rasittava toimistoihastus

Mikä siinä on, että aina kun aloitan uudessa duunipaikassa niin johonkin ihmiseen on pakko muka ihastua? Vaikka siis kyseessä olisi kuinka epäsopiva mätchi jonka kanssa ei voisi olla mitään tulevaisuutta. Ikään kuin aivot kaipaisivat vaan jotain jännitystä niin että on väännettävä tikustakin asiaa. Yritän keskittyä työn sisältöön ja mielekkääseen vapaa-ajan viettoon, mutta mitä vielä... saman jampan naama pyörii loopilla päässä. Ja vikassa duunipaikassa ihan sama homma.

Muilla sama ongelma?