Tutkimus: yli puolet vanhemmisa ei tunnista lapsensa ylipainoa

On kuulemma ihan tavallista nykyisin lastenneuvolassa että vanhemmat tyrmistyvät tai jopa suuttuvat kun lasta sanotaan ylipainoiseksi. Moni on niin sokea oman lapsen painon suhteen.

Eiköhän tuo "vantteruus" ole poikien kohdalla uskottavampi selitys, kun ei edes ne verkkarit ole nykymuodissa mitenkään löysät, farkuista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo "vantteruus" ole poikien kohdalla uskottavampi selitys, kun ei edes ne verkkarit ole nykymuodissa mitenkään löysät, farkuista puhumattakaan.

Ei pojilla farkkuja näe, ainakaan alakoulussa. Jotain college-housuja tai adduja lähinnä. Moni on tosi pulska mutta maha jää piiloon löysän paidan alle.

Kahden penkin kehopositiiviset eivät tunnista yhden penkin kehopositiivisuuden määrää?

Lasten kaltoinkohtelua, jopa väkivaltaa, jos annetaan jo pienen lapsen tulla reilusti ylipainoiseksi. Onko näissä kodeissa mielenterveysongelmia vai mikä mahtaa olla syynä? 

Kai se kertoo yleisemmin jostain elämänhallinsan puutteesta. Suomen Supernanny-ohjelmassakin on ollut useita selvästi ylipainoisia lapsia, vanhemmilla esim. masennusta tai muuta ongelmaa.

Tietokonepelit vievät liikkumattomuuteen.

Siksi iloitsin Pokemon Go:sta, kun Helsingin kaduilla alkoi liikkua lapsia omatoimisesti. Yleensä heitä ei siellä koulun jälkeen näy.

Ongelma monessa liikuntaharrastuksessa on se, että niissä ei ole höntsäporukoita, vaan tiukkaa treeniä kohti maajoukkuetasoa ja huippujen valkkaamista. Pelimatkoja tehdään kauemmas ja autoa tarvitaan.

Missä he liikkuvat, joita ei tämän tason urheilu kiinnosta, vaan haluaisivat pelkästään pelata kerran-pari viikossa omaksi ilokseen ilman pelimatkoja huitsin kuuseen?

Koska kaverit harrastavat useita iltoja viikossa, ei kokoon enää saa huvikseen pelaileviakaan, joista saisi illan peliporukan kentälle kasaan, kuten minun lapsuudessani 80-luvulla tehtiin. Silloin vaan otettiin fudis/pesiskamat mukaan ja mentiin kentälle, soiteltiin ja haettiin kavereita mukaan. Nyt ei onnistu.

Vanhemmat myös suhtautuu tosi eri tavoin. Mun tutulle lapsen ylipaino tuli yllätyksenä, tai ajatteli että lapsi on vähän pyöreä mutta ei ennen lastenneuvolaa ollut tajunnut kuinka paljon ylipainoa oikein olikaan. He kävivät heti ravintoterapeutilla, lisäsivät lapsen liikuntaharrastuksia, alkoivat liikkua yhdessä perheenä jne. Tuo todellakin auttoi, nyt lapsi on jo koulussa ja normaalipainoinen. Osa vanhemmista taas närkästyy ja torjuu kaiken avun ja pitää ylipainoon puuttumista pelkkänä lapsen ulkonäön arvosteluna, eivätkä oikeasti tajua kuinka iso terveysriski lapsuusiän ylipaino on. Ylipaino yleensä myös säilyy aikuisuuteen jos sitä ei ole saatu hoidettua teini-ikään mennessä.

Onkohan nämä lapsena ylipainoisiksi syötetyt aikuisina katkeria vanhemmilleen? Lapsen ylipaino ei ole koskaan lapsen oma syy mutta se voi tuhota loppuiän terveyden.

Ihan turhaa katkeruus ja vaikka kuinka olisi katkera niin mennyttä ei voi muuksi muuttaa. Lapsuuden kotioloista se johtuu. Sama kierre jatkuu helposti sukupolvesta toiseen. 

Taitaa olla niin, että siihen oman lapsen painoon tottuu ellei tule isoja nopeita muutoksia.

Itse en huomannut poikani alipainoa ennenkuin kouluterveydenhoitaja soitti ja kertoi asiasta.

Se oli hyvä että hän soitti, sillä en muuten olisi osannut alkaa tekemään muutoksia pojan ruokavalioon.

Poika on aina ollut hoikka, enkä ollut huomannut että paino oli jäänyt turhan alas. Hoikka hän on vieläkin, himpun verran alipainon puolella. Lääkäri ei kuitenkaan näe aihetta huoleen sillä veriarvot ovat hyvät, poika kasvaa normaalisti ja murrosikäkin on alkanut ajallaan.

Tällä taustalla on helppo ymmärtää miksi ylipainokin voi jäädä vanhemmalla huomaamatta.

Mulla on 4- ja 6-vuotiaat pojat. Isompi ollut aina iso, lihavakin. Nuorempi on taas normaali, jopa hoikka. Samaa ruokaa syövät, tuo nuorempi varmasti enempi kuin tuo isompi. Molemmat liikkuvaisia lapsia. Ovat liikuntapainotteisessa päiväkodissa, iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan paljon. Ruutuaikaa on niukasti, ravintsemusterapeutin mukaan kokonaisuutena ruokavalio on ihan ok. Karkkipäivä kerran viikossa. Mitään vikaa ei olla verikokeissa näkynyt. 

Jos jollain on hyviä ideoita tuon isomman kanssa, niin ilolla otan niitä vastaan. Itsellä ideat loppu, eikä noista ns. ammattilaisistakaan ole apua ollut.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä lapsena ylipainoisiksi syötetyt aikuisina katkeria vanhemmilleen? Lapsen ylipaino ei ole koskaan lapsen oma syy mutta se voi tuhota loppuiän terveyden.

En mä ainakaan ole. Äidilläni oli periaate, että syödä saa niin paljon kuin napa vetää, neljällä sisaruksellani se toimi oikein hyvin, mutta mun ruokahalu olikin sitten ihan eri luokkaa. Herkkuja oli harvoin tarjolla, mutta mä söin sitä tavallista kotiruokaa rekkamiehen annoksia. Tottakai siihen olisi pitänyt puuttua, mutta ymmärrän kyllä että vaikea se on tuollaisessa lapsikatraassa yhden syömisiä rajoittaa, kun muut osaa pysyä kohtuudessa.

Täällä kun lukee, mitä lapsille syötetään, niin en ihmettele. Aikuiset ei itekkään tiedä, mikä on keholle hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4- ja 6-vuotiaat pojat. Isompi ollut aina iso, lihavakin. Nuorempi on taas normaali, jopa hoikka. Samaa ruokaa syövät, tuo nuorempi varmasti enempi kuin tuo isompi. Molemmat liikkuvaisia lapsia. Ovat liikuntapainotteisessa päiväkodissa, iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan paljon. Ruutuaikaa on niukasti, ravintsemusterapeutin mukaan kokonaisuutena ruokavalio on ihan ok. Karkkipäivä kerran viikossa. Mitään vikaa ei olla verikokeissa näkynyt. 

Jos jollain on hyviä ideoita tuon isomman kanssa, niin ilolla otan niitä vastaan. Itsellä ideat loppu, eikä noista ns. ammattilaisistakaan ole apua ollut.

Myy se läskimpi lapsi vaikka Fortumille. Maksavat varmaan hyvin tuollaisesta ihmeestä, joka taikoo tyhjästä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4- ja 6-vuotiaat pojat. Isompi ollut aina iso, lihavakin. Nuorempi on taas normaali, jopa hoikka. Samaa ruokaa syövät, tuo nuorempi varmasti enempi kuin tuo isompi. Molemmat liikkuvaisia lapsia. Ovat liikuntapainotteisessa päiväkodissa, iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan paljon. Ruutuaikaa on niukasti, ravintsemusterapeutin mukaan kokonaisuutena ruokavalio on ihan ok. Karkkipäivä kerran viikossa. Mitään vikaa ei olla verikokeissa näkynyt. 

Jos jollain on hyviä ideoita tuon isomman kanssa, niin ilolla otan niitä vastaan. Itsellä ideat loppu, eikä noista ns. ammattilaisistakaan ole apua ollut.

Annokset pienemmiksi - ei siinä muu auta, jos kerran ruokavaliossa ei sinänsä ole mitään vikaa ammattilaisen mielestäkään. Terveellistäkin ruokaa voi syödä liikaa. Teillä tilanne on se, että jostain syystä vanhemman pojan kulutus on pienempää kuin keskimäärin tuon ikäisellä. Voi olla kyse ihan fysiologisesta poikkeamasta, tai sitten sen liikunnallisen aktiviteetin ohella poika on tavallista passiivisempi. Eli istuu paikoillaan, eikä hypähtele välillä ylös tai liikuskele levottomasti tai heiluta jalkojaan jne., kuten ehkä nuorempi lapsista, vaan on perusrauhallinen luonne. Tällöin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sovittaa annoskoko todelliseen kulutukseen sopivaksi. Eli karkkipäivänä vähän vähemmän herkkuja, ruoka-annoksissa vähän vähemmän riisiä/pastaa/yms. ja lihaa ja vähän enemmän kasvista, pähkinöitä ja muita terveellisempiäkin herkkuja vain harvoin ja todella pieniä annoksia kerralla jne.. Kokonaisuutena karsitte vähän kaikesta muusta kuin kasvismäärästä, kunnes energiansaanti on pojan yksilöllisen energiankulutuksen tasolla.

Itse olin lapsena reilusti ylipainoinen. Ala-asteella painoin yli 70 kiloa. Olin äidin prinsessa, kotona ei syöty erityisen terveellisesti ja herkkuja karkkipäivänä. Suurin vaikuttaja tähän kuitenkin oli se, että kaverin kanssa käytiin päivittäin mäkkärissä hakemassa hampurilaisateriat. Vanhempani eivät tienneet tästä. Eli aina ei voi täysin lapsen vanhempia syyttää lapsen ylipainosta

Mun poika 8v urheilee, ja alkoi noin vuosi sitten syömään ihan hirveästi. Massaa tuli, hartiat leveni, mahaankin tuli selkeä makkarakumpu. Samaan aikaan mm kengän koko kasvoi monta numeroa.

Mentiin koululääkärille ja mua jännitti, kun ennen niin hoikasta pojasta oli tullutkin "vanttera".

Otettiin pituu ja paino. Pituus kasvanut niukasti, painoa +25%. Apua.

Lääkäri sitten kääntyi poikaan päin ja totesi, että hänellä on harvinaisen hyvin kehittynyt lihaksisto tuon ikäiseksi. Kehui että todella tervekuntoinen poika, ja epäili tuota ruuan "tankkaamista" sekä kovalla energian kulutuksella ja sillä, että tankkaaminen + kengän koon nopea kasvaminen enteilee luultavasti kasvupyrähdystä.

Viisas lääkäri <3

Ja ps. Ollaan koko perhe hoikkia ja urheilullisia.

Tätä olen itsekin miettinyt, että pitääkö jotkut vanhemmat lapsen ylipainoa vain lapsenpyöreytenä.

Ei muuta kuin herkut minimiin. Karkkipäiväkin on turha, sokeria tyrkytetään joka paikassa. Ei mitään pillimehuja, pizzoja, muroja, sokerijugurttejs tms. vaan oikeaa ruokaa ja jälkkäriksi vaikka viinirypäleitä tai hedelmiä. Näin meillä syödään, eikä lapset edes muuta kysele. Muksut tottuu ja arvostaa aitoja makuja, kun ruokailusta tehdään positiivinen juttu. Terveellinen ruokahan on hyvää. Herkkuja rajoitetaan, muttei suureen ääneen, sillä kielletty hedelmä tahtoo kiinnostaa. Muutokset tehdään toki asteittain. Jos lapsi kaipaa höttöä, sitä annetaan pieni määrä. Lisäksi mukavaa liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä lapsena ylipainoisiksi syötetyt aikuisina katkeria vanhemmilleen? Lapsen ylipaino ei ole koskaan lapsen oma syy mutta se voi tuhota loppuiän terveyden.

Ei se ole aina niiden vanhempienkaan syy. Minkäs teet, jos lapsella on häikkää esim. kilpirauhasessa?

Omat vanhemmat ovat hellästi ruualla mua rakastaneet. Toki olen kaiken sonnan itse suuhuni pistänyt, mutta malli on opittu kotoa. Jatkuvasti pitää olla jotain suussa, autossa matkaevästä 20 km matkalle, mehua janoon.... Pahimmillani olen painanut n. 135 kg, onneksi nykyisin jo paljon vähemmän, liikaa silti. En ole katkera, olen vihainen, että huonojen tapojen lisäksi syyllistivät mua, kun olin lihava lapsi. Kaikki niskasta ottamiset ja itsekurit käyty läpi jo hyvin pienelle lapselle, mutta edellytyksiä terveellisimpiin syömistottumuksiin ei tarjottu. Aina oli pullaa ja keksiä kaapissa. Kesäkurpitsaa olen maistanut ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Sanomattakin lienee selvää, että melkein koko elämäni olen ollut syömishäiriöinen, nyt toipumisen kivisellä polulla.