Lue keskustelun säännöt.
Te joilla lapset 1v ja 3v
15.05.2019 |
Kertokaa elämästänne kotiäitinä... Kiinnostaa tietää onko elämä muillakin aivan helvetin raskasta tässä vaiheessa. Jatkuvaa itkua ja kinastelua jos ollaan kotona. Harvoin siis ollaan kotona. Lapset nukkuvat ristiin joten mitään omaa aikaa ei ole. Esikoinen menee nukkumaan kymmeneltä illalla, aina ollut iltavirkku, unikoulua on kokeiltu pienestä asti ilman tuloksia. Vauva menee iltaunille 21;30. Kympin jälkeen ei ole voimia mihinkään omaan tekemiseen vaan kaadun samantien sänkyyn. Mies tekee pitkää päivää, tekee oman osansa kotona kyllä hienosti.
Lasten jatkuva tyytymättömyys kotona raastaa hermoja, mutta joskus pakko saada olla kotona. Olen niin väsynyt joka aamun lähtörumbaan, esikoisen kanssa kaikki perushoitotoimenpiteet saa taistella läpi. Olen tosi poikki jo ennen kuin ollaan ulos ovesta. Taitaa kuulua ikään että kaikkeen sanoo ei.
Vertaistukea?
Ja joo, olen itse valinnut tämän, ja valitsisin joka päivä uudestaan. Mutta välillä sitä on vaan niiiiiiin reppu tyhjänä.
Kommentit (8)
On raskas vaihe. 1-vuotias löytänyt oman tahdon ja isommalla uhmaikä. Nukkuuko esikoinen päiväunia? Jos nukkuu, niin kyllä mielestäni 3-vuotiaalta kotihoidossa olevalta voi jo jättää pois, jotta menee illalla ajoissa nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjonta toimii meillä niinä aamuina kun on pakko lähteä jonnekkin.
Vanhempi käy kolme kertaa viikossa kerhossa ja saa siellä ikäistään seuraa ja oppii leikkimisen sääntöjä.
Lapset leikkii ihan kivasti yhdessäkin välillä.
Jos ei ole pakko lähteä mihinkään niin sitten ei lähdetä jos lapsi ei suostu itse yrittämäänkään pukemista. Muutaman kerran kun on hiekkalaatikkoleikit tai pyöräily jäänyt väliin niin lapsi on oppinut, että kannattaa pukea jos mielii ulos. Meillä kokoajan helpottaa vaikka välillä on vaikeampia ei-kausia, aaltoillen kohti helpompaa.
Isompaa ei laiteta päikkäreille ollenkaan niin nukahtaa helpommin illalla. Kun yksvee nukkuu niin esim. opetellaan isomman kanssa kirjaimia tai jos olen ihan poikki niin tabletti lapselle ja yhdessä makoilemaan sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin ihmeeseen te lähdette joka aamu jos olet kotiäiti?
Me lähdetään aamupäiväksi 9-12 paikalliseen perhekerhoon niin usein kuin vaan jaksan. Esikoiselle leikkiseuraa ja 1vlle myös, hän on jo kovin sosiaalinen, kaipaa paaljon virikkeitä. Perhekerhossa on paljon helpompaa kuin kotona, kun on lapsille tekemistä. Kunhan vaan sinne asti aamulla pääsee. AP
Vierailija kirjoitti:
On raskas vaihe. 1-vuotias löytänyt oman tahdon ja isommalla uhmaikä. Nukkuuko esikoinen päiväunia? Jos nukkuu, niin kyllä mielestäni 3-vuotiaalta kotihoidossa olevalta voi jo jättää pois, jotta menee illalla ajoissa nukkumaan.
Päikkäreiden jättämisen otan vakavasti harkintaan! Pelkoni on että muuttuu mun kannalta raskaammaksi arki. Kun kuitenki pienempi menee siinä 2130 illalla nukkumaan. Täytyy harkita, kiitos vinkistä! AP
Huoh, meillä just tän ikäiset.
Yleensä menee tosi kivasti päivärytmit, herätään joskus seiskan kieppeillä (mies lähtee jo kuuden aikaan töihin), pienempi nukkuu ekat päikkärit 9-11 ja joskus 13-15 nukkuvat yhtä aikaa unet. Paitsi nyt, kun isompi ollut kipeenä, ja valvonut öitä, niin pari päivää nukuttu ihan miten sattuu, rytmit ihan sekaisin. Ja kaikki kireänä, etenkin minä.
Sanoisin että pääosin menee kivasti, kunhan muistaa itse aina vähän väliä pysähtyä ja ottaa isompaa mukaan kotitöihin ja antaa muuta vastuullista tekemistä. Sen jälkeen aina huomiohakuinen käyttäytyminen (joko minussa roikkuminen tai pikkuveljen kaltoinkohtelu) vähenee. Onhan nää täyteläisiä nää päivät, ei oo koti ihan tiptop enkä kaikkina päivinä saa ruokaa valmiiksi kello neljäksi kun mies tulee töistä. Pienempi alkanut kovasti näyttää omaa tahtoa ja kymmenkuisesta asti kävelleenä on meinaan NOPEA lapsi. Nyt kiipeilee joka paikkaan.... Oon valjastanut kotona yhden huoneen sellaiseksi sekopää energianpurkuhuoneeksi, siellä on iso patja sohvaa vasten liukumäkenä ja tyynyillä vuorattu ympäriltä, siellä viihtyvät keskenään myllätä ja hyppiä aina jonkun tovin. Lastenohjelmia tulee pakostakin käytettyä lapsenvahtina enemmän kuin mieli tekisi, mutta miten helppoa onkaan laittaa jakso ryhmä hauta näkymään samalla kun laitan pienemmän päikkäreille.
Koen "onnistuneeni" aika hyvin, sen puolesta että todella hyvin lapset viihtyvät yhdessä ja aika vähän kuitenkaan on mitään varsinaisia vaaratilanteita. Isompi osaa hirveen hyvin jo "tehdä vaihtareita", eli jos pienempi ottaa lelun millä isompi haluaisi leikkiä niin uhmakohtauksen sijaan hän vie jonkun toisen lelun pienelle haluamansa sijaan. Ja koko ajan onnistuu paremmin anteeksi pyytäminen ja toisen hellä huomioiminen. Isommalle tekee niin hyvää se, kun kaiken kieltämisen ja toitottamisen sijaan sanoo hänelle että "pienempi opettelee vielä, se ei osaa vielä leikkiä tuolla, voitko isompana näyttää miten tuo lelu/leikki toimii".
Vaan onhan tämä nyt hitsi vie uuvuttavaakin aikaa! Välillä pelottaa että eletäänkö tässä nyt ihan parisuhteen kustannuksella jo. Välillä tuntuu että on niin hankalia viikkoja että iloa tuo vaan ystävien kanssa viihteellä käyminen viikonloppuna. Sitä odotan nytkin... vähän morkkikset jo valmiiksi. Mutta kun pakkohan tässä on tuulettua välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskas vaihe. 1-vuotias löytänyt oman tahdon ja isommalla uhmaikä. Nukkuuko esikoinen päiväunia? Jos nukkuu, niin kyllä mielestäni 3-vuotiaalta kotihoidossa olevalta voi jo jättää pois, jotta menee illalla ajoissa nukkumaan.
Päikkäreiden jättämisen otan vakavasti harkintaan! Pelkoni on että muuttuu mun kannalta raskaammaksi arki. Kun kuitenki pienempi menee siinä 2130 illalla nukkumaan. Täytyy harkita, kiitos vinkistä! AP
Meillä tosiaan 3-vuotias nukkuu 0-2 kertaa viikossa päiväunet (aamulla näen kun tarvitsee ne), on tavallaan siirtymävaiheessa niiden suhteen. Joskus kun tarvitsen itse oman hetken, niin laitan piirretyt pyörimään kuopuksen unien ajaksi. Mielestäni tämä on juuri se on elämänvaihe, jolloin voi ihan surutta käyttää kohtuudella piirrettyjäkin apuna. Itse myös jaksan aika paljon sillä tiedolla, että illalla on omaa aikaa tiedossa. Ja olen melko itsekkäästi ottanut aina miehen tullessa kotiin heti n. 30min omaa aikaa.
Miltä tuntuisi muuten laittaa esikoinen kerhoon itsekseen pari kertaa viikossa?
Tiedän todellakin tunteen, kun muualla on helpompaa. Ei monet käsitäkään sitä työmäärää ja kuinka tämän ikäisten kanssa pitää vielä kaikki kiukut ja itkut jaksaa vastaanottaa - vaikka olisi itse kuinka väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskas vaihe. 1-vuotias löytänyt oman tahdon ja isommalla uhmaikä. Nukkuuko esikoinen päiväunia? Jos nukkuu, niin kyllä mielestäni 3-vuotiaalta kotihoidossa olevalta voi jo jättää pois, jotta menee illalla ajoissa nukkumaan.
Päikkäreiden jättämisen otan vakavasti harkintaan! Pelkoni on että muuttuu mun kannalta raskaammaksi arki. Kun kuitenki pienempi menee siinä 2130 illalla nukkumaan. Täytyy harkita, kiitos vinkistä! AP
Meillä tosiaan 3-vuotias nukkuu 0-2 kertaa viikossa päiväunet (aamulla näen kun tarvitsee ne), on tavallaan siirtymävaiheessa niiden suhteen. Joskus kun tarvitsen itse oman hetken, niin laitan piirretyt pyörimään kuopuksen unien ajaksi. Mielestäni tämä on juuri se on elämänvaihe, jolloin voi ihan surutta käyttää kohtuudella piirrettyjäkin apuna. Itse myös jaksan aika paljon sillä tiedolla, että illalla on omaa aikaa tiedossa. Ja olen melko itsekkäästi ottanut aina miehen tullessa kotiin heti n. 30min omaa aikaa.
Miltä tuntuisi muuten laittaa esikoinen kerhoon itsekseen pari kertaa viikossa?
Tiedän todellakin tunteen, kun muualla on helpompaa. Ei monet käsitäkään sitä työmäärää ja kuinka tämän ikäisten kanssa pitää vielä kaikki kiukut ja itkut jaksaa vastaanottaa - vaikka olisi itse kuinka väsynyt.
Kiitos myötätunnosta! Esikoisen kerhoa ei pysty vielä syksyksi järjestämään, sillä meillä on todennäköisesti kesällä muutto toiselle paikkakunnalle, niin siinä on jo jonkin verran hänelle pureskeltavaa! Mutta on kerho tms. välillä ollut mielessä.
Tämä päivä on muuten just niitä kun aamulla miettii "millä hitolla jaksan, ei mä en mitenkään jaksa, no kyllä jaksan koska on pakko, no totta hitossa mä jaksan!!"... Tiedättekö tunteen? Käyt läpi vuoristoradan uupumuksen tunteesta siihen kun puristat itsestä viimeiset mehut (TAAS!), ja jotenkin sitä sittenkin pystyy ja kykenee, järjissään vieläkin ;)
Ja löytää ne elämän pienet iloiset hetket, kun pikku riitapukarit, toisilleen kuitenkin niin rakkaat, nauraa toisilleen ja siinä hetkessä on kaikki kuitenkin loppujen lopuksi TOSI tosi HYVIN
Siis mihin ihmeeseen te lähdette joka aamu jos olet kotiäiti?