Tunnustanko huorinteon
Meillä on kuusi lasta ja kolme lastenlasta. Olemme olleet naimisissa 44 vuotta ja nyt jättämässä työelämää. Meillä on hyvät suhteet lapsiin ja toisiimme. Menimme naimisiin heti lukion jälkeen.
MUTTA. Parikymppisenä opiskelijana työharjoittelussa tein huorin viinapitoisten juhlien jälkeen. Oli yleistä opiskelupiireissö. Siitä on nyt yli 40 vuotta. En tiedä mitä tälle partnerille kuuluu. Asui silloin ulkomailla. Kaikki jäi siihen. Ja tuli iso perhe. Olen ollut uskollinen 43 v. Vain puolison kanssa seksiä.
Nyt vanhana nuoruuden huoruus kiusaa ja Hell SRK pastori pyytää kertomaan puolisolle. Tämä kyllä sotkisi perheen. Kertoako
Kommentit (22)
Mistä tuo juttu tuli sinulle mieleen tai miksi se alkoi vaivaamaan vasta nyt? Eikö aiemmin ollut omantunnontuskia?
Luulen, että rikos on vanhentunut, joten ole ihan rauhassa äläkä kerro miehellesi. Pahoitat vain rakkaasi mielen. Pyydä Jumalalta anteeksi, uskon että ymmärtää.
Pastori saa vaatia mitä vaan, sun elämä kuuluu sinulle.
Sama alotus oli täällä hetki sitten.
Voi olla, että hän loukkaantuisi enemmän tuosta 40 vuoden (!) salailusta kuin siitä, että ilmeisesti alkoholin vaikutuksen alaisena kävi noin.
On se nuoruuden teko joskus käynyt mielessä muttei vaivannut kun on paljon muuta. Ehkä nyt ikä ja elämän rajallisuus palauttaa pahat teot mieleen. Haluaisin puhtaan suhteen puolisoon. Mutta en haluaisi kaataa omaa syyllisyyttä ja pahoittaa hänen mieltä. Mulle tulisi hyvä omatunto ja hälle paha mieli. Pastorimme perustee kertomista sillä että jos jotain fyysisesti tapahtui pitää kertoa. Ei tarttis kertoa likaisia ajatuksia.
Nyt vaikuttaisi siltä että pastori neuvoo sinua ”tulemaan lain teoilla vanhurskaaksi”. Vähän kuin katolilaisten katumusharjoitukset ja ripit.
Jumala on Kristuksessa jo aikoja sitten antanut syntisi anteeksi. Sen tunnustaminen puolisolle tässä vaiheessa ei tuota mitään hyvää, päin vastoin se rikkoisi luottamuksen, joka ihan ansaitusti on ollut kunnossa yli 40 vuoden ajan.
Sinä et muutu paremmaksi jos asiasta puhut, Jumalan anteeksiannon ehtona se ei ole. Asia olisi toinen jos olisi tapahtunut ihan viime aikoina. Silloin se mielestäni olisi selvitettävä myös puolison kanssa (koska olisi vaikutusta nykyhetkeen),
Joissain paremmissa kulttuureissa olisit ansainnut kivityksen.
Ehdotan, että harrastat villiä ja irstasta seksiä sen pastorin kanssa.
Pyydä pastori a kertomaan miehellesi. Kirjoita pastorille kirjallinen kuvaus yhdynnästä.
Mutta onko oikein loukata toista vanhasta asiasta.
Rukoile Jumalalta apua ja käänny Hänen puoleensa. Nuoruudessa kaikille sattuu ja taphtuu ja läpi elämänkin ajan. Kannattaa miettiä mitä kaikkea voisi tapahtua, jos kerrot. Mitä tapahtuu, jos et kerro.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että harrastat villiä ja irstasta seksiä sen pastorin kanssa.
Voi hyvänen aika sentään :D
Kannatan tunnustamista puolisolle. Miten se "sekoittaisi perheen"?
Toisaalta olen kuullut sellaisenkin neuvon, että joissain tilanteissa lienee parempi, ettei noin vanhaa tekoa enää kerro puolisolle juuri siksi, ettei tule synnyttäneeksi hämminkiä, vaan Jumalalle tunnustaminen riittää.
Tärkeintä on tietenkin, että synnin on tunnustanut Jumalalle ja siitä on tehnyt parannuksen, kuten olet tehnyt.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Kannatan tunnustamista puolisolle. Miten se "sekoittaisi perheen"?
Toisaalta olen kuullut sellaisenkin neuvon, että joissain tilanteissa lienee parempi, ettei noin vanhaa tekoa enää kerro puolisolle juuri siksi, ettei tule synnyttäneeksi hämminkiä, vaan Jumalalle tunnustaminen riittää.
Tärkeintä on tietenkin, että synnin on tunnustanut Jumalalle ja siitä on tehnyt parannuksen, kuten olet tehnyt.
”Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon”. Tässä on selvästi kouluesimerkki, ko. synti on hylätty ilmeisen lopullisesti (40+ vuotta on aika pitkä siivu ihmisen elämää).
Sekoittaisi juuri sillä tavalla että puoliso (jos on herkkä, ja vaikkei olisikaan) saattaisi kyseenalaistaa koko avioliiton aikaisen yhteiselon. Hirveää vahinkoa, ja ei mitään potentiaalista hyötyä. Olisi suorastaan julmaa tässä vaiheessa avautua tuollaisesta.
Painotan, että jos kyse olisi vuoden tai viisi vuotta vanhasta teosta, olisi neuvoni päinvastainen.
Olen itse mies, näin tekisin.
Et tunnusta, koska ei ole reilua pilata noin pitkää liittoa tuommoisella. Odotat, että miehelläsi on seuraavan kerran synttärit joilla täyttää pyöreitä vuosia. Sitten menet jonnekkin alan sivulle ja tilaat miehellesi joltain maksulliselta naiselta yön "täydellä palvelulla".
Ei riitä että katuu ja pyytää anteeksi, on parempi vain hyvittää tekonsa.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kannatan tunnustamista puolisolle. Miten se "sekoittaisi perheen"?
Toisaalta olen kuullut sellaisenkin neuvon, että joissain tilanteissa lienee parempi, ettei noin vanhaa tekoa enää kerro puolisolle juuri siksi, ettei tule synnyttäneeksi hämminkiä, vaan Jumalalle tunnustaminen riittää.
Tärkeintä on tietenkin, että synnin on tunnustanut Jumalalle ja siitä on tehnyt parannuksen, kuten olet tehnyt.
”Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon”. Tässä on selvästi kouluesimerkki, ko. synti on hylätty ilmeisen lopullisesti (40+ vuotta on aika pitkä siivu ihmisen elämää).
Sekoittaisi juuri sillä tavalla että puoliso (jos on herkkä, ja vaikkei olisikaan) saattaisi kyseenalaistaa koko avioliiton aikaisen yhteiselon. Hirveää vahinkoa, ja ei mitään potentiaalista hyötyä. Olisi suorastaan julmaa tässä vaiheessa avautua tuollaisesta.
Painotan, että jos kyse olisi vuoden tai viisi vuotta vanhasta teosta, olisi neuvoni päinvastainen.
Mä olen samaa mieltä.
Jumalan puoleen voi ja kannattaa kääntyä, rukoilla asian puolesta. Mä olen käsittänyt että synnit voisi saada anteeksi, vaikkei kertoisikaan puolisolle. Jumala on Hän jolla on valta, voima ja kunnia, iankaikkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse mies, näin tekisin.
Et tunnusta, koska ei ole reilua pilata noin pitkää liittoa tuommoisella. Odotat, että miehelläsi on seuraavan kerran synttärit joilla täyttää pyöreitä vuosia. Sitten menet jonnekkin alan sivulle ja tilaat miehellesi joltain maksulliselta naiselta yön "täydellä palvelulla".
Ei riitä että katuu ja pyytää anteeksi, on parempi vain hyvittää tekonsa.
Näitä nerokkaita ideoita täällä riittää :D Ei tollaista tarttee kuitenkaa nuin hyvittää. Siinäs mies saattaisi alkaa miettimään mitä ihmettä tässä ny oikein...
Melkoinen Hell SRK pastori onkin, jos on sitä mieltä että kertominen auttaisi asiaa.
joudut helvettiin jos et tunnusta asiaa puolisollesi
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen Hell SRK pastori onkin, jos on sitä mieltä että kertominen auttaisi asiaa.
Mä kans ihmettelen tota.
Mä rukoilisin hiljaa ja pyytäisin synnit anteeksi, olisin oikeasti pahoillani ja katuva ja pyytäisin Jumalaa auttamaan, antamaan armon ja lohdun, siunauksen.
Aina kun tulee mahdollisuus rehellisyydellä aiheuttaa mielipahaa, se kannattaa käyttää.