Kuinka moni hylkää ystävänsä parisuhteen vuoksi?

henna (toivottavasti luet tätä)

Aika moni, kun mies/nainen vie sen huomion ja lopulta lapset.

Onhan se hyvät pitää välit ystäviinsä, eikä hylätä heitä.

Alkuhuumassa osa haluaa viettää ihan kaiken vapaa-aikansa uuden kumppanin kanssa ja vähät välittää ystävyyssuhteista, sitten kun huuma laskee on usein liian myöhäistä korjata välejä. Joskus kyllä myös ne ystävät hylkää sen seurustelevan, koska eivät hyväksy ettei ystävien kanssa enää vietetäkään aikaa samalla tavalla kuin sinkkuna...

Joskus roikkuu huonoissa ystävyyssuhteissa, koska pelkää yksinjäämistä. Tulee haukutuksi, hyväksikäytetyksi, ja porukan pilkan aiheeksi. Sitten tapaa miehen (tai naisen), ja yht'äkkiä onkin kaveri joka kuuntelee, ja kohtelee niinkuin toista ihmistä pitää. Tutustuu vielä mahdollisesti tämän kavereihin ja perheeseen, ja saa tavanomaisia ja hyviä ihmissuhteita.

Voipa olla ettei entinen ystäväpiiri ymmärrä, miksi heidät jätettiin. Kaikkihan oli hyvin. Niinkuin aina oli ollut.

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuumassa osa haluaa viettää ihan kaiken vapaa-aikansa uuden kumppanin kanssa ja vähät välittää ystävyyssuhteista, sitten kun huuma laskee on usein liian myöhäistä korjata välejä. Joskus kyllä myös ne ystävät hylkää sen seurustelevan, koska eivät hyväksy ettei ystävien kanssa enää vietetäkään aikaa samalla tavalla kuin sinkkuna...

Itse koin, että ne eivät olleetkaan ystäviä, jotka nillittivät, että en ehtinyt enää koko elämääni omistaa heille, kun aloin seurustelemaan. Heitä ei ollut vaikea jättää. Ne jäivät, jotka itsekin ymmärsivät, että elämän mennessä eteen päin myös ystävyyssuhteet muuttuu ja kun on pari lasta, ei enää voi istua iltaisin kikattelemassa sohvalla ja juttelemassa yhden illan panoista ja seuraavana iltana olla viiniä juomassa ja sitä seuraavana lähteä bilettämään jne..

Eli oman navan ympärillä pyörivät ripustautujat saivat mennä ja ne jäivät, joilla itselläkin oli elämässä muita ihmisiä, kuin ne pari ystävää, joihin takertuivat. Uusia ystäviä tuli kyllä tilalle. Lapsuuden ja nuoruuden ystävyydet ei ole mikään avioliitto, mihin sitoudutaan iäksi ja muita ihmisiä ei saisi tulla enää elämään

Pretty much everybody.

Vierailija kirjoitti:

Joskus roikkuu huonoissa ystävyyssuhteissa, koska pelkää yksinjäämistä. Tulee haukutuksi, hyväksikäytetyksi, ja porukan pilkan aiheeksi. Sitten tapaa miehen (tai naisen), ja yht'äkkiä onkin kaveri joka kuuntelee, ja kohtelee niinkuin toista ihmistä pitää. Tutustuu vielä mahdollisesti tämän kavereihin ja perheeseen, ja saa tavanomaisia ja hyviä ihmissuhteita.

Voipa olla ettei entinen ystäväpiiri ymmärrä, miksi heidät jätettiin. Kaikkihan oli hyvin. Niinkuin aina oli ollut.

Tämä on täysin minun kokemukseni! Olen kyllä yhä tekemisissä hyvin kohdelleiden ystävien kanssa, mutta ne joille olin itsestäänselvyys tai jopa ihan suoraan pilkan kohde, eivät ole elämässäni enää. Tosin huomasin yhdestäkin tällaisesta piikittelijästä että hän vetäytyi ensin meidän kaverisuhteesta kun kuuli että olin alkanut seurustelemaan. En sitten halunnut panostaa enempää itsekään enää. Kyllä se hämmensi että ensin kohdellaan miten sattuu, mutta sitten loukkaannutaan kun minulla onkin muita prioriteetteja?