Lue keskustelun säännöt.
Pidän vastuu-opettajaani äitihahmona :S Onkoha ketään kohtalontoveria?
02.09.2012 |
Oon sama tyyppi joka kirjoitti tän keskustelun: http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1675716/mulla_on_huo…
Onkoha normaalia et etin jatkuvasti jotain äitihahmoa, kun mutsini on hirvee mua kohtaa. Tästä tietää vaan bestikseni.
Mun 50 vee openi on toosi ystävällinen kaikille ja välil kuuntelee murheita jne.
Sillä on pari lasta ja oon niille nii kade, et niil on parempi äiti kuin mulla.
Vaihdan ens syksynä kouluu ja jo nyt masentaa tulevat hyvästit :( En voi ees vahingos törmätä opeeni vapaa-ajalla, koska se asuu eri paikkakunnalla.
En tiiä miten siitä pääsisin yli.
Oon myös kiintynyt pariin muuhunki opeen, mut en nii paljoo kuin toho yhteen.
Kesäl löysin tämmöisen keskustelun: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9543489
Tolla keskustelunaloittajalla on sama ongelma, mut se on mua nuorempi :(
Mun tapaukses toi on ehk epänormaalia kun olemhan jo 17 vee.
Oisimpa viel nuorempi.
"Kiinnyn jatkuvasti opettajiin ja rupean tahtomaan heiltä huomiota (lohdutusta, kuuntelemista, huomaamista). Etsin jatkuvasti kuin äiti-hahmoa. Tämä on kuitenkin muuttunut tahtomisesta hakemiseksi. En enää tyydy siihen että katsotaan, puhutaan tai hymyillään. Minua pitää halata, hoivata, lohduttaa, kuunnella ja olla kuin äiti.)"
Tota lukiessani sain vast tietää et hyvät äidit ees joskus halaa lapsiaan, mua ei oo koskaa ilman syytä halattu :(
Mutsini sitä paitsi vihaa halaamista ja ois ollu kiva jos kotona ois ollu luotevaa halata jotain. Mun bestiksen kotona on just luontevaa.
Seurustellakkaa en saa kuin vasta täys-ikäisenä, mutsini on sen kieltänyt multa. En saa ees puhuu pojista enkä flirttailla. Onha mulla ollu monta ihastust mutten oo voinut iskee niist ketää mutsini takii.
Oisha se kivaa jos sitte joskus aikuisena ois luotevaa halata poikkista.
Tän takia en kehdannut ennen kesälomaa halata yhtä ihguu 50 vee miesopeeni.
Nyt on liian myöhäistä, kun vastuu-openi mielest ei saa opei halata ilman syytä.
Eppää kun ton toisen keskustelun aloittajat opet on erilaisii ja halaa sitä jos sitä vaikka ahistaa.
Mua ei halattu, vaikka itkin yhen open nähen yks päivä koulussa yhen ahistavan syyn takii, mulle oltii vaa sillo tylyjä.
Ps: En oo ihastunut vastuu-opeeni, en oo lesbo.
Toi on vaan jotain ihailua...
Kumpa joku viittis mulle vastata, haluun tietää onko toi normaalia.
En viitti tosta kellekkää koulussakaa puhua.
Kommentit (8)
Olet vielä niin nuori, et edes täysi-ikäinen, että susta kuuluis jonkun pitää vähän parempaa huolta ja antaa niitä haleja ja tsemppiä - niitähän me monet aikuisetkin kaivataan päivittäin ja niitten voimalla jaksetaan ne raskaatkin jutut elämässä.
Sinun opettajasi on sinua niin paljon vanhempi, että näkee kyllä että sinä et ole saanut sellaista tukea ja kannustusta elämässäsi mitä nuori ihminen tarvitsee. Varmasti hän tuntee sinua kohtaan myötätuntoa ja kokee kiintymyksesi luottamuksen osoituksena. Viisikymppisen silmissä 17-vuotias on vielä hyvin nuori ja hyvin herkässä ja joskus aika hankalassakin iässä. Monet viisikymppiset ja sitä vanhemmat ovat myös eläneet nykymittapuulla aika rankan lapsuuden ja nuoruuden köyhissä oloissa sodankäyneiden vanhempiensa kanssa, joten he voivat jollain lailla ymmärtää sinua oikeinkin hyvin.
Oletko ajatellut, että kävisit koulupsykologin luona puhumassa näistä asioista? Jonain päivänä sinulla on oma perhe ja ihmisiä joilta saat rakkautta ja hellyyttä, mutta jotta et menisi esimerkiksi parisuhteeseen pelkästään siksi, että joku välittäisi sinusta, olisi hyvä että saisit käsitellä jonkun aikuisen kanssa näitä asioita.
Kaikkea hyvää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä niin nuori, et edes täysi-ikäinen, että susta kuuluis jonkun pitää vähän parempaa huolta ja antaa niitä haleja ja tsemppiä - niitähän me monet aikuisetkin kaivataan päivittäin ja niitten voimalla jaksetaan ne raskaatkin jutut elämässä.
Sinun opettajasi on sinua niin paljon vanhempi, että näkee kyllä että sinä et ole saanut sellaista tukea ja kannustusta elämässäsi mitä nuori ihminen tarvitsee. Varmasti hän tuntee sinua kohtaan myötätuntoa ja kokee kiintymyksesi luottamuksen osoituksena. Viisikymppisen silmissä 17-vuotias on vielä hyvin nuori ja hyvin herkässä ja joskus aika hankalassakin iässä. Monet viisikymppiset ja sitä vanhemmat ovat myös eläneet nykymittapuulla aika rankan lapsuuden ja nuoruuden köyhissä oloissa sodankäyneiden vanhempiensa kanssa, joten he voivat jollain lailla ymmärtää sinua oikeinkin hyvin.
Oletko ajatellut, että kävisit koulupsykologin luona puhumassa näistä asioista? Jonain päivänä sinulla on oma perhe ja ihmisiä joilta saat rakkautta ja hellyyttä, mutta jotta et menisi esimerkiksi parisuhteeseen pelkästään siksi, että joku välittäisi sinusta, olisi hyvä että saisit käsitellä jonkun aikuisen kanssa näitä asioita.
Kaikkea hyvää. :)
Meinasin syksyn alussa jotuua vierekkäiselle A luokalle, mut pääsisinkin kiintymisenkohteeni luokalle vedoten siihen, et kiinnyn vierekkäisluokan miesopeen viel enemmän kuin nyt. En voinut mennä möläyttämään, et oon viel enemmän kiintynyt mun nykyiseen vastuu-opeen.
Eli en voi kertoa kiintymisestä ees psykologille, vaikka haluisin. Mut se tuntee openi nii hyvin, enkä haluu vaihtaa möläytykseni takii luokkaa.
Harmittaa myös etten voi kaveerata kenenkään open kaa. Mä ja mun ope fanitetaan molemmat yhtä samaa artistia ja toisen openi kaa yhteinen kiinnostuksen kohde on koirat. Oonki siltä saanut hyviä vinkkejä ekan koiran hankintaan ja koulutukseen.
Oon hakenut huomioa opeltani kun oon usein puhunut itsarista ja kuinka oon maailmanb huonoin ihminen mutsini mielestä. Tämän takii oon nyt sairauslomalla ens torstaihin saakka ja alkuviikosta ois ollu kerran vuodessa oleva leirikoulu, johon en voi osallistua.
Nyt masentaa viel enemmän, kun oon kauan jo oottanut sitä ja nyt se on peruttu mun osalta.
Sitä on alku lukuvuos suunniteltu useilla tunneilla. Miten voisin olla huomenna ajattelematta mitä kivaa muilla opiskelijoilla on siihen aikaan :(
Aattelin huomenna soittaa opelleni niiden ruokatauolla ja yritän saada päätä käänettyä, vaikka oon jo yrittänyt sitä edellispäivänä eikä onnistunut.
Nyt ei oo mitää iloa tulossa mun elämään pitkään aikaan ennen joulua ja silloin uskon maailmanlopunkin tulevan
T. ap
Toiseksi; et ole huonoin etkä tyhmin etkä muutenkaan kelvoton, mutta nyt sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ja ennenkaikkea arvostamaan itseäsi.
Muista, että sinulla on elämää jäljellä vielä about 70 vuotta.. paljon kauemmin kuin mitä olet äitisi kanssa elänyt. Tulet saamaan elämässäsi vielä paaaljon rakkautta, ja voit saavuttaa ihan mitä haluat. Kaikki lähtee lopulta sinusta itsestäsi. =D
Olen varma että äitisi rakastaa sinua, mutta ei omista traumoistaan johtuen kykene sitä sinulle osoittamaan. =(
Minä olen vähän samanlainen, tosin olen 22-vuotias ja äitisuhteeni on hyvä. Isäni sitten taas ei ole koskaan halunnut olla elämässäni, nähdään pikaisesti muutaman vuoden välein.
En ymmärrä miksi etsin äitihahmoa tai takerrun ylipäänsä naisiin, sillä loogisempaa mielestäni olisi etsiä isälle korviketta. Minulla nämä "äitihahmot" eivät kylläkään ole kauhean tuttuja ihmisiä vaan lääkäreitä ym. ja tunnen itseni hulluksi, kun yritän aina oikein keksimällä keksiä miten päästä uudestaan vastaanotolle tms.
Mä en oo paljookaa ettinyt isälle korviketta, vaikka isini on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiseksi; et ole huonoin etkä tyhmin etkä muutenkaan kelvoton, mutta nyt sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ja ennenkaikkea arvostamaan itseäsi.
Muista, että sinulla on elämää jäljellä vielä about 70 vuotta.. paljon kauemmin kuin mitä olet äitisi kanssa elänyt. Tulet saamaan elämässäsi vielä paaaljon rakkautta, ja voit saavuttaa ihan mitä haluat. Kaikki lähtee lopulta sinusta itsestäsi. =DOlen varma että äitisi rakastaa sinua, mutta ei omista traumoistaan johtuen kykene sitä sinulle osoittamaan. =(
Tuskin sillä on mitään traumoja, sen mielest kaikki vika on mussa ja antsaitsen kaikki haukut. Sen mielest se on nii täydellinen ja oli virhe et mä synnyin.
Harmi et opet sanoo välittävänsä mun hyvinvoinnist, vaikka tiiän ettei ne tarkoita sitä. Kuka nyt välittäis jostain tuntemattomast nuoresta joka ei kuulu niiden elämään.
Melkein kyyneleet tuli silmään tästä tekstist jonka luin toisel keskustelupalstal, joka liittyy opeen kiintymiseen:
''Kyynelsilmin katson sinua viimeisen kerran.
Käsken sydämeni unohtamaan sinut.
Pakotan itseni kääntymään pois ja kävelemään ulos elämästäsi.
Elämästä, johon minulla ei ollut paikkaa. ''
''Olen kateellinen ihmisille jotka halaavat sinua,sillä silloin he pitävät pienen hetken kiinni minun maailmastani!''
''Ei pitäisi kiintyä, kun tietää joutuvansa luopumaan...''
Miten tuun kestämään ens kevään hyvästit!? :'(
Minä olen vähän samanlainen, tosin olen 22-vuotias ja äitisuhteeni on hyvä. Isäni sitten taas ei ole koskaan halunnut olla elämässäni, nähdään pikaisesti muutaman vuoden välein.
En ymmärrä miksi etsin äitihahmoa tai takerrun ylipäänsä naisiin, sillä loogisempaa mielestäni olisi etsiä isälle korviketta. Minulla nämä "äitihahmot" eivät kylläkään ole kauhean tuttuja ihmisiä vaan lääkäreitä ym. ja tunnen itseni hulluksi, kun yritän aina oikein keksimällä keksiä miten päästä uudestaan vastaanotolle tms.
etsit sitä mitä paitsi koet jääneesi; yrität löytää hyvän ja lämpimän äiti-lapsi-suhteen, vaikka tiedät ettei se ole mahdollista.
Koita kuitenkin suunnata katseesi tulevaisuuteen, älä ripustaudu keneenkään, ota rohkeasti yhteyttä koulupsykologiin, kuraattoriin tai terveydenhoitajaan. Saatat tarvita itsellesi aikuisen tukihenkilön, mutta et äitihahmoa.