Onk täällä rintojen pienennysleikkauksen läpikäyneitä?
Olisi mukava kuulla kokemuksia? Miltä rinnat näyttävät nyt, oliko paljon kipuja, kaduttaako ym
Kommentit (9)
Ei saa pienentää 😕 Jää rumat arvet ja sitten on frankenboobiet... liikuntaa kun harrastat ja paino putoaa niin samalla rinnat pienenee.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa pienentää 😕 Jää rumat arvet ja sitten on frankenboobiet... liikuntaa kun harrastat ja paino putoaa niin samalla rinnat pienenee.
Entä ne, joita on jo 50-kiloisina teineinä kutsuttu Samantha Foxiksi?
Ei ole vielä, mutta säästän rhaa, tosin hidasta puuhaa työttömälle.
- Eero
Vierailija kirjoitti:
Fb:ssä on ryhmä...
Mikä on ryhmän nimi, koska en ole löytänyt?
Viitisen vuotta sitten on leikattu. Edelleen on ihan nätit vaikka paino onkin noussut reilu parikymmentä kiloa. Nyt olen laihtunut kymmenen kiloa ja laihdutan edelleen. Vähän jännittää miltä sitten näyttää..
Arpia ei juurikaan huomaa. Ankkuriarvet. Ei tullut mitään arven liikakasvua ja haalistui tosi äkkiä.
Toipuminen sujui hyvin ja ekat päivät kipulääkkeillä. Kipua en tuntenut kun varuiksi niitä kipulääkkeitä söin muutaman päivän. Rinnat oli aluksi aika hurjan näköiset mustelmineen.
Mahallaan ei saanut nukkua eikä kyljeltään moneen viikkoon ja se oli hirveintä koko jutussa 😅 Sitä tukiliiviä täytyi pitää myös muistaakseni neljä viikkoa ainakin.
No en ole katunut kyllä pätkääkään! Ainut mikä harmittaa on se että menin lihomaan!
Vierailija kirjoitti:
Viitisen vuotta sitten on leikattu. Edelleen on ihan nätit vaikka paino onkin noussut reilu parikymmentä kiloa. Nyt olen laihtunut kymmenen kiloa ja laihdutan edelleen. Vähän jännittää miltä sitten näyttää..
Arpia ei juurikaan huomaa. Ankkuriarvet. Ei tullut mitään arven liikakasvua ja haalistui tosi äkkiä.
Toipuminen sujui hyvin ja ekat päivät kipulääkkeillä. Kipua en tuntenut kun varuiksi niitä kipulääkkeitä söin muutaman päivän. Rinnat oli aluksi aika hurjan näköiset mustelmineen.
Mahallaan ei saanut nukkua eikä kyljeltään moneen viikkoon ja se oli hirveintä koko jutussa 😅 Sitä tukiliiviä täytyi pitää myös muistaakseni neljä viikkoa ainakin.
No en ole katunut kyllä pätkääkään! Ainut mikä harmittaa on se että menin lihomaan!
Kuin minun tarinani! Ankeinta oli tosiaan se selällään nukkuminen tai käytännössä siis puoli-istuvassa asennossa, koska muuten käännyin koko ajan kyljelleni. Hankalinta oli haavahoito eli asetella teippejä oikein (eikä sekään ollut oikeasti hankalaa). Nyt näitä ei tajua leikatuiksi, ellei osaa katsoa rintojen sivusta haaleita arpia. Elämäni paras päätös päästä H-kupin rinnoista C-kuppiin, kaupasta saa oikean kokoisia vaatteita eikä tavitse enää jättää talvella takkia auki, kun rintojen kohdalta kiristi, vaikka vaate muuten oli liian iso.
Haaveilen, painonpudotus mulla kesken. Odotan vielä että saan ainakin 15 kg karistettua vielä pois niin käyn pienennyksessä. 70L, rintsikat on toki kauniita tässäkin koossa mutta ei vaan sovi vartaloon nämä. Painavat tissit :(
Kymmenisen vuotta sitten pienennetty. Rinnat ovat säilyttäneet muotonsa painonvaihtelusta huolimatta, mutta olen pitänyt tukevia liivejä ja muistanut rasvata ihoa. Arvet ovat hädin tuskin silmillä erotettavissa, sellaiset ohuet vaaleat viirut. Leikkauksen jälkeen en tuntenut kipua ollenkaan, sillä söin särkylääkkeitä sen parisen viikkoa. Oma leikkaushaavojen jälkihoito on tärkeää ja kannattaa kuunnella, mitä haavahoitaja sanoo.
Joskus joku plastiikkakirurgiaan erikoistunut lääkäri sanoi, että rintojen pienennyksessä käyneet ovat yleensä ne kaikkein tyytyväisimmät asiakkaat. Oman kokemukseni jälkeen on helppo uskoa.
Fb:ssä on ryhmä...