Erosta 7kk ja masentaa, mitä ihmettä tää on
Mies siis jäi kiinni pettämisestä, eikä lopettanut lupauksistaan huolimatta. Muutin pois 2 nuorimman lapsen kanssa. Mies olisi kk sitten palata yhteen, samalla piti hätävarana jotain naisihmistä kuitenkin. Nyt tää nainen on muuttanut miehen luo pariksi kuukaudeksi. Miksi mua masentaa kaikesta huolimatta? Takas en miestä halua mutta jotenkin on pari kk ollut tosi alavireinen olo. Nytkin tekis mieli vaan maata, syödä ja litkiä viiniä, mikään ri huvita. Itse en ole juuri missään köynyt, omat työt ja lapset vie lähes kaiken ajan. Mitään mielialalääkkeitä en haluaisi alkaa popsimaan
Kommentit (11)
Ekalle vastaajalle: ihan sama kumpi oli varalla, pointti on se, että ylipäänsä on joku takaportti.
T.ap
Täh? Tottakai ero voi masentaa vaikka pari vuottakin.
Makasitko, söitkö ja litkit viiniä kun ukko oli vielä kehissä? Senköhän takia etsi tpisen?
Vierailija kirjoitti:
Ekalle vastaajalle: ihan sama kumpi oli varalla, pointti on se, että ylipäänsä on joku takaportti.
T.ap
Eikös tässä ollutkaan pointti se, että ero masentaa pitkään?
Masennus voi kestää koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Makasitko, söitkö ja litkit viiniä kun ukko oli vielä kehissä? Senköhän takia etsi tpisen?
En mä ehtinyt, mulla oli työ, lapset ja talo hoidettavana. Silti olin ihan paska ja mitään en tehnyt oikein, ukko painoi pitkin maailmaa. Sehän tässä ihmetyttääkin miksi masentaa kun tuosta ukonkuvatuksesta pääsi eroon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalle vastaajalle: ihan sama kumpi oli varalla, pointti on se, että ylipäänsä on joku takaportti.
T.ap
Eikös tässä ollutkaan pointti se, että ero masentaa pitkään?
Se oli mun ihmettelyn aihe. Sinä nostit esiin tuon, kuka on kenenkin takaportti
Täällä vähän samanlainen tarina, mutta ei yhteisiä lapsia. Kun muutin pois yhteisestä kodista niin pari kuukautta sujui ihan mukavasti, vaikka olinkin alakuloinen ja surullinen. Mutta nyt kevään myötä tullut kunnolla takapakkia ja suoraan sanottuna välillä ihan masentaa ja ahdistaa ihan perk...sti. Petturimiestä en haluaisi enää takaisin ja samoin tässäkin tarinassa, hänellä on joku vanha sussu on kaivettuna jostain kätköistä kainaloon. Itse en edes pysty ajattelemaan uutta miestä tässä tilanteessa :(
Vierailija kirjoitti:
Täällä vähän samanlainen tarina, mutta ei yhteisiä lapsia. Kun muutin pois yhteisestä kodista niin pari kuukautta sujui ihan mukavasti, vaikka olinkin alakuloinen ja surullinen. Mutta nyt kevään myötä tullut kunnolla takapakkia ja suoraan sanottuna välillä ihan masentaa ja ahdistaa ihan perk...sti. Petturimiestä en haluaisi enää takaisin ja samoin tässäkin tarinassa, hänellä on joku vanha sussu on kaivettuna jostain kätköistä kainaloon. Itse en edes pysty ajattelemaan uutta miestä tässä tilanteessa :(
Ikävä kuulla. Toivottavasti on pian ohimenevää. Tsemppiä! T.ap
Hei ap. Olet nyt tienhaarassa ja etsit elämällesi uutta suuntaa. Anna itsellesi lupa olla jonkin aikaa alakuloinen. Alitajuntasi tekee lujasti töitä asioiden käsittelemiseksi. Muista kuitenkin mieluiten joka päivä tehdä jotakin, mikä tuottaa sinulle hyvää oloa. Saat luvan hemmotella itseäsi ja tutustua uudelleen sisimpääsi. Mitä sinä haluaisit loppuelämältäsi?
Älä usko, että joku nainen muutti yhteen hänen kanssaan pariksi kuukaudeksi. Mistä päättelet että hän on hätävara, etkä sinä?
Ja itse asiaan, on ihan normaalia olla masentunut,surullinen ja allapäin, jos mies on yhtäkkiä jättänyt pitkän suhteen ja yhteisten lasten jälkeen.
Minä olen ollut vielä useiden vuosienkin jälkeen, mutta suhteemme kestikin lähes 30 vuotta. Samanlailla mies koitti kepillä jäätä, että ottaisinko hänet takaisin ja kun en ottanut niin meni heti kihloihin sen toisen kanssa. Että niin se oli varalla, vai olinko minä?