Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon voi yksi ihminen vallata tilaa yhteisestä kodista?
22.05.2019 |
Puolisolla esim makuuhuoneessa pariovillinen kaappi täynnä romua, johon ei ole koskenut kymmeneen vuoteen. On niin pölyinen että pöllähtää kun sen avaa. Tuo sinne tasaisesti lisää tavaraa ja tunkee ovesta sisään ja unohtaa sinne.
Autotalli ääriään myöten täynnä, maassa lojuu pusseja ja kasseja missä on tärkeää tavaraa, osa mennyt pilalle kun on kastunut tms.
2 lipastoa täynnä tavaraa.
Kellari täynnä tavaraa.
Näihin ei tietenkään saa koskea vaan kaikkien pitää vaan nauttia näistä kaaos paikoista.
Itsekään ei enää löydä mitään kun pitäisi.
Meillä on äärettömän pieni, siis oikeasti todella pieni talo ja hukkaan itse tehokkaasti turhat tavarat (ja tarpeellistakin) koska säilytystila on nollissa.
Mies on ostamassa jatkuvasti meidän 80 neliön kämppään lisää lipastoja yms mihin säilöä romua.
Mitä tälläiselle voi tehdä?
Kommentit (34)
Ainakin sen makuuhuoneen kaapin voisit vaatia muuhun käyttöön. Mies pitäköön autotallissa mancavensa, kyllä sielläkin seinät alkaa pullistelemaan. Mutta hänkin paremmin hahmottaa sen tavaramäärän kun ovat yhdessä paikassa.
Mullakin hamsterimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hamstraaja. Mikä pahinta, jos alat siivota niin tuollainen vaan innostuu kun jossain on tyhjää tilaa.
En saa siivota näitä romuläjiä. Suuttuu aivan silmittömästi.
Tilanne taas paheni hetkellisesti kun omaisia kuoli ja mies raahasi kaatopaikka kuorman meille.
Makuuhuoneen kaappi on jo terveysuhka.
Mikä vain paikka käy hamstraamiseen, auto tms.
Kun jotain sitten heitän pois, miehen silmistä paistaa puhdas viha ja aggressio. Olen jo ihan loppu.
Keskustele asiasta. Sano, että teiltä loppuu tila ja olisi välttämätöntä siivotakin, muuten alkaa tuholaiset elää nurkissa. Innosta vaikka siivousviikkoon, jossa käytte yhdessä läpi tavarakasat ja päätätte, mitä pidetään ja mistä luovutaan ja miten.
Mitään ei saa mukaansa. Kerro kuolinsiivouksesta: mitä jää jälkipolville läpikäytäväksi, kun mies kuolee. Haluaako kukaan tehdä sitä tuollaisessa romukasassa?
Kun hallitsee tavaramäärää, hallitsee itseään.
Mä siivoaisin salaa. Ei se mies sitä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa siivota näitä romuläjiä. Suuttuu aivan silmittömästi.
Tilanne taas paheni hetkellisesti kun omaisia kuoli ja mies raahasi kaatopaikka kuorman meille.
Makuuhuoneen kaappi on jo terveysuhka.
Mikä vain paikka käy hamstraamiseen, auto tms.
Kun jotain sitten heitän pois, miehen silmistä paistaa puhdas viha ja aggressio. Olen jo ihan loppu.
HEITÄT JOTAIN POIS? Sinulla ei ole oikeutta mennä heittämään miehen tavaroita pois. Ei ihmekään, että aggressio nousee. Minullakin oli eksä, joka ei kunnioittanut henkilökohtaisia tavaroitani vaan tärveli niitä. Se oli todella ahdistavaa.
Koska läheiset kuolleet? Vuoden sisällä? Kahden? Useamman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen asunto, jossa miehellä pariovellinen kaappi?
Katsopas Aloittaja omia tavaroitasi ja millaisen tilan ne ovat vallanneet. Veikkaan yli 90% kodin pinta-alasta. Sillä sisustamisestahan pääsääntöisesti määräävät naiset, joten ne tavaratkin ovat naisen, vaikka vain näennäisesti "yhdessä hankittuja".
Se on kumma kuinka naiset tunkevat joka-ainoalle neliömillimetrille. Mies saa pitää jonkun hämyisen autotallin, jota vielä katsotaan pitkin nokkavartta.
Ihania olentoja nämä hameniekat.
En kestäisi tuommoista hamsteria. Hamstrauskin on sairaus ja pahenee vanhetessa.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että tuikkaa koko roska palamaan, mutta ehkä se ei ole kovin rakentava neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on oikeasti turhasta tavarasta, kyseessä saattaa olla hamstraaminen, joka on psykologinen ongelma. Joitakuita hamstraajia itseäänkin kuulemma ahdistaa turha roina ja he vain odottavat, että joku laittaa sille pisteen ja käynnistää niiden pois kärräämisen, kun he eivät itse siihen pysty henkisesti. Ainakin hamstraamisohjelmissa on usein noin.
Kannattaa ottaa asia puheeksi ja karsia yhdessä tavaroita sekä ehkä päättää joku tietty paikka kotona / autotallissa, johon hän saa tuoda tavaroita tavallaan harkinta-ajaksi, nähdäkseen tuleeko niille käyttöä vai ei.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kuulostaa hamtraajalta.
Minäkin (olen nainen) valtaan ison osan asuntoa, koska minulla on käsityöharrastuksia joiden välineet ja materiaalit vievät tilaa ja mies harrastaa semmoisia juttuja kuin tietokonepelaamista, eli ei niin paljoa tarvi tilaa sille.
Mun kamoja kyllä saa heittää menemään, eli sinänsä miehesi vaikuttaa huolestuttavammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimolla on tangot ja kaapit täynnä harvoin käytettyjä/juuri koskaan käytettyjä vaatteita. Puhumattakaan kengistä. Onkohan kyse hamstraajasta? Voinko karsia niitä omatoimisesti?
Samoin on kylpyhuoneen peilikaappi täynnä hänen purtiloitaan jne. Itselläni on hammasharja, hammaslanka, partavesi ja shampoo pullo. Vaimolla ainakin kolmekymmentä pönikkää. Täytynee karsia samaan määrään kuin itsellänikin on. Hammasvermeiden jälkeen pari-kolme purkkia saa riittää!
Vai pistänkö vaimon kiertoon?
Uaagh, symppaan, olen vuosia hokenut ukolle "tuo tullessas, vie mennessäs"-mutta kun ei. Kirppareilta tehdään jatkuvasti "löytöjä"-"Aattele tää maksais kaupassa kolme sataa!" (Joo vuonna -90...). Asumusero käynyt mielessä, saisi hamstrata mielin määrin ja mulla säästyis verisuonia. Kamalaa tää on, eikä mikään puhe tunnu auttavan.
Ja sille toopelle joka puhui "hameväen sisustamisesta", hyppäähän aikakoneeseen ja tule tälle vuosisadalle. Tai jää sinme, kummin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on oikeasti hamstraamisesta, niin se on yksi OCD:n muoto eikä parane tavaroita poisheittämällä, pikemminkin pahenee. Suostuisiko mies keskustelemaan siitä, että miksi hän kokee tarvetta säästää nämä kaikki tavarat vaikka ei niitä mitenkään käytä?
Munkin ukko hamstraa mutta ei se onneksi suutu jos heitän tavaraa pois. Siis ei oikeasti hamstraa vaan 'ei tätä voi viel heittää pois jos tätä tarvii vielä', osaa tavaroista on tarvittukkin.
Meillä on sääntö jos ei käytä tavaraa puoleen vuoteen sen voi heittää pois. Tehkää tekin tuollainen sopimus?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sääntö jos ei käytä tavaraa puoleen vuoteen sen voi heittää pois. Tehkää tekin tuollainen sopimus?
Tuo on lyhyt aika ja tuollainen sääntö vaatii todella tarkat rajat, ehkä niin tarkat, ettei sellaisia voi tehdäkään.
Pitääkö sukset heittää pois, koska niitä ei tarvita kuin parina kuukautena vuodesta, eli ovat käyttämättöminä ainakin puoli vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen asunto, jossa miehellä pariovellinen kaappi?
Katsopas Aloittaja omia tavaroitasi ja millaisen tilan ne ovat vallanneet. Veikkaan yli 90% kodin pinta-alasta. Sillä sisustamisestahan pääsääntöisesti määräävät naiset, joten ne tavaratkin ovat naisen, vaikka vain näennäisesti "yhdessä hankittuja".
Se on kumma kuinka naiset tunkevat joka-ainoalle neliömillimetrille. Mies saa pitää jonkun hämyisen autotallin, jota vielä katsotaan pitkin nokkavartta.
Ihania olentoja nämä hameniekat.
Suurin osa ihmisistä tykkää, että kodissa on ruokapöytä tuoleineen, jonka ääressä voi syödä, pehmeä tuoli tai sohva, jossa voi istua ja sänky, jossa voi nukkua. Kaapeissa säilytetään ruokatarvikkeita, astioita, lakanoita ja pyyheitä, jotka ovat asukkaiden käytössä. Ihan sama, kumpi ne on valinnut ja hankkinut, jos kumpikin niitä käyttää. On tosin ihmisiä, joille riittää patja lattialla eikä mitään muuta tarvita. Sinä lienet yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sääntö jos ei käytä tavaraa puoleen vuoteen sen voi heittää pois. Tehkää tekin tuollainen sopimus?
Tuo on lyhyt aika ja tuollainen sääntö vaatii todella tarkat rajat, ehkä niin tarkat, ettei sellaisia voi tehdäkään.
Pitääkö sukset heittää pois, koska niitä ei tarvita kuin parina kuukautena vuodesta, eli ovat käyttämättöminä ainakin puoli vuotta?
Näsäviisautta ei tarvitse. Tavaraa mitä HAMSTRAA. Ei käyttötavaraa.
Isäni on hamstraaja, ja näen samoja piirteitä myös itsessäni. Tarve hamstrata tuntuu aktivoituvan etenkin stressaavissa elämänvaiheissa - esim läheisen kuolema saattaa vahvistaa tarvetta pitää kiinni kaikesta materiasta mihin vain kykenee. Itse koen kiintyväni esineisiin niin, että jo ajatus niiden menettämisestä nostaa pintaan voimakkaita tunteita vihasta syvään lohduttomuuteen. En missään nimessä neuvoisi lähtemään väkisin poistamaan hamstraajan "aarteita", sillä tällöin nämä tunteet kohdistuvat sinuun, ja tämä voi olla myös hamstraajalle äärimmäisen stressaavaa. Jollekin esineet saattavat edustaa jotakin muuta menetettyä (esim edesmenneen läheisen tavarat). Itse koen täydellistä hallinnan menettämisen tunnetta, kun esineitäni poistetaan ilman lupaani. En voinut vaikuttaa läheisen poismenoon, ja nyt en voi vaikuttaa edes tuttujen esineiden pysyvyyteen ympärilläni.
Ymmärrän että se voi olla mahdottoman hankalaa, mutta yritä keskustella miehesi kanssa ammattiavun hankinnan mahdollisuudesta. Kyllä hamstraajakin usein sisimmässään ymmärtää, ettei käytöksensä ole aivan normaalia. Itse en asiaa paljon käsiteltyäni edelleenkään pysty helposti hankkiutumaan tavarasta eroon, koska silloin kun olen esineen kerran "adoptoinut", se on oma, tärkeä, ja minun vastuullani. Melkein kuin lemmikki. Helpompi ratkaisu itselleni on ollut tavaran hankinnan välttäminen, ja jos jostakin oikeasti pitää luopua, se on helpompaa jos esine ensin "vahingossa" rikkoontuu.
Saattaa kuulostaa järjettömältä, mutta näin meillä.
Muuta.