Lue keskustelun säännöt.
En keksi mikä minua tässä elämässä kiinnostaisi tarpeeksi tehdäkseni mitään.
22.05.2019 |
Haahuilen vain tällä hetkellä.
On käyty läpi se kuuluisa kovan elämän koulu eli päihteet ja huono seura draamoineen joka meinasi lopulta viedä hengen ja järkytti mielenterveyttäni.
Tähän minut ajoi luultavasti lasinen ja epävakaa lapsuus.
Josta sitten päästiin toiseen ääripäähän menestyneiden ihmisten joukkoon ja työnarkomaniaan, mutta myöskin sivistyneempään ja terveempään ympäristöön.
Sitten alkoi myös oman itsensä henkinen ja fyysinen kehittyminen. Olen aika hyvin saanut oman identiteetin koottua läpikäyden asioita.
En ole valmis lähellekään, tiedän ettei minun tulisikaan olla.
Kaikki muutokset on tapahtunut suhteellisen lyhyesssä ajassa ja tällä hetkellä tuntuu, etten oikeastaan kuulu minnekään.
Menestyminen ei ole minun juttuni. Ylisuoritan, stressaan, väsyn ja se vie minut kierteeseen jolloin en osaa käsitellä asioita oikeilla tavoilla. Viha kääntyy itseeni tai ainakin ennen kääntyi.
En halua enää palvoa pinnallisia arvoja sillä tavoin, että kadotan oman sisäisen tasapainoni kokonaan.
En oikeastaan jaksaisi suorittaa mitään. En tunne olevani tarpeeksi kyvykäs opiskelemaan, urheilemaan, hankkimaan ystäviä ja tällä hetkellä en tiedä yhtäkään asiaa joka saisi minut innostumaan ja palamaan halusta kehittyä.
Ainoa on varmaan projektina laihtuminen ja ravinnon kautta saatu terveys, joka hieman kärsii pitkän työkauden takia. Jonka joudun taloudellisista syistä nyt tekemään ja sitten olen vapaa hetkeksi taas uppoutumaan pieneen maailmaani.
Mutta en tiedä mitä sitten tekisin.
Vapaa-aikani kuluu vain ollessa, lukemalla, syödessä ja joskus päissäni. Hoitamalla velvoitteet ja se on siinä.
Vaikka unelmoin monesta tekemisestä. Jostain syystä on suuri kynnys lähteä harrastamaan.
En oikein tiedä mikä olisi oikea suunta ja mihin pystyn. Mihin järkeni riittää ja mikä kannattaa tulevaisuutta ajatellen.
Olen vain askel askeleelta yrittänyt parantaa ja saada elämän perusasiat järjestykseen. Onnistunut aika hyvin mutta silti on jotenkin ontto olo usein vaikka yritän hokea itselleni, että elämä on ihanaa, jännittävää ja yllätyksiä täynnä. Minun tulee olla kiitollinen ja luottaa..
Sisälläni vain pysyy jokin estyneisyys ja kyky todella elää ihmisten keskellä.
Kommentit (13)
Ihan kuin omasta kynästä. Varsinkin tuo loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuo on ihan normaalia elämää...
Vierailija kirjoitti:
minusta tuo on ihan normaalia elämää...
Minusta taas tämä ei ole normaalia elämää.
Jättää elämättä omanlaista elämää siksi koska ei uskalla tai tiedä oikeastaan mitä se olisi. Tai no ehkä enemmän nojaudun siihen päin, että pelko ohjaa liikaa.
Ärsyttää tämä riittämättömyys, esimerkiksi nyt kun olen laihduttanut ja jo paljon mutta en osaa arvostaa tapahtunutta muutosta oikealla tavalla. Enneminkin pakotan itseni vielä lisää laihduttamaan, jotta olisin oikeasti tyytyväinen.
Vaikka oikeastihan en välttämättä silloinkaan tyydy ja lisäksi alkuun minun piti vain voida paremmin. Sekin kääntyi liian suorittamisen puolelle vähän vahingossa. Mutta on ainakin jokin tavoite tällä hetkellä elämässä.
En haluaisi olla näin negatiivinen. On onneksi todella hyväkin päiviä.
Välillä vaan uppoudun jonnekin soimaamaan itseäni.
Ap
Tuskin saat enään mitään aikaiseksi, elämä rakennetaan lapsesta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minusta tuo on ihan normaalia elämää...
Minusta taas tämä ei ole normaalia elämää.
Jättää elämättä omanlaista elämää siksi koska ei uskalla tai tiedä oikeastaan mitä se olisi. Tai no ehkä enemmän nojaudun siihen päin, että pelko ohjaa liikaa.
Ärsyttää tämä riittämättömyys, esimerkiksi nyt kun olen laihduttanut ja jo paljon mutta en osaa arvostaa tapahtunutta muutosta oikealla tavalla. Enneminkin pakotan itseni vielä lisää laihduttamaan, jotta olisin oikeasti tyytyväinen.
Vaikka oikeastihan en välttämättä silloinkaan tyydy ja lisäksi alkuun minun piti vain voida paremmin. Sekin kääntyi liian suorittamisen puolelle vähän vahingossa. Mutta on ainakin jokin tavoite tällä hetkellä elämässä.
En haluaisi olla näin negatiivinen. On onneksi todella hyväkin päiviä.
Välillä vaan uppoudun jonnekin soimaamaan itseäni.
Ap
No sinähän sen päätät, mitä uskallat ja kokeilet. Miksi ongelmoida noin?
Monet ihmiset laihduttavat ja ovat tyytymättömiä painoonsa. Ei se ole mitenkään ihmeellistä.
Jos yrität sanoa, että ongelmasi on perfektionismi, niin esim. netti on täynnä self helppiä siihen.
Oletko ollut aiemmin jossain hyvä tai kokenut jonkin asian parissa puuhailun erityisesti iloa tuottavaksi, vaikka joskus lapsuudessa?
Juu, tiedän, mainitsemasi lasinen lapsuus ja menneisyyden ongelmat eivät välttämättä lupaile kovin syviä merkityksellisyyden kokemuksia, mutta kysynpä silti, sillä itse lähtisin (ja olen lähtenyt) pohdiskelemaan asiaa tuon kautta... Eli ehkäpä menneisyydessäsi on jotain tiettyihin tilanteisiin liittyviä merkittäviä onnen häivähdyksiä, onnistumisen kokemuksia tai tilanteita joissa olet ollut vaikka ns. flow-tilassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä voisit hyötyä terapiasta.
Kävin itse terapiassa kolme vuotta, tosin syynä vakava masennus ja loppuunpalaminen. Ei ollut edes kovin intensiivistä tiheydeltään, alkuun kerran viikossa, loppupuolella joka toinen viikko. Sain apua ja välineitä itseni ymmärtämiseen ja armollisuuteen.
Julkisen puolen palvelusta oli kyse, terapeuttini oli psykologi, erikoistumassa psykoterapiaan ja onnekseni juuri minulle sopiva!
Ongelmasi taitaa ainakin osittain olla siinä, että mietit koko ajan, mitä sinun pitäisi tehdä, ja olet tyytymätön koska ajattelet että sinun pitäisi tehdä ja olla jotain muuta.
Lakkaa hetkeksi tekemästä ja yritä olla läsnä tässä hetkessä. Minä en enää mieti juurikaan tulevia tai menneitä, olen paljon onnellisempi kun keskityn siihen mitä on juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeitä aina parjataan, mutta minulle ne ovat antaneet elämisen arvoisen elämän. Oletko miettinyt minkälaisesta masennuksesta kärsit? Esim. AD(H)D, kaksisuuntainen mielialahäiriö, jne. Kuulostaa siis minusta, että kärsisit ainakin lievästä masennuksesta.
Hyvä, että yrität pysyä positiivisena, itsekin yritän aina innostua kaikesta parhaani mukaan ja tykätä itsestäni. Ehkä et pidä ihmisten parissa olemisesta, jos et oikein tykkää itsestäsi ja arvosta itseäsi? En ole aina tykännyt esim. omasta äänestäni, mutta olen opetellut tykkäämään uskottelemalla itselleni, että ääneni on mahtava (ja laulamalla itsekseni) 😄 Ja muista, että sinun ei tarvitse mahtua yhteiskunnan muottiin. Itsestänikin on aiemmin tuntunut, että esim. jännittyneisyyttä ei pidä näyttää muille ihmisille, mutta eihän se niin ole. Minulla on paljon levotonta energiaa ja vähän pakkoliikkeitäkin, mutta niiden näyttämisessä ei ole mitään väärää tai noloa, päinvastoin olet rohkea, jos uskallat olla oma itsesi 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän kuten sinä, ilman tavoitteita ja tekemättä muuta kuin arjen juttuja. Mutta ero on, että olen onnellinen enkä koe asiaa mitenkään ongelmaksi.
Oisko lääkäri mitään?