Opettaja! Oletko ihan uupunut työstäsi?

Olen todella väsynyt. En uupunut, koska osaan sanoa ei. Mutta jos aiemmin jaksoin tehdä jotain iltaisin tai viikonloppuisin, jaksan nyt kaikkein vain välttämättömimmän. Olen ollut töissä yläkoulussa kohta 25 vuotta ja viimeisen viiden vuoden aikana kaaos työpaikalla on kaatunut päälle. Työskentelen Pirkanmaalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella väsynyt. En uupunut, koska osaan sanoa ei. Mutta jos aiemmin jaksoin tehdä jotain iltaisin tai viikonloppuisin, jaksan nyt kaikkein vain välttämättömimmän. Olen ollut töissä yläkoulussa kohta 25 vuotta ja viimeisen viiden vuoden aikana kaaos työpaikalla on kaatunut päälle. Työskentelen Pirkanmaalla.

Mistä tämä johtuu?

En ole koska en ole luonteeltani täydellisyydentavoittelija/pilkunviilaaja kuten useat kollegani, jotka ovat väsähtäneet ja pitkilläkin sairaslomilla. Mielestäni pitkälle persoonallisuuskysymys tämä opettajien väsyminen. Olen ollut alalla 18 -vuotta ja en koe työtäni raskaaksi. Ensimmäinen työpaikkani oli lastensuojelulaitoksessa ja siellä tunsin ajoittain uupumista.

Olen nyt hoitovapaalla, mutta palaamassa töihin. Olen edellisen kahden kuukauden aikana nähnyt jo kahdeksan työpainajaista. Ennen kotiin jäämistäni olin työuupumuksen partaalla, ja nämä 1,5 vuotta kotona ovat olleet elämäni onnellisinta aikaa. Työskentelen pääkaupunkiseudun kupeessa, yhtenäiskoulun yläkoulun puolella aineenopettajana.

Keikun uupumuksen rajalla. Ennen lomia olen usein kireä, itkuinen, nääntynyt. Olen nyt vähentänyt kaikenlaista arviointia, projekteja, reissuja, vierailuja ym. Teen vain välttämättömän. Muualta tulee koko ajan lisää vaatimuksia, kolmiporras-papereita pitäisi päivittää, tehdä selontekoja oppilaista palavereihin, osallistua erilaisia kokouksiin, tiedonantoihin, tiimeihin, kiky-koulutuksiin. Nyt myös erilaiset siivouksen ja kiinteistönhuollon tehtävät ovat vähitellen siirtyneet opettajille, koska noilta alueilta on säästetty. Aiemmin jo monet terveydenhoidon ja sosiaalipuolen tehtävät ovat kuuluneet meille. Vastaavasti kaikesta on säästetty eli työnteko on vaikeutunut. Myös esim. Työterveys rajoitettu vain työtehtäviin vaikuttavien sairauksien hoitoon eli tämäkin viestii työantajan puolelta sitä ettei työvoimasta välitetä.

Työskentelen Kymenlaaksossa

Olen väsynyt. 1000 oppilasta avoimissa oppimisympäristöissä. Siinä kuulkaa hulinaa, meteliä ja sählinkiä riittää. En koe enää tekeväni työtä johon kouluttauduin, vaan olen vanginvartija ja sosiaalityöntekijä. Stressi on kova ja joku muu työ (lähes mikä tahansa) olisi nyt mieluisampaa kuin tämä.

Yläkoulun ja lukion aineenopettaja.

Kyllä, olen erittäin uupunut, elämä on sinnittelyä päivästä toiseen. Kuumeisesti mietin ammattivaihtoehtoja, uudelleen kouluttautuminen on mielessä.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja tunnen syvää myötätuntoa luokan- ja aineenopettajia kohtaan. Teette hyvää työtä raskaassa työympäristössä. Myös varhaiskasvatuksen puolella tuntuu työ välillä siltä, että tekisi mieli vaihtaa alaa.

Vähän väsynyt ja stressaantunut kyllä, mutta en mitenkään toivottoman uupunut. Työskentelen alakoulussa Pohjois-Suomessa.

Minäkin uskon tämän opettajien väsymyksen olevan luonnekysymys. Hyvä opettaja on tarkka ja tunnollinen, mutta kääntöpuolena voi olla liiallinen pedanttius. Täydelliseksi ja ennen kaikkea valmiiksi ei meidän töitä saa koskaan, aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Tuo ristiriita uuvuttaa.

Lisäksi opettajat ovat usein kilttejä ja tunnollisia ja haluavat aidosti lapsen parasta, siksi suostumme siihen, että työkuormaamme lisätään koko ajan ilman korvausta, koska kukaan muukaan ei lasta auta.

Meidän koulussa on useita uupuneita ja pitkään sairauslomalla olevia opettajia. Se on herättänyt meidät jäljelle jääneet. Puhumme nykyään ihan avoimesti siitä, että jokainen tekee vain sen minkä ehtii ja jaksaa työpäivän puitteissa, enempää ei voi vaatia. "Vahdimme" toisiamme, että ne tunnollisimmatkin puurtajat lähtevät ajoissa kotiin. Panostamme opettajien (ja oppilaiden) hyvinvointiin erilaisten teemojen ja tempausten muodossa ja välitämme toisistamme. Opehuoneesta löytyy aina joku kollega, jonka kanssa voi käydä heittämässä ihan kahelia läpändeerusta välituntisin: se auttaa jaksamaan taas seuraavan tunnin.

Voi jeesus, tuollaisesta työstä joku muka väsyy.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus, tuollaisesta työstä joku muka väsyy.

Onko sinulla montakin vuotta opettajana takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella väsynyt. En uupunut, koska osaan sanoa ei. Mutta jos aiemmin jaksoin tehdä jotain iltaisin tai viikonloppuisin, jaksan nyt kaikkein vain välttämättömimmän. Olen ollut töissä yläkoulussa kohta 25 vuotta ja viimeisen viiden vuoden aikana kaaos työpaikalla on kaatunut päälle. Työskentelen Pirkanmaalla.

Mistä tämä johtuu?

Uusi opetussuunnitelma aiheuttaa härdelliä tunneilla, kun oppilaat työskentelevät itsenäisesti. Oppilaat jaksavat keskittyä huonommin. Erityisen ja tehostetun tuon oppilaat eli entiset erityisluokan oppilaat ovat tavallisissa luokissa mukana. Ei koulunkäynninohjaajaa luokassa erityisopesta puhumattakaan, kuten aikoinaan luvattiin. Suurentuneet ryhmäkoot. Oppilailla huomattavan paljon mielenterveydellistä oireilua. Kolmasosalle oppilaista pitää räätälöidä niin tuntiohjelma kuin kokeetkin yksilöllisiksi. Wilmaan pitää tallentaa tuntimerkintöjä huoltajien tiedoksi ja päivittää tuen papereita. Luokanvalvoja on nykyään puoliksi oppilaidensa huoltaja, terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä, kuraattori ja poliisi. Olen kai jossain välissä myös se aineenope, jota varten tähän ammattiin halusin, mitä työtä osaan, mihin olen saanut koulutuksen ja miksi ylipäätään tämän kaiken jaksan. Odotan, että Opetushallitus jonain kauniina päivänä huomaa mokansa ja saan taas nauttia työstäni.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus, tuollaisesta työstä joku muka väsyy.

Moni pukkaa väsymään yhden lapsen vanhempanakin. Mieti mikä on tilanne kun niitä lapsia on 6-7h päivässä 25+ ja ympärillä möykkää lisäksi 500-1000 muuta lasta. Lapsista isolla osalla jotain tuen tarvetta, kauheasti ongelmia ja niskaan kaatuu alati kiristyvät vaatimukset päättäjien taholta. Rahaa ei ole edes kirjoihin, saati luokkahuoneisiin. Aulassa opiskellaan ja erityislasten avuksi tarkoitetut avustajat sijaistavat aina jotain homekoulussa äänensä menettänyttä vuorollaan. Se mölyn ja häiriön määrä on ihan uskomaton.

Yläkoulussa opena ja rehtorina yhteensä 19 vuotta.

Rehtorin työhön on viime vuosina lisätty aivan järjetön määrä erilaisia tilastointeja, kyselyjä, selvityksiä, raportoineja ja muuta paperityötä. Ellen olisi kohtuullisen näppärä noissa tietotekniikkajutuissa, olisin varmasti jo vaihtanut työtä.

Välillä kaipaan opetustyötä, mutta koen kuitenkin, että nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus vaikuttaa koulumme työhön enemmän.

Pyrin pitämään koulumme irti mahdollisimman pitkään kaikista hankkeista ja projekteista, tutkimuksista ja kokeiluista. Opettajien toive on saada keskittyä perustyöhönsä ja sitä yritän kaikin tavoin turvata. Rahat on kuitenkin tosi tiukalla ja resursseja ei ole riittävästi.

Oppilaspalavereihin menee myös paljon työaikaa. Osa oppilaista ei todellakaan ole koulukuntoisia tai oikeassa paikassa yleisopetuksen koulussa. Tähän asiaan pyrin toki vaikuttamaan sen minkä pystyn,mutta koulu ei voi kieltäytyä ottamaan oppilaaksi ketään.

Tällä hetkellä kolme alaistani keskisuuressa yhtenäiskoulussa on uupumuksen vuoksi sairauslomalla ja kahden muun ehkä pitäisi olla. Koen epäonnistuneen heidän tukemisessaan. Toki kaikilla on kyllä siviilielämäkin hyvin haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa opena ja rehtorina yhteensä 19 vuotta.

Rehtorin työhön on viime vuosina lisätty aivan järjetön määrä erilaisia tilastointeja, kyselyjä, selvityksiä, raportoineja ja muuta paperityötä. Ellen olisi kohtuullisen näppärä noissa tietotekniikkajutuissa, olisin varmasti jo vaihtanut työtä.

Välillä kaipaan opetustyötä, mutta koen kuitenkin, että nykyisessä työssäni minulla on mahdollisuus vaikuttaa koulumme työhön enemmän.

Pyrin pitämään koulumme irti mahdollisimman pitkään kaikista hankkeista ja projekteista, tutkimuksista ja kokeiluista. Opettajien toive on saada keskittyä perustyöhönsä ja sitä yritän kaikin tavoin turvata. Rahat on kuitenkin tosi tiukalla ja resursseja ei ole riittävästi.

Oppilaspalavereihin menee myös paljon työaikaa. Osa oppilaista ei todellakaan ole koulukuntoisia tai oikeassa paikassa yleisopetuksen koulussa. Tähän asiaan pyrin toki vaikuttamaan sen minkä pystyn,mutta koulu ei voi kieltäytyä ottamaan oppilaaksi ketään.

Tällä hetkellä kolme alaistani keskisuuressa yhtenäiskoulussa on uupumuksen vuoksi sairauslomalla ja kahden muun ehkä pitäisi olla. Koen epäonnistuneen heidän tukemisessaan. Toki kaikilla on kyllä siviilielämäkin hyvin haastavaa.

Kuulostat hyvältä esimieheltä.

Eniten minua opettajana painaa lasten henkinen hyvinvointi ja siitä johtuvat ongelmat käyttäytymisessä, oppimisessa ja kaverisuhteissa. Uutena opettajana myös ihan perustyön opettelu on ollut voimia vievää, mutta ei uuvuttavaa. Toivona, että jatkossa helpompaa.

Ope6289107 kirjoitti:

En ole koska en ole luonteeltani täydellisyydentavoittelija/pilkunviilaaja kuten useat kollegani, jotka ovat väsähtäneet ja pitkilläkin sairaslomilla. Mielestäni pitkälle persoonallisuuskysymys tämä opettajien väsyminen. Olen ollut alalla 18 -vuotta ja en koe työtäni raskaaksi. Ensimmäinen työpaikkani oli lastensuojelulaitoksessa ja siellä tunsin ajoittain uupumista.

Et voi olla opettaja. Et osaa edes kirjoittaa.

Oletteko kaikki opettajina huonoilla alueilla?

Kokoomuksen äänestäjä

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki opettajina huonoilla alueilla?

Kokoomuksen äänestäjä

Kokoomuksen "ansiosta" koko Suomi on huono alue.

Lähinnä uuvuttaa kaikki ylimääräiset tilpehöörityöt. Jos oppilas ei pärjää, niin opettajaa työllistetään erilaisilla HOJKSeilla ja ylimääräisillä palavereilla. Lisäksi lukiossa yo-kokeiden sähköistyminen aiheuttanut enemmän töitä, koska sähköistyminen pitää ottaa huomioon opetuksessa.

Tähän aikaan vuodesta olen stressaantunut, mutta en onneksi vielä ihan lopussa. 10 v takana aineenopena. Eniten työssä kuormittavat nuorten jatkuvasti lisääntyvät mielenterveysongelmat.