Lue keskustelun säännöt.
Erityislapset tavallisissa luokissa
03.05.2019 |
Nyt se on sitten tutkittu, että yksi syy suomalaisten huonontuneeseen koulumenestykseen on tuo erityislasten integrointi luokkiin.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/810035a0-ed1a-4eea-9d3c-f957bb7…
Mikähän järki tuossakin on ollut taustalla? Todennäköisesti raha, koska näin tarvitaan vähemmän erityisopettajia. Toinen syy on varmasti tämä ylisolidaarinen tasapäistäminen, jossa heikoimpia autetaan muiden kustannuksella. No oli miten oli, niin pahasti on epäonnistuttu ja päätöksentekijät pitäisi saada vastuuseen seurauksista.
Kommentit (15)
En tiedä, mutta on hyvä uudistus. Siis meille, joilla on varaa ostaa tukiopetusta omalle muksulle. Saa revittyä isommat erot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt oltaisiin voitu todeta jo ihan ilman tutkimustakin...
Lisäksi vaikuttaa mm. homekoulut/muuten sisäilmaongelmaiset oppilaitokset.
No yllättäen, kun luokkakoot on muutenkin isot. Meillä oli inregroituna 2 oppilasta ala-asteella viimeisillä luokilla ja he olivat onneksi rauhallisia käytökseltään, mutta oppimisvaikeuksia oli aika paljon.
Koulussa toimi erityisluokkia, joiden pojista osa oli sellaisia, että pelkäsin heihin törmäämistä käytävällä yksin. Blokkasivat usein tien ja uhkailivat kähmimisellä tai hakkaamisella. Jos tuossa tilassa ollaan 12-vuotiaana, mitä lienee tapahtunut yläasteella näille jannuille?
Tulisi olla tarjolla monipuolisemmin tapoja käsitelllä asioita saaada nuoret kiinnostumaan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulisi olla tarjolla monipuolisemmin tapoja käsitelllä asioita saaada nuoret kiinnostumaan asioista.
Se etttä naiset pärjäää niiin paljon paremmin kuin miehett kertoo jo jotakin tästää nykyisestä maaaimasta.
Eihän tämä lopulta palvele ketään mutta kunnat pääsevät halvemmalla kun ei järjestetä enää pienryhmiä. Oman luokkani erityisoppilaiden (ei varsinaisia oppimisvaikeuksia vaan isoja käyttäytymisen haasteita) kohdalla istun sitten palavereissa vanhempien ja eri asiantuntijoiden kanssa viikoittain ja kuuntelen kuinka on ajateltava juuri sen erityiskapaen parasta. Koskaan en kuitenkaan ilmeisesti saa ajatella niiden 23 muun lapsen parasta. Alkaa olla omat voimavarat lopussa. Alan vaihto mielessä tosi usein. Mahdollisesti jo ensi keväänä rohkaistun ja haen opiskelemaan kun oma elämäntilanne sen luultavasti sitten sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislasten vanhemmista kukaan ei halunnut tuota, lukuunottamatta niitä, jotka kieltävät lapsen vamman olemassaolon ja syyttävät oireista kaikkia muita.
Koska on vain integroitu, mutta todellinen inkluusio on jäänyt toteutumatta. Ei ole siis erityislapsille annettu riittäviä tukitoimia voidakseen pärjätä tavallisessa luokassa. Ratkaisu tähän ei ole erityisluokkien perustaminen, vaan poliittisella päätöksellä tehty avustajamäärien roima lisääminen ja luokkakokojen pienentäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äidin ja isän äo on 61, niin eipä lapselta voi paljon odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä lopulta palvele ketään mutta kunnat pääsevät halvemmalla kun ei järjestetä enää pienryhmiä. Oman luokkani erityisoppilaiden (ei varsinaisia oppimisvaikeuksia vaan isoja käyttäytymisen haasteita) kohdalla istun sitten palavereissa vanhempien ja eri asiantuntijoiden kanssa viikoittain ja kuuntelen kuinka on ajateltava juuri sen erityiskapaen parasta. Koskaan en kuitenkaan ilmeisesti saa ajatella niiden 23 muun lapsen parasta. Alkaa olla omat voimavarat lopussa. Alan vaihto mielessä tosi usein. Mahdollisesti jo ensi keväänä rohkaistun ja haen opiskelemaan kun oma elämäntilanne sen luultavasti sitten sallii.
Olen itse ihan täsmälleen samanlaisessa tilanteessa ja tiedän, että niin ovat kolleganikin. Tilanne on kestämätön. Haluaisin niin vaihtaa alaa enkä voi tätä kenellekään enää suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äidin ja isän äo on 61, niin eipä lapselta voi paljon odottaa.
Akateemisilla ihmisillä on paljon erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
Koska on vain integroitu, mutta todellinen inkluusio on jäänyt toteutumatta. Ei ole siis erityislapsille annettu riittäviä tukitoimia voidakseen pärjätä tavallisessa luokassa. Ratkaisu tähän ei ole erityisluokkien perustaminen, vaan poliittisella päätöksellä tehty avustajamäärien roima lisääminen ja luokkakokojen pienentäminen.
Minun mielestäni ratkaisu on erityisluokkien perustaminen ja pienemmät luokkakoot. Kouluavustajien määrän lisääminen. Miksi? Kouluavustajaksi pääsee kurssilla, ei se ole pedagoginen koulutus. Erityislapset ansaitsevat erityisopettajan, ei kouluavustajan tuki riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lasten koulussa asia on ratkaistu mielestäni aika hyvin. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat osan tunneista omassa erityisopettajan pitämässä ryhmässä ja osan tunneista yhdessä muun luokan kanssa, mutta paikalla on myös ko. erityisopettaja. Myös muille luokan oppilaille sanotaan, että saa mennä toiseen luokkaan, jos kaipaa enemmän omaa rauhaa. Eli siellä toisessa luokassa näille erityisille on tarjolla rauhallista tilaa, jolloin ei tule niin paljon häsläämistä. Näin se pitäisi järjestää. Oma lapseni kertoo, että erityiset usein tönivät ohi kulkiessaan, mutta hän kestää sen, koska sanoo huomaavansa, että ko. lapset eivät ole samanlaisia kuin muut. 1-4-luokalla lapseni ei edes huomannut, että osa lapsista on välillä eri luokassa, mutta ylemmillä luokilla alkoi tajuta sen.
.