Lue keskustelun säännöt.
Millainen 11 v adhd poika? Miten käyttäytyy kotona, koulussa, kavereiden kanssa, jne.?
07.05.2019 |
Olen aina epäillyt pojallamme adhd:ta, tms. Keskittymisen kanssa ongelmia, ei kuuntele ohjeita, on hyvin toiminnallinen. Koulussa menee ok tunneilla, mutta välituntisin joutuu kahnauksiin silloin tällöin. Vaikeuksia noudattaa sääntöjä. Kavereiden kanssa liiankin fyysinen. Pettymyksen sieto lähes nolla, saa pelata hyvin harvoin puhelimellaan (max. 1h /viikko), tänään pelasi ja epäonnistuttuaan itki ja raivosi (nyt ei sitten taas puhelinta saa). Muutenkin epäonnistuminen saa itkemään ja suuttumaan. Ei kestä, kun häneltä kielletään jotain (emme silti epäröi kieltää asioita, mitkä pitää kieltää).
Koulussa hyvä oppilas. Saa hyviä koenumeroita.
Kommentit (10)
Entä jos sinulla on ADHD eikä pojallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän adhd olisi jo diagnosoitu jos sellainen olisi.
Tuota tunnepuolta voitte harjoitella kotona. Ota yhteyttä vaikka kouluterveydenhuoltoon.
Miten ihmeessä ADHD diagnosoidaan.
Pitää sulkea pois paljon perhe-ja ympäristötekijöitä.
Huomio häntä enemmän vai lääkkeitäkö kaipaat hänelle
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ADHD diagnosoidaan.
Pitää sulkea pois paljon perhe-ja ympäristötekijöitä.Huomio häntä enemmän vai lääkkeitäkö kaipaat hänelle
Nää testit ovat laajat, kaikki lapsen terveystiedot, koulun, päiväkodin tiedot, vanhempien haastatteluja, lapselle tehdään mm. psykologin, toimintaterapeutti ja fysioterapeutin arvio.. Mitä laajemmin testataan, sen luotettavampi tulos saadaan. Yleensä näillä lapsilla on näkyviä ongelmia läpi elämänsä, eikä ainakaan tässä aloituksessa tullut esiin mitään erityistä huolta herättävää.
Pojalla on usein kavereiden kanssa kärhämää, joka johtaa ajoittain ihan fyysiseksi nujakoinniksi. Onko tyypillinen adhd -piirre?
Luuletteko, että tähän mennessä olisi jo todettu, jos olisi adhd?
Onko kokemusta, mikä tällaista käytöstä saattaa aiheuttaa?
Kiitos, ihanan asiallisia vastauksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojalla on usein kavereiden kanssa kärhämää, joka johtaa ajoittain ihan fyysiseksi nujakoinniksi. Onko tyypillinen adhd -piirre?
Luuletteko, että tähän mennessä olisi jo todettu, jos olisi adhd?
Onko kokemusta, mikä tällaista käytöstä saattaa aiheuttaa?
Kiitos, ihanan asiallisia vastauksia.
Ap
Toisilla on toisilla ei, noita piirteitä on paljon, jokainen omistaa joitakin niistä, mutta ADHD sta puhutaan kuin niistä piirteistä suurin osa täyttyy. Ennen tuollaiset tilanteet yleensä jätettiin lasten kesken selvitettäväksi, mutta näin ei pitäisi enää toimia ja on kumma jos näistä ei ole vielä käyty esim. koulussa keskustelua. Vuorovaikutus taitoja pitää opettaa, jos riitoja ei selvitetä ja opeteta lasta riitelemään "rakentavasti", niin ei hän tätä muuten opi. Nyt olisi viimeistään korkea aika opettaa itsehillintää, aikuisen voi aina hakea riidan sattuessa avuksi. Tilanteesta pitäisi lähteä pois, ennen kuin se käy fyysiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla on usein kavereiden kanssa kärhämää, joka johtaa ajoittain ihan fyysiseksi nujakoinniksi. Onko tyypillinen adhd -piirre?
Luuletteko, että tähän mennessä olisi jo todettu, jos olisi adhd?
Onko kokemusta, mikä tällaista käytöstä saattaa aiheuttaa?
Kiitos, ihanan asiallisia vastauksia.
Ap
Toisilla on toisilla ei, noita piirteitä on paljon, jokainen omistaa joitakin niistä, mutta ADHD sta puhutaan kuin niistä piirteistä suurin osa täyttyy. Ennen tuollaiset tilanteet yleensä jätettiin lasten kesken selvitettäväksi, mutta näin ei pitäisi enää toimia ja on kumma jos näistä ei ole vielä käyty esim. koulussa keskustelua. Vuorovaikutus taitoja pitää opettaa, jos riitoja ei selvitetä ja opeteta lasta riitelemään "rakentavasti", niin ei hän tätä muuten opi. Nyt olisi viimeistään korkea aika opettaa itsehillintää, aikuisen voi aina hakea riidan sattuessa avuksi. Tilanteesta pitäisi lähteä pois, ennen kuin se käy fyysiseksi.
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Tuli todella hyvä mieli, että kerrankin tällä palstalla saa tukea, eikä syyllistetä. Tunnut mukavalta ihmiseltä!
Tunnetaitoja ja itsehillintää olemme yrittäneet opettaa ja panostamme siihen jatkossa paljon.
Toivottavasti luet vielä tätä ketjua ja kiitos tulee perille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla on usein kavereiden kanssa kärhämää, joka johtaa ajoittain ihan fyysiseksi nujakoinniksi. Onko tyypillinen adhd -piirre?
Luuletteko, että tähän mennessä olisi jo todettu, jos olisi adhd?
Onko kokemusta, mikä tällaista käytöstä saattaa aiheuttaa?
Kiitos, ihanan asiallisia vastauksia.
Ap
Toisilla on toisilla ei, noita piirteitä on paljon, jokainen omistaa joitakin niistä, mutta ADHD sta puhutaan kuin niistä piirteistä suurin osa täyttyy. Ennen tuollaiset tilanteet yleensä jätettiin lasten kesken selvitettäväksi, mutta näin ei pitäisi enää toimia ja on kumma jos näistä ei ole vielä käyty esim. koulussa keskustelua. Vuorovaikutus taitoja pitää opettaa, jos riitoja ei selvitetä ja opeteta lasta riitelemään "rakentavasti", niin ei hän tätä muuten opi. Nyt olisi viimeistään korkea aika opettaa itsehillintää, aikuisen voi aina hakea riidan sattuessa avuksi. Tilanteesta pitäisi lähteä pois, ennen kuin se käy fyysiseksi.
Kiitos ihanasta vastauksestasi! Tuli todella hyvä mieli, että kerrankin tällä palstalla saa tukea, eikä syyllistetä. Tunnut mukavalta ihmiseltä!
Tunnetaitoja ja itsehillintää olemme yrittäneet opettaa ja panostamme siihen jatkossa paljon.
Toivottavasti luet vielä tätä ketjua ja kiitos tulee perille.
Ap
Kiitos, mulla on vuotta vanhempi poika, joten ymmärrän sua hyvin. Harrastuksiin kannattaa panostaa, joukkue pelit opettaa hyvin toimimaan muiden kanssa ja näissä on tarjolla ihan vapaa-ajan viettoon sopivia lajeja, ei kaiken tarvitse olla niin tavoitteellista. Parkour on ollut myös yksi laji mistä meillä on tykätty paljon, sähly, korpilallo on kokeiltu ja nyt vasta on aloitettu jääkiekko, mikä on ainakin tällä hetkellä ainoa laji, mihin lapsi itse tahtoo panostaa 110%. Meillä on aina keskustelu paljon, miksi joku tilanne on tullut muiden lasten kanssa ja miten siihen on reagoitu ja yhdessä lapsen kanssa ollaan pyritty miettimään mitä olisi voinut tehdä toisin. Syyllistäminen ei ole tarpeen, ei edes aikuiset osaa aina käyttääntyä kunnolla niin miksi lapselta vaaditaan, jotain mihin hän ei ole valmis tai tarvitsee vielä tukea.
En kyllä sinuna olisi huolissani.
Pojallani oli paljon pahemmat oireet ja silti diagnoosia sai odottaa n. 6-vuotta.
Oireet alkoi näkyä 3-vuotiaana ja diagnoosin sai 9-vuotiaana.
Noi oireet ovat laajoja ja näkyvät jokaisella hieman erilailla. Nykyään opettajat tunnistaa näitä hyvin ja en olisi huolissani, jos koulussa sujuu hyvin. Voi olla täysin ikään liittyvää tuo käytös, myös pojilla alkaa murrosikä nykyään aikaisemmin ja hormoonit vaikuttaa käytökseen, en ole nähnyt ainuttakaan teiniä, joka ei kiukuttele herkästi...