöpassit. En saanut. Työsuhde tehtiin lyhyeksi, koska edellinen huono työntekijä jäi äkkiä pois ja minulla oli mahdollisuus aloittaa heti ja tehdä vain 6 viikkoa. Tuo 6 viikon aikana osasin kuulemmma paremmin tehtävät kuin 2 vuotta paikalla ollut edeltäjäni. En jäänyt todella hyvään pestiin, koska olin sopinut meneväni toisaalle esimieheksi.

6 viikon työpanokseni antoi rekrytoinnille aikaa rekrytoida toinen sopiva henkilö paikalleni. 

Tein niitä vuosia ja pidin. Uusi työpaikka ja uudet tehtävät lisäsivät omaa kokemusta sekä osaamista. Miinuksena tietty se, että elämä oli työpaikkojen osalta pätkittäistä ja työnhaku oli joskus hermoja raastavaa. Yhden vuokranantajan kanssa neuvottelut loppuivat seinään, sillä hän totesi haluavansa vakituisen työsuhteen omaavan vuokralaisen (mahtoiko löytää). Nyt syksyllä olen viidettä vuotta vakinaisesti töissä. Tässä on ilman muuta omat hyvät puolensa, mutta olen pohtinut irtisanoutumista sillä oman tehtäväni kehitysmahdollisuudet ovat aika lailla tapissa. Kiinnostavat, auki olevat paikat ovat määräaikaisia ja voisin hyvin kuvitella ottavani jälleen sellaisen. 

Määräaikaisuuksissa on siinä loppupuolella paljon onnellisempi, koska tietää kohta pääsevänsä vapaalle. Onnellisuus sitten taas näkyy työmotivaatiossa.

Kun työttömyydestä tulee normaalitila kaikki työt ovat määräaikaisia. Vakituisten töiden määrä jatkaa vähenemistä.

minä myös 

Ei mulla ole koskaan vakituista työsuhdetta ollut. Määräaikaisena vaan töitä tehnyt.

Tykkäisin, jos olisin alalla, jolla töitä riittäisi. Määräaikaisuuden loppuminen olisi hyvä syy pitää ns omaa lomaa aina pätkän loputtua. Ja juuri se, että työpaikat vaihtuisi, tekisi sen, ettei yhden paikan huonoja puolia tarvitsisi katsella kovin pitkään. Vapaus <3

Itse taas en tykkää yhtään. Olen ollut samalla työnantajalla määräaikaisuuksissa/pätkätöissä useita vuosia ja kaipaisin jo vakiintumista. En ole ollut koskaan vakituisessa työssä. Töiden jatkuminen on aina aika varmaa, mutta stressaan silti tulevaa. Olen muutenkin luonteeltani vähän epävarma ja taipuvainen stressiin ja ahdistukseen. Mielestäni sopeudun työtehtäviin nopeasti, mutta menee kuitenkin aikaa, että tulee varma olo. Sitten joutuukin jo vaihtaa työpaikkaa. Tutustun ihmisiinkin hitaasti, koska olen vähän ujomman puoleinen. Määräaikaisuuksien loppumisen pelossa suostun kaikkeen oman jaksamiseni kustannuksella. 

Jos pitää keksiä hyviä puolia, niin ainakin on saanut kokemusta useista paikoista ja tutustunut ihmisiin. Nauttisin varmaan tästä kiertämisestä enemmän, jos olisin luonteeltani avoimempi ja sosiaalisempi ja tykkäisin haasteista. Voisin myös nauttia tästä, jos olisi enemmän vapautta. Olisi ihanaa pitää määräaikaisten pätkien välillä joskus omaa lomaa ja lähteä vaikka ulkomaille reissaamaan ja nauttia vapaudesta. Se ei vaan oikein ole mahdollista työssäni. 

Sopivan pituiset määrä-aikaisuudet ovat hyvä juttu.

Tulee muutenkin yleistymään.

Olen ollut sekä määräaikaisena että vakkarina, ja molemmissa on puolensa. Määräaikaisuuden paras puoli on se, ettei ole samanlaista painetta tehdä viimeisen päälle kaikkea. Toki teen työni hyvin, mutta en jaksa kaikkea sitä extrasilpputyötä, mitä työnantaja naamioi joksikin mukavaksi jutuksi (esim. jonkun tuotesarjan myyntikilpailu). Sähköposti laulaa tsemppiviestejä, mutta minä painan deleteä.

Myös kaikki huonosti olevat asiat kestää paremmin kun tietää, ettei tarvitse ikuisesti katsella.

Määräaikaisuus on itselleni helpotus. Taidan hakea sellaista paikkaa seuraavaksikin.