Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eroaminen

03.05.2019 |

Ollaan vaimon kanssa etäännytty viime vuosien aikana. Tapasin juopotella aiemmin, mutta nyt olen ollut viisi vuotta alkoholittomalla linjalla eikä houkutusta juomiseen enää ole. Vaimo on edelleen kiinni ajoissa, jolloin join ja syyllistää minua vuosien takaisista asioista. Lapsia on kaksi, molemmat kouluikäisiä. Suoranaista pettämistä ei ole ollut, vaikka vaimon puolelta en tästä aivan varma voi olla. Kiinnostusta muihin miehiin kyllä ja jonkinlainen nettisuhde paljastui pari vuotta sitten. Tämän miehen kanssa en poissulje fyysisenkin pettämisen mahdollisuutta, koska datailu alkoi tapaamisen jälkeen. Vaimo on ollut haluton purkamaan asiaa enkä jaksa sitä itsekään miettiä, vaikka tunnetasolla loppukin luotto lähti juuri tämän tapauksen myötä. Vaimo on myös parisuhteemme setvimisen kesken kertonut kuinka vaikea hänen on enää liitossa jatkaa, ”kun on ollut jo niin kauan jalka oven välissä”. Omasta kokemuksesta tiedän, etten voi jatkaa mitään, jos kerran olen päättänyt lähteä. Olen 42, vaimo vuoden nuorempi. Yhdessä nyt 10 vuotta. Aiheesta kuin aiheesta ollaan eri mieltä. Seksiä on jonkin verran, mutta se on useimmiten velvollisuudentuntoista suorittamista, ei rakkaudellista toisistamme nauttimista. Arjessa koitan päästä vähällä, koska kiinnostus yhteiseen elämään on hiipunut olemattomiin enkä juurikaan tunne rakkautta vaimoani kohtaan. Lapsistani tulen pitämään huolta aina.

Onko mitään tehtävissä?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka kauan joit? Mitä teit juodessasi? Oletko yrittänyt hyvittää tekosi ja satsata parisuhteeseenne (ehdottaa yhteistä tekemistä tai huomioida vaimoasi)? Osallistutko lastesi elämään? Teetkö osasi arjen töistä? Näiden kysymysten avulla voit ehkä ymmärtää vaimosi mielenmaisemaa.

Vierailija
2/4 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin luulen ettei juomisen aikana tehtyjä noin vain pyyhitä ja aloiteta puhtaalta pöydältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin vain kuvitella miltä vaimostasi tuntuu kun hän antoi takiasi parhaat vuotensa ja nyt nelikymppisenä hän on täynnä katkeruutta. Sen sijaan että rakentaisit suhdetta sinä olet valinnut jälleen kerran

selkärangattomuuden ja heittäytynyt vieläpä jonkinlaiseksi uhriksi.

"Arjessa koitan päästä vähällä, koska kiinnostus yhteiseen elämään on hiipunut olemattomiin enkä juurikaan tunne rakkautta vaimoani kohtaan."

Onkohan vaimollasi ikinä ollut mahdollisuutta tehdä tuollaisia valintoja? Kuka hoiti arjen ja lapset juoppovuosinasi? Luuletko että hänellä oli rakkautta sinua kohtaan? Ja silti vaimosi hoiti kodin, sinut, lapset.

Vaimosi takia toivon että teillä ei ole minkäänlaista jatkoa.

4/4 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen osallistunut arkeen enemmän ennen. Lasten elämässä olen läsnä koko ajan. Suhteen alussa joimme yhdessä eikä juomiseni siten voinut tulla yllätyksenä. Tapasimme alun perin basrissa. Olin myös ennen lopullista lopettamistani pitkiä aikoja kokonaan juomatta, yli vuoden pituisia jaksoja. Kun join, en ollut läsnä henkisesti. Join enimmäkseen iltaisin, ”harrastin” viinejä ja tein ruuat. En sekoillut baareissa tai toisten naisten kanssa. Teen varsin raskasta työtä ja sillä pitkään selitinkin juomistani, kunnes join aina vain enemmän, liikaa ja masennuin. Masennuksesta selvittyäni lopetin kokonaan. Vaimoni ei ole minua tarvinnut ikinä hoitaa, olen aikuinen mies.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän yhdeksän