MIKSI mies ei opi joitakin lapsenhoidon perusasioita, vaikka paljon kokemusta?
Meillä on monta eri ikäistä lasta, joiden kanssa me molemmat olemme olleet paljon. Mieheni on ihana isä ja kaikin puolin kelpo mies. Silti ihmetyttää, miksi jotkut lapsenhoidon perusasiat ovat hänelle niin tavattoman vaikeita havaita. Esimerkiksi hän saattaa laittaa lapsen nukkumaan ja lukea sadun, mutta lapsi on likahikinen ja kamalan likaisissa vaatteissa. Eikä mies älyä itse, että illalla rutiinina lapselle iltapesu ja puhtaat vaatteet! Sama oppimisvaikeus liittyy lasten säänmukaisiin vaatteisiin ja kenkiin. Hän voi laittaa lapselle helteellä paksut housut tai talvikengät, eikä muka tajua. Vaikeus tuntuu liittyvän kaikkeen ennakointia ja useiden toisiinsa liittyvien käytännön asioiden yhdistämistä vaativaan ajatteluun. En käsitä tätä. Ymmärtäisin, jos olisi kyseessä joku lapsista tietämätön ensikertalainen, mutta hän on ollut todella paljon lastensa kanssa, mm. vuoden hoitovapaalla. Miksei käytäntö ole opettanut? Miksi hän ei opi täysin tavallisia arjen asioita? Minäkin olen oppinut, vaikka olen yhtä lailla aloittanut lapsenhoitoasiat aikoinaan ekan lapsen kanssa nollasta. Onkohan tällainen yleistäkin? Alkaa välillä tuntua että ehkä meillä oikeasti on jotenkin perustavasti erilaiset aivot, vaikka en sellaiseen haluaisi uskoa...
Olen miettinyt aika samoja juttuja. Mieheni ei ehkä ole ihan kuvailemallasi tasolla taitamattomuudessa, meillä on vasta yksi lapsi ja miehen hoitovapaajakso edessä. Mutta itselleni ei silti tulisi mieleen esimerkiksi piirtää lapsen kasvoihin tussilla (olivat menossa virpomaan, ja piti tehdä ”kasvomaalaus”). Mikä siinä on, että muuten fiksulla ihmisellä ei lapseen liittyvissä asioissa ihan leikkaa?