Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuoleman pelko tytön syntymän jälkeen.. Rajoittaa jo elämääni.
23.05.2019 |
Eli ihana ja rakas tyttäreni syntyi reilu 2kk sitten. Huomasin jo pian syntymän jälkeen, että itken iltaisin kun mieleen tulee surullisia ajatuksia. Juurikin oma kuolema pelottaa tai jokin vakava sairaus. Ajatukset ovat tyyliin "kuinka mies pärjäisi lapsen kanssa, muistaako tehdä sen ja tuon asian oikein ja hoitaa sitä ja tätä" ja sydäntä särkee pelkkä ajatus siitä mistä kaikesta minä jäisin paitsi sekä mistä lapsi jäisi elämänsä aikana paitsi, kun ei kokisi rakkauttani. Unohtaisi minut. Ja tiedän kuinka mieheni lapselle kertoisi miten rakas tyttö onkaan minulle ollut. Olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa tytön kehityksestä ja meidän päivistä, että olisi varmuudeksi jotain mitä hän voisi lukea isompana jos en ole täällä hänen kanssa jostain syystä. En aja autoa enää edes mielelläni..
Olenkohan tulossa hulluksi :( ei tämä ole enää normaalia.. Meneeköhän ajan kanssa ohi vai miten nämä ajatukset saisi pois? Haluaisin ennemmin nauttia jokaisesta hetkestä enkä olla surullinen tai peloissani. Rakastan tytärtäni vaan niin paljon että pelkään etten saa viettää jokaista hetkeä hänen kanssaan..
Kommentit (9)
Kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Ainakin alkavalta sellaiselta! Otathan yhteyttä neuvolaan pian ettei tilanteesi pahene. Itsesi ja lapsesi vuoksi. Teethän sen jo tänään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tulossa hulluksi. Sinulla on nyt uusi merkitys, olet tärkeässä osassa tyttäresi elämässä ja olet tiedostanut sen vahvasti. Mielestäni se on luonnollista. Muistelen, että itselläni oli samankaltaisia ajatuksia ja ne pelot menivät kyllä ohitse.
Onnittelut tyttärellesi, hän on saanut mitä parhaimman äidin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Ainakin alkavalta sellaiselta! Otathan yhteyttä neuvolaan pian ettei tilanteesi pahene. Itsesi ja lapsesi vuoksi. Teethän sen jo tänään?
Minusta tuo kuulostaa enemmän ahdistukselta kuin masennukselta. Siltikin kannattaa hoitaa kuntoon. Ei ole kiva olla huolissaan kaiken aikaa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan tytärtäni vaan niin paljon että pelkään etten saa viettää jokaista hetkeä hänen kanssaan..
Viimeistään esikoulussa kuuden vuoden kuluttua hän tulee viettämään arkipäivänsä ilman sinua.
Minullakin oli pelko siitä, että saan jonkun kohtauksen ja kuolen lapsen jäädessä sitteriin 12 tunniksi. Mies tekee pitkää päivää, eli ollaan edelleenkin lapsen ja koiran kanssa keskenään kokonaisia öitä ja päiviä. Teimme niin, että joka soiteltiin miehen kanssa pari kertaa päivässä. On se pelko hälventynyt nyt kun lapselle on tullut enemmän ikää. Nyt luottaa jo siihen, että jos jotain tapahtuu niin lapsi osaa poistua asunnosta hakemaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo voi olla ihan normaalejakin, mulla oli samanlaisia tuntemuksia esikoisen syntymän jälkeen, ne siitä hälveni pikkuhiljaa, en oikein muista kuinka nopeasti. En usko olleeni masentunut enkä ole ahdistunutkaan. Mun elämä mullistui aivan totaalisesti ja se tunne siitä, että on jatkuvassa vastuussa toisen hengissä pysymisestä oli henkeäsalpaava. Tokan ja kolmannen syntymän jälkeen ei enää kuolemanpelkotuntemuksia ollut, muutos aikaisempaan elämään ei enää ollut niin merkittävä.
Minusta on ihan luonnollista ajatella kuolemaa kun on vasta ollut niin lähellä syntymää ja synnyttänyt. Ne ovat vain ajatuksia. Yritä pitääkin ne sellaisina, että ne ei kehity liian suureksi ahdistukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kyllä normaalia noi pakko ajatukset. Hanki jotain ammattiapua pian niin et lamaannu noihin fiiliksiin täysin. Etkä voi odottaa jos sattuu joskus menemään ohi kun tiedä meneekö viikko, kuukausi vai vaikka puolivuotta noin.
Alue: Aihe vapaa
Relaa vähän noiden ajatusten kanssa