Onko miehenne oleskelu kotona enemmän hyvä vai huono asia?

jaxuhalit.

Jos siitä harmia olisi, niin en varmasti olisi hänen kanssaan. Mieheni tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Jos joku aikuinen ihminen ihmettelee sotkua, niin miksei ihmettelyn sijaan tartu siihen imuriin?

Tuliko teille siis ero erilaisten siivouskäsitysten vuoksi?

Olen ollut naimisissa pian 18 vuotta saman puolison kanssa (plus viiden vuoden seurustelu), ja meillä homma on aina toiminut. Jo ensimmäisessä yhteisessä kodissa pidettiin yhdessä siivouspäivä kerran viikossa. Työnjako vakiintui pian tehokkaaksi ja kahdestaan huhkitaan nykyäänkin 150 neliötä muutamassa tunnissa tiptopkuntoon. Meillä on hyvä fiilis kun siivotaan: soitetaan rokkia lujaa ja välillä syödään jotain hyvää. Illalla saunotaan ja kehutaan toisiamme ja sitä miten ihanan siistiä meillä taas on.

Arjessakaan kukaan meistä ei tosin heittele kamaa summittaisesti ympäriinsä lojumaan, eli koskaan ei ole mitään röykkiöitä raivattavana.

On ihanaa varmasti on  :)

Emme eronneet erilaisen siivouskäsityksen takia, mutta olen huomannut, että näitä siivousasioita miettiessä usein ajattelen, että on ihanaa olla talon ainoa aikuinen. Kyllä se hiersi arkea kovasti, kun toinen odotti, että paikat olisivat tip top mutta ei itse tehnyt mitään. Eniten vaivasi se että kodissamme ja elämässämme oli koko ajan miehen mielestä kauheasti vikaa, niin paljon vikaa että se kelpasi syyksi minun ja lasten haukkumiseen ja ryyppäämiseen. Oli aina jännittynyttä. Nyt koti tuntuu kodilta, kun mies ei ole siellä ja lapsetkin ovat muuttuneet normaalimmiksi ja nauravat ja ovat rentoja. Erosta on siis jo 2,5 vuotta että tämä ei ole mitään vapauden alkuhuumaa. Toki arki on arkea yksinhuoltajanakin mutta  edelleen tulee välillä mieleen että ihanaa näin. Tiedän että moni nainen jää minun tapauksessani avioliittoon, koska joka paikasta jankutetaan että ero on lapsille pahaksi ja pelotellaan että yh:na on vaikeaa. Mutta jos mies on vaikea niin kyllä ilman on niin paljon parempi. ap

Mun mies on välillä taipuvainen tuollaiseen ilmapiirin myrkyttämiseen. Silloin sitä pitää vähän herätellä että muistaa taas laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tai patistaa lenkille tms.

Mun mies on tyoton ja kaytannollisesti katsoen asuu mun luona (virallinen yhteenmuutto on vasta suunnittelun tasolla). 

Kun mina olen toissa, mies siivoaa, pyykkaa, laittaa ruokaa, tekee pihahommia ym. Ja huolehtii mun koirasta. Lisaksi saan joka ilta seksia (halutessani). 

Totta kai hanesta on iloa, muutenhan en hanen kanssaan olisi...

On varmasti ihanaa olla ilman tuollaista kumppania, joka arvostelee.

Oma puolisoni on hauska ja leppoisa, joten minusta on kivaa kun olemme yhtä aikaa kotona. Siitä huolimatta nautin kovasti myös esimerkiksi etätyöpäivistä, kun talo on minua lukuun ottamatta tyhjä.

Samoin ehkä pari kertaa vuodessa kun puoliso ja lapset ovat mökillä ja saan olla ihan yksin ja vaikka vain makailla lukemassa kirjaa, tunnen hetken ajan suunnatonta iloa. On kyllä kiva nähdä taas sitten muutaman päivän päästä.

Kun minä tulen kotiin niin siellä on mies tehnyt ruoan, ruokkinut lapset, siivonnut keittiön ja keittänyt kahvit. Menen valmiiseen pöytään, syön ja menen sitten kahvikupin kanssa köllöttelemään miehen ja lasten viereen. Ei ahdista yhtään :)

Viimeiset pari vuotta on ollut enemmän harmia kuin iloa. Silloin miehen elämässä sattui kaikenlaista kurjaa ja hänen käytöksensä muuttui. Nykyään on monesti tuollainen ilmapiirin myrkyttäjä, käyttäytyy minua kohtaan epäreilusti ja kitisee kaiken muun ohella myös kotitöistä (mitä ei ole ikinä aiemmin tehnyt), makaa vain sohvalla eikä osallistu mihinkään. Tiedän ettei kotityöt häntä luultavasti kiukuta, mutta purkaa oman pahan mielensä sitten kiukuttelemalla milloin mistäkin. Tilanne on välillä hyvin raskas, mutta ainakin toistaiseksi olen aikonut olla hänen tukenaan ja yritän vaikeina hetkinä muistella aikaa ennen tätä tilannetta. Etenkin niinä hetkinä kun on hyvin vaikea muistaa mihin olen miehessä alunperin rakastunut, kun nyt hän käyttäytyy välillä jopa julmasti minua kohtaan ja on todella ilkeä. Uskon että tämä vielä iloksi muuttuu ja jos ei, niin ainakaan en luovuttanut yrittämättä.

Miehen kanssa on oikein mukavaa, vapaa-aikaa ja rahaa riittää.

Puhun siis itsestäni.