Yksinhuoltajat, miten teillä menee?

Hyvin sujuu pääsääntöisesti, arjen kiireisyys vetää välillä pinnan kireälle. Kesälomaa odotellaan. Eivät tapaa isäänsä koskaan.

sano vielä, että lapsi on m u l a t t i

yksinhuoltajien lapsilla menee paljon huonommin kuin sellaisilla lapsilla joilla on perhe., Niin se vaan on. 

Se jos pojalla ei ole miehen mallia lapsena on todella haitallista. 

Vierailija kirjoitti:

yksinhuoltajien lapsilla menee paljon huonommin kuin sellaisilla lapsilla joilla on perhe., Niin se vaan on. 

No sulla ei tosiaan taida mennä kovin hyvin. Onko sulla perhe vai oletko yksinhuoltaja? 😂

Ei tapaa kun exä asuu Canadassa. Aika kotoilijoita ollaan. Raha nyt jotenkin riittää. Keinoja selvitä itse löytyy koko ajan enemmän.

Oma rauha tärkein. Oma koti ja peti. Toisetkin voi paremmin.

Jokainen päivä on arvokas sellaisena kuin se on.

Vapaus, ilo, rohkeus ja aidot tunteet. Moni suuri asia, monesti ikävä, kutistuu hyttysen kuiskaukseksi. Joka sekin menee tuulen mukana pois.

Vierailija kirjoitti:

yksinhuoltajien lapsilla menee paljon huonommin kuin sellaisilla lapsilla joilla on perhe., Niin se vaan on. 

Voi olla, tai sitten ei. Mutta tiesitkö, että kaikki eivät ole yksinhuoltajia omasta vapaasta tahdostaan? Tai että yksinhuoltajaksi voi päätyä muutenkin kuin eron kautta? Itse olen leski ja totaaliyksinhuoltaja. Ei mene aina tosiaankaan hyvin, kaikkea muuta. Ikimaailmassa en olisi halunnut yksinhuoltajaksi jos olisin voinut valita. Mutta kaikkia syöpiä ei pystytä parantamaan eikä valinnan mahdollisuutta ollut. Joten näilläpä mennään nyt sitten. Ilman miehen mallia "epäperheenä" (?).

Kitkutellen. Jotenkin aina saan rahat riittämään, vaikka harrastusmaksut ja muut nousevat vuosi vuodelta. Teinien kanssa on jo omaa vapaa-aikaa ja se helpottaa.

Mitä se auttaa, että joku hokee, että kuinka huonosti yksinhuoltajien lapsilla menee? Jos on siitä huolissaan, niin on monia kanavia minkä kautta auttaa niitä. En kyllä suosittele tukihenkilöksi ryhtymistä tuolla asenteella. Ihmettelen, kun olen kasvattanut täysin yksin ihan kelpo ja yksilöitä, niin miten hemmetissä jotkut eivät saa niitä aikaan edes kaksin?

Ei tapaa isäänsä. Yritin jonkun vuoden, mutta ihan turhaan, jos isälle tulee aina muita menoja. Ja olen huomannut, että isä ja lapsi on ihan tyytyväisiä tapaamattomuuteensa. Minulla vain oli joku fiksastio sen tärkeydestä.

Vierailija kirjoitti:

Se jos pojalla ei ole miehen mallia lapsena on todella haitallista. 

Kerro mitä se aiheuttaa? Ja miten yksinhuoltajien lapsilla menee huonommin? Rahan vähyys on usealla, mutta monella se exmies kulutti enemmän, kuin toi taloon.

Hyvin menee. Lapset jo teinejä ja olivat jo esiteinejä/teinejä kun erosin. Isäänsä eivät tapaa kuin kuukausien välein muutaman tunnin. Isällä ei kiinnosta. Ei enää taida lapsillakaan kiinnostaa.

Hyvin menee,raha tosiaan tiukassa aina kun ei ole toista aikuista tasaamassa taloutta mutta kaikesta on selvitty. Isäänsä eivät tapaa ollenkaan,soittelevat joskus. Joskus vituttaa enemmän joskus vähemmän,lasten ikävä ja huoli isästään on se suurin suru mutta ollaan sen kanssa opeteltu elämään. Lähestyvät täysi ikää,osaavat monta asiaa joita elämän varrella tulevat tarvitsemaan. Hyvin me on vedetty nää vuodet ja selvitty.

Oikein hyvin menee. En ole koskaan asunut lasteni isän kanssa, joten elämä ei juurikaan muuttunut eron jälkeen. Lapset tapaavat isäänsä useamman kerran viikossa. Exä asuu alle kilometrin päässä ja jo alakoulukäisinä lapset kulkivat tuota matkaa itsekin. Saattavat mennä suoraan koulusta isälleen ja jäädä sinne yöksikin tai sitten tulevat kotiin. Ilmoitusluontoinen asia. Lasten koulu on molempien kotien puolivälissä, joten kummastakin paikasta voi lähteä aamulla kouluun. 

Taloudellisesti menee oikein hyvin, koska olen hyväpalkkaisessa työssä. Kumpikaan meistä vanhemmista ei maksa toisilleen lapsista elatusmaksuja ja lasten isompien hankintojen kustannuksista pystymme hyvin sopimaan. Mulla on hyvät tukiverkostot, on ollut aina, joten lasten ollessa pienempiä sain ihan hyvin lapsilleni hoitajan, jos heidän isälleen ei töiden tai muun syyn vuoksi sopinut ottaa lapsia juuri silloin luokseen. 

Kiitos vastauksista, joita oli laidasta laitaan.

Itseä kovasti surettaa, että lasteni isästä on tullut kovin tunnekylmä.

Erosta parisen vuotta ja mitä pitempään aikaa kuluu, sitä vähemmän lapset häntä kiinnostavat. Hampaat irvessä pitää sen mitä sovittu, ja niistäkin yrittää luistaa. Ei suostu ottamaan enempää, vaikka mahdollisuuden olen antanut.

Tiuskii lapsille, eikä ole enää läsnä oikein.

Haluaa vain viettää villiä poikamieselämää, juoda ja juhlia.

Oma jaksaminen tietysti huolettaa ja se harmittaa, että joudun hänen käytöstään katselemaan vielä useita vuosia. Lapset ja heidän oireilunsa harmittaa kovasti.

En tiedä miksi hänestä tuli tuollainen 😔