Tiedättekö sen tunteen, kun joskus työpäivän jälkeen on sellainen olo

Että ”miksi sanoinkaan niin??”, ”miksi teinkään niin??” vaikka järjellä ajateltuna ei ole sanonut tai tehnyt mitään väärin!? Siis potee huonoa fiilistä ihan turhasta ja ihan suotta.
Tänään on ihan sellainen olo. Olen ehkä hiukan täydellisyyteen pyrkivä ja toisinaan iskee häpeä tai joku, jos en ole ollut se paras mahdollinen minä. Siis se paras versio minusta.

Olen töissä ihmisten parissa. Tänään on sitten ollut koko illan sellainen olo, että voi ei miksi sanoin niin enkä näin! Sellainen nolosteluolo vaikka en mitään noloa tehnyt/sanonut.