Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teiniäiti 16vuotiaana
02.05.2019 |
Olen 16vuotias tyttö ja yhdeksännellä luokalla. Sain maaliskuussa tietää olevani raskaana ja tällöin olin jo viikolla 24:) Näin myöhään sain tästä vasta tietää kun luulin vain stressanneeni ja kuukautisten tämän takia jääneen pois eikä mitään raskaus oireita ollut eikä maha kasvanut. Mutta tässä sitä ollaan viikolla 32. Paljon olen lähiaikoina miettinyt että mitä vauvalle teen synnytyksen jälkeen. Ollaan äitin kanssa puhuttu adoptiosta mutta nyt jälkeenpäin alkaa vähän kaduttaa kun on tunnesiteen sen vauvan kanssa luonut ja osa minusta haluaisi pitää sen. Äitilleni en ole kertonut tästä minun epäilyksestäni koska pelkään miten hän asiaan suhtautuisi koska puhuu aina vauvasta adoption kannalta. Eli jos jollain olisi neuvoja tai jotain kehotuksia mitä minun kannattaisi tehdä niin olisin todella kiitollinen. :)
Kommentit (12)
Jään kotiin kyllä asumaan ja olen lapsen isän kanssa eronnut sen jälkeen kun hän minua petti pari päivää sen jälkeen kun raskaudestani hänelle kerroin. Hän on tehnyt hyvin selväksi ettei halua olla missään tekemisissä kanssani mutta onneksi on perhe, suku ja kaverit tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptiossa on pakollinen harkinta-aika juuri siksi, että se on iso päätös. Sinun ei tarvitse tehdä päätöstä kun lapsi syntyy.
Oletko pääsemässä ensikotiin vai jäätkö äitisi luo asumaan?
Entä lapen isä?
Jään kotiin kyllä asumaan ja olen lapsen isän kanssa eronnut sen jälkeen kun hän minua petti pari päivää sen jälkeen kun raskaudestani hänelle kerroin. Hän on tehnyt hyvin selväksi ettei halua olla missään tekemisissä kanssani mutta onneksi on perhe, suku ja kaverit tukena.
Aloita sillä, että keskustelet asiasta avoimesti äitisi kanssa. Älä pelkää kertoa todellisia tuntemuksiasi äläkä valehtele olevasi sinut adoption kanssa. Se on oikeasti iso päätös, jota ei voi tehdä vain siksi, että pelkää mitä äiti sanoisi. Äitisi vaikuttaa tolkun ihmiseltä, joten rohkeasti vain keskustelemaan.
ei hätää, Ahmed joutuu silti maksamaan kolttosistaan!
Tai siis suomen valtio eli me veronmaksajat joudumme, mutta onnea!
Kiva pilata oma (ja isäehdokkaan) elämä sen takia ettei viitsi edes ehkäisyä käyttää...
Toivottavasti muna maistui edes makealta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita sillä, että keskustelet asiasta avoimesti äitisi kanssa. Älä pelkää kertoa todellisia tuntemuksiasi äläkä valehtele olevasi sinut adoption kanssa. Se on oikeasti iso päätös, jota ei voi tehdä vain siksi, että pelkää mitä äiti sanoisi. Äitisi vaikuttaa tolkun ihmiseltä, joten rohkeasti vain keskustelemaan.
Joo yritän saada jonkun hyvän mahdollisuuden puhua äitin kanssa on vain se ongelma etten oikeen koskaan ole yksin äitin kanssa kun sisarukset ja iskä aina kotona. :]
Äitisi ei ehkä enää jaksa hoitaa uutta vauvaa. Jos pidät lapsen niin älä laske sen varaan että äitisi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun itse vietät normaalin teinin elämää. Ja hanki ehkäisy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä28152 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita sillä, että keskustelet asiasta avoimesti äitisi kanssa. Älä pelkää kertoa todellisia tuntemuksiasi äläkä valehtele olevasi sinut adoption kanssa. Se on oikeasti iso päätös, jota ei voi tehdä vain siksi, että pelkää mitä äiti sanoisi. Äitisi vaikuttaa tolkun ihmiseltä, joten rohkeasti vain keskustelemaan.
Joo yritän saada jonkun hyvän mahdollisuuden puhua äitin kanssa on vain se ongelma etten oikeen koskaan ole yksin äitin kanssa kun sisarukset ja iskä aina kotona. :]
Jos (ja toivottavasti kun) isäsikin tietää raskaudestasi, voit pyytää häntä järjestämään itselleen ja sisaruksillesi jotain puuhaa, jotta saat kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Sanot ihan suoraan, että haluat puhua rauhassa naisten kesken. Isä varmasti ymmärtää tämän ja järjestää teille tilaisuuden puhua kaksin.
Käyttäjä28152 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita sillä, että keskustelet asiasta avoimesti äitisi kanssa. Älä pelkää kertoa todellisia tuntemuksiasi äläkä valehtele olevasi sinut adoption kanssa. Se on oikeasti iso päätös, jota ei voi tehdä vain siksi, että pelkää mitä äiti sanoisi. Äitisi vaikuttaa tolkun ihmiseltä, joten rohkeasti vain keskustelemaan.
Joo yritän saada jonkun hyvän mahdollisuuden puhua äitin kanssa on vain se ongelma etten oikeen koskaan ole yksin äitin kanssa kun sisarukset ja iskä aina kotona. :]
Eihän teidän ole mikään pakko jutella kotona. Jos teillä on auto ja äidilläsi ajokortti, voitte lähteä kaksistaan ajelulle. Autossa on hyvä juttelurauha. Voitte myös lähteä kävelylle kahdestaan ja puhua siellä. Kyllä tilaisuuksia löytyy, jos haluaa järjestää. Kysy apua äidiltä, jos et itse keksi sopivaa tapaa järjestää kahdenkeskistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä28152 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita sillä, että keskustelet asiasta avoimesti äitisi kanssa. Älä pelkää kertoa todellisia tuntemuksiasi äläkä valehtele olevasi sinut adoption kanssa. Se on oikeasti iso päätös, jota ei voi tehdä vain siksi, että pelkää mitä äiti sanoisi. Äitisi vaikuttaa tolkun ihmiseltä, joten rohkeasti vain keskustelemaan.
Joo yritän saada jonkun hyvän mahdollisuuden puhua äitin kanssa on vain se ongelma etten oikeen koskaan ole yksin äitin kanssa kun sisarukset ja iskä aina kotona. :]
Eihän teidän ole mikään pakko jutella kotona. Jos teillä on auto ja äidilläsi ajokortti, voitte lähteä kaksistaan ajelulle. Autossa on hyvä juttelurauha. Voitte myös lähteä kävelylle kahdestaan ja puhua siellä. Kyllä tilaisuuksia löytyy, jos haluaa järjestää. Kysy apua äidiltä, jos et itse keksi sopivaa tapaa järjestää kahdenkeskistä aikaa.
Joo, yritän mahdollisimman pian kun äitillä vaan on vapaapäivä niin järjestää kahdenkeskeistä juttu rauhaa:)
Tämä on tilanne, jonka joudut ratkaisemaan itse.
Olen saanut lapsen ikäisenäsi ja ehkä kuitenkin miettisin seuraavia asioita:
1. Pärjäisitkö lapsen kanssa yksin?
Sukulaisten, kavereiden yms. On helppo luvata apua ennakkoon, mutta todellisuus ei aina vastaa lupauksia.
2. Oletko valmis luopumaan elämästä, jota suurin osa ikäisistäsi viettää?
On totta, että lapsi ei ole este kaikelle vaikkakin hidaste. Siitä huolimatta nuoruuttaan ei saa takaisin ja monet asiat ovat jo auttamattomasti ohitse kun lapsi on sen ikäinen, että saat edes hieman vapautta.
3. Haluatko oikeasti lapsen/ lapsia? Näetkö, että arki lapsen kanssa olisi mielekästä ja antoisaa, arjen raskaudesta huolimatta (valvomista, taukoamatonta itkua, riehumista, lapsen jatkuvaa vahtimista jne.) ?
Toisaalta kestätkö sen ajatuksen, että lapsi kasvaisi toisessa perheessä.
Lapsi antaa kyllä paljon, mutta myös ottaa.
Nuoren äidin elämä on aika yksinäistä, kun monilla elämäntilanne on aivan erilainen, eikä suunnitelmiin välttämättä kuulu ainakaan vauvojen tai pienten lasten kanssa hengailu.
Tukiverkkoja on hyvä kartoittaa, mutta varaudu siihenkin, etteivät ne välttämättä ole sitä mitä olit aiemmin ajatellut.
Opiskelut yms. Vaativat lapsellisilta aina hieman enemmän. Koulusta kotiin tullessa siinä on myös se lapsi arjen muiden askareiden ja kotona tehtävien tehtävien lisäksi.
Näiden lisäksi vielä omat kasvukipuilut jne.
Mutta kuten joku sanoi, voit vielä harkita hetken synnytyksen jälkeenkin.
Päätit miten tahansa, kaikesta selviää kyllä.
Ole itsellesi rehellinen sen suhteen mitä haluat ja ole itsekäs päätöksessäsi. Tässä on kyseessä sinun ja lapsesi elämä, ei vanhempiesi, ystäviesi tms.Toisaalta on hyvä myös hyväksyä se, että kaikkea ei voi tietää etukäteen.
Alue: Aihe vapaa
Adoptiossa on pakollinen harkinta-aika juuri siksi, että se on iso päätös. Sinun ei tarvitse tehdä päätöstä kun lapsi syntyy.
Oletko pääsemässä ensikotiin vai jäätkö äitisi luo asumaan?
Entä lapen isä?