Lue keskustelun säännöt.
Kuolleen läheisen unohtaminen
29.04.2019 |
Menetin päivittäin elämässäni olleen läheisen pari viikkoa sitten. Surutyötä tein jo ennen kuolemaansa, koska oli jo pidempään sairas. Vannoin etten koskaan häntä unohda. Nyt kuitenkin huomaan että minun on vaikea muistaa miltä hänen ääni kuulosti, hänen pieniä tapojaan, viimeisiä päiviä, tuoksua ja jopa ulkonäköä. Häntä itsessään en varmasti koskaan tule unohtamaan niin kauan kun järki pysyy päässä. Mutta mistä tämä johtuu? Onko minussa jotain vikaa? Haluaisin niin muistaa nämä mutta en vain meinaa saada näitä esiin...
Kommentit (7)
Kyllä ne sieltä nousee taas, olet nyt liian lähellä kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo on ihan normaali reaktio.
Eka kommentoija ei tiedä, mistä puhuu.
Kiitos. Kyseessä on ensimmäinen näin läheltä poistunut, että mieli on ihan minulle oudossa tilassa...
Ap
Isäni kuoli vuosi sitten. Aluksi muistin hänet kirkkaasti ja esimerkiksi ääni säilyi pitkään mielessä. Sitten kuitenkin tuli vaihe, etten oikein saanut muistoista kiinni. Uskoisin sen olevan vain osa toipumista. Mieli suojaa itseään. Nyt ihan vähän aikaa sitten kaikki palautui jotenkin kristallinkirkkaana taas mieleeni, vaikken edes "hakenut" muistoja tai tehnyt mitään erikoista. Yhtäkkiä vaan muistin taas hänen äänensä paremmin ja sen millainen hänen läsnäolonsa oli. Itkuhan siinä tuli.
Suru menee aalloissa ja mielestäni sen mukana myös muistojen kirkkaus aaltoilee. Ihan normaalia varmasti siis. Voimia suruun, anna sen tulla kun on tullakseen.
Kiitos jakamastasi kokemuksesta <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja halaukset sulle. Suru ottaa aikansa ja muuttaa muotoaan.
Eipä ollut läheinen.