Mies säilyttää exänsä kirjeitä

Me ihmiset olemme näköjään tavattoman eriluonteisia tässäkin kyseisessä aiheessa. Elikkä tulipahan taas mieleeni kun muutimme yhteen vaimoni kanssa, ja meikäläisellä kun sattui olemaan vielä tallessa suunnilleen kaikki entisten heilojen kirjeet ja valokuvat (joita on muuten melkoinen nivaska), niin vaimoni kysyikin ihan leikillään: että ´´saisinko kulta sitten joskus vilkaista noita sun entisten naisten kirjeitä/kortteja?´´ Johon minä taas sanoin: että saathan toki, mutta älä sitten ´´suutu´´, koska niissä joissain kirjeissä on aika ´´kuumaa tekstiä´´, kun exsäni ikävöi minua luokseen. Luettuaan nuo kirjeet & kortit, vaimoni sanoi, että onpas sinulla kulta ollut todella ´´teräväkynäisiä naisia.´´ Elikkä hän oli sitä mieltä, että ne on todella taitavasti kirjoitettu. Noista ajoista on jo reippaasti yli 20 vuotta, enkä itse ole kertaakaan kajonnut näihin kyseisiin muistoihin, koska en ole tuntenut tarvetta sellaiseen. Sen sijaan, vaimoni kylläkin ´´tunnustaa joskus: että kulta, mä taas vähän kurkkasin niitä sun entisten emäntien kirjeitä & kortteja.´´ Elikkä miksi (aina) pitäisi hävittää kaikki vanhat muistot, jos kaksi sivistynyttä ihmistä pystyy sopimaan, että ´´mitäs noista vanhoista muistoista!´´

Onpas vanha ketju.

Tässä tuoreelle kommentoijalle pari lainausmerkkiä vastaisuuden varalle: """""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""

Ja tässä pari elikkää lisäksi: Elikkä, elikkä. Joo, oon ilkeällä tuulella... :D

Hei, eräällä miehellä oli 20 vuotta rakastajattarensa ottama valokuva makuuhuoneen seinällä muistona ihanista ajoista:)  Vaimo ei tiennyt mutta tuskin olisi tykännyt...

Mun mielestä taas olisi kauheaa, jos mun mies esim. puhuisi rumasti eksistään. Voihan niistä jotain vitsiä heittää, mutta todella toivon, että on ollut joskus onnelinen ennen minuakin. Uskoisin, että aikuinen ihminen säilyttäessään muistoja ajattelee niistä lähinnä, että olipa meillä Martan kanssa silloin hauskaa. Ne ovat osa mennyttä elämää, joista on jäänyt toivottavasti mukavia muistoja. Ilman niitä polkuja mies ei myöskään olisi minun kanssani nyt, ei kokenut monia asioita, tai käsitellyt tunteita tai kasvanut ihmisenä. Muistot eivät ole pois tästä hetkestä. Ja vaikka itse olen ollut mieheni kanssa vuosia ja toivottavasti olen loppuelämäni, niin silti välillä on hauska muistella sitä nuoruudenrakkautta, omaa naiiviutta, villejä sekoiluja, riitoja ja sopimisia. Ilman niitä en olisi minä ja jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, en olisi nyt onnellinen, mutta en myöskään olisi oppinut monia asioita itsestäni.

Miehelläsi on menneisyytensä, niin kuin meillä kaikilla. Ja menneisyyteen kuuluu muistot. Ei se tarkoita sitä että miehesi haikailisi vanhojen perään. Mutta menneisyytemme on osa meitä.

Kirjeet ovat osa miehesi historiaa, hyväksy se.

mulla on kaikki kirjeenvaihto (jota ei sähköpostiaikakaudella paljon ole) hyvässä tallessa, lukioaikaisen ja ekojen opiskeluvuosien poikaystävän kirjeet myös. ne on tärkeitä muistoja ja osa mun historiaa, ei niitä saa heittää pois!

Miltä susta tuntuis, jos miehes pyytäis/vaatis sua luopumaan jostain menneisyyteesi kuuluvasta, jota olet muistona säilyttänyt? Esim kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja?



Itse en haluaisi olla niin epävarman ja mustasukkaisen kanssa.

yhdessä ollaan oltu 12 vuotta

mieheni exän kirjeet roskiin, jos sellaisia hänellä olisi!! Yhden valokuvan olen repinytkin ja hävittänyt. Muuta ei onneksi ole.

no ei tää ole mulle mikään kynnyskysymys. Senkun säilyttää jos tykkää. Pointti onkin se, että olisi tuntunut paremmalta, jos mies olisi sanonut, että voi hän ne hävittää jos sinä tahdot.. En ole sellaista vaatinut.



Ja en mä niin mustasukkainen ole.. kai. Epävarma vain. Saa mut ajattelemaan, että nimenomaan haikeilee sen exänsä perään eikä halua päästää irti tms.



ap

ne pakettiin ja laittaisi paketin tiukasti solmuun? Voisi sitten joskus vanhana pappana katsella niitä muistojaan. Ei niiden muistojen tarvitse olla aivan käden ulottuvilla laatikossa.



Minä tein näin muistoilleni. Siellä on valokuvat ja kirjeet enkä ole avannut pakettia nyt 7 vuoteen. Kuitenkin silloin kun melkein koko elämäni tulee olemaan takanani, niin silloinhan ehkä haluankin purkaa esille muistoja nuoruudestani.

Hehe, ne kirjeet sillä on edelleenkin tuolla laatikossa, kaikkien muuttojen mukana menneet :) Mutta toisaalta, mieheni säilyttää kaiken, ei osaa heittää pois. Nyt mustakin tuntuu, että tottakai hän saa säilyttää kirjeet, mullakin on kaikki vanhat muistot tallessa, haluan säilyttää jopa 11-vuotiaana saamani rakkauskirjeen :)



En usko edes, että mieheni on noita kirjeitä vilassut koko 10 vuoden aikana.

nyt kuulostat lapselliselta teiniltä, joka aloittelee ensimmäistä seurustelusuhdetta.

Jokaisella aikuisella ihmisellä on menneisyys - jos sitä ei hyväksy, ei ole valmis parisuhteeseen.

Miksi ihmeessä miehen olisi pitänyt tarjoutua hävittämään kirjeet sinuun tutustuttuaan? Miksi miehellä ei saisi olla muistoja, esim kuvia tai kirjeitä menneisyydestä?



Miksi sinulla on noin huono itsetunto? Olisiko sinun syytä ensin keskittyä itseesi ja vasta sitten kun olet sinut itsesi kanssa, aloittaa parisuhde?



Tuolla menolla vain teet vahinkoa itsellesi ja läheisillesi. Ja suoraan sanoen: kuinka kauan luulet miehen katsovan keskenkasvuosta, mustasukkaista ja itsekeskeistä tyttöystävää?

Kaikillahan meistä on menneisyys ja jos siihen menneisyyteen on kuulunut rakas, niin toivon totisesti, että ne muistot ovat olleet hyviä. Toivon, ettei mieheni hävitä elämästään yhtään hyvää muistoa!



Minua ennenkin on ollut hyvää elämää, josta on jäänyt hyviä muistoja. Ei niitä saa hävittää!

muistot mukanaan, sydämessään eikä niitä sieltä saa pois. Eli hyvin voi kirjeetkinn säilyttää.

samoin valokuvat. Niissä tosiaan on muistoja. Ovat muistolaatikossa varastossa.



Toisaalta itsekin sorruin tuohon mustasukkaisuuteen viime viikonloppuna.



Mun mies kaveeraa eksiensä kanssa. En ymmärrä miksi ja aina tuntuu pahalta, kun lähtee niitä tapaamaan. Viime lauantaina piti kaverin kanssa mennä ulos ja ehkä nähdä pikaisesti yhtä eksää.



Yhdeltä sitten selvis, että ovat kolmistaan olleet koko illan ;(

Sain pikkuraivikset ja kävin taksilla hakemaan omani kotiin.

Silti tiedän, että hän ei minun perään haikaile, eikä omasta suhteestaan pois halua. Hän ilmeisesti haluaa vaan muistot konkreettisesti säilyttää.

En ymmärrä miksi pitäisi säilyttää muistoja ja esim. " rakkauskirjeitä" menneistä suhteista. olen ollut aiemmin 10 vuotta avoliitossa, enkä todellakaan halua mieheni joutuvan näkemään ex-mieheni kirjeitä tms. Ei hän vaatinut niitä hävittämään, tein sen ihan itse ja näin toimi myös mieheni oman menneisyytensä suhteen.