Sinä joka erosit vauva-aikana, oletko katunut?

minä erosin kun vauva oli 2 k vanha

rakastan yhä aria

Kadun. Olisi pitänyt hammasta purren jaksaa. Lapsi oli 7 kk kun heitin ukon pihalle ja 9 kk kun ilmoitin, ettei ole takaisin tulemista. Nyt lapsi on sen 4 v ja ikävöin miestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. On uusi liitto kyllä, mutta en usko että koskaan voisin kenenkään muun kanssa saada yhtä hyvää parisuhdetta aikaiseksi kuin eksän kanssa... Hän myös uudessa liitossa. Olisi pitänyt jaksaa, kyllähän se etukäteen tiedettiin, että väsyttää ja on rankkaa hormonien kanssa. Pitäisi saada joku laki, että pikkulapsiaikana ei saa erota. Mitä nyt olen tuttujen eronneiden kanssa jutellut, niin kaikilla samat tuntemukset kuin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Olisi pitänyt hammasta purren jaksaa. Lapsi oli 7 kk kun heitin ukon pihalle ja 9 kk kun ilmoitin, ettei ole takaisin tulemista. Nyt lapsi on sen 4 v ja ikävöin miestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. On uusi liitto kyllä, mutta en usko että koskaan voisin kenenkään muun kanssa saada yhtä hyvää parisuhdetta aikaiseksi kuin eksän kanssa... Hän myös uudessa liitossa. Olisi pitänyt jaksaa, kyllähän se etukäteen tiedettiin, että väsyttää ja on rankkaa hormonien kanssa. Pitäisi saada joku laki, että pikkulapsiaikana ei saa erota. Mitä nyt olen tuttujen eronneiden kanssa jutellut, niin kaikilla samat tuntemukset kuin mulla.

Haluatko kertoa mikä sai sinut tekemään eropäätöksen? Olen alkanut päivittäin pohtia eroa puolisosta, mutta vauva vasta 2kk ja mietin kuinka paljon tästä on hormonimyrskyn aiheuttamaa. Toisaalta mies aiheuttaa minussa inhon ja ärsytyksen tunteita, ja hän olisi varmasti onnellisempi jonkin toisen kanssa.

En ole katunut. Toisaalta syyt eroon olivat erittäin painavat (alkoholi, väkivaltaisuus, uskottomuus). Lapsi oli puolivuotias. En todennäköisesti olisi eronnut, jos ei muuta olisi ollut kuin väsymyksestä johtuvia riitoja. Ainakin olisin yrittänyt selvitä sen vauva-ajan yli ja katsoa muuttuuko mikään. Mutta siinä vaiheessa kun mies humalapäissään alkoi tönimään niin että kaaduin kumoon ja haukkui pataluhaksi kertoen samalla olleensa sivusuhteessa jo melkein vuoden, tajusin etten enää voi jatkaa. Ei vauvan kanssa voi elää niin,että joutuu pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta koko ajan.

Muutaman kuukauden oli vauva, kun erottiin. Oli ollut tarkoitus erota jo aikasemmin, mutta lapsen takia päätettiin yrittää vielä. Mies oli mustasukkainen vauvalle eikä auttanut sen hoitamisessa. Ei tullut mitään.

Mä erosin kun lapsi oli 7kk, mutta tilanne on kohdallani hieman eri, sillä tulin raskaaksi vahingossa, en tarkoituksella, ja olin jo kolmannella kuulla kun tein positiivisen testin. Päätin pitää lapsen, kävi puoli vuotta tuntemani miehen kanssa miten hyvänsä. Noh, eihän siitä seurustelustamme mitään tullut, mitä jo vähän ounastelinkin, ei ollut minun tyyppiäni, joten erosimme ihan sopuisasti. Ei ole kaduttanut, tietenkään, enhän muuten olisi eronnutkaan!

Erosin kun vauva oli vajaan vuoden. En ole katunut. Löysimme molemmat uudet kumppanit ja hoidimme yhteisvanhemmuutemme sovussa. Tästä jo aikaa, lapsi nyt aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Olisi pitänyt hammasta purren jaksaa. Lapsi oli 7 kk kun heitin ukon pihalle ja 9 kk kun ilmoitin, ettei ole takaisin tulemista. Nyt lapsi on sen 4 v ja ikävöin miestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. On uusi liitto kyllä, mutta en usko että koskaan voisin kenenkään muun kanssa saada yhtä hyvää parisuhdetta aikaiseksi kuin eksän kanssa... Hän myös uudessa liitossa. Olisi pitänyt jaksaa, kyllähän se etukäteen tiedettiin, että väsyttää ja on rankkaa hormonien kanssa. Pitäisi saada joku laki, että pikkulapsiaikana ei saa erota. Mitä nyt olen tuttujen eronneiden kanssa jutellut, niin kaikilla samat tuntemukset kuin mulla.

En usko tätä stooria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Olisi pitänyt hammasta purren jaksaa. Lapsi oli 7 kk kun heitin ukon pihalle ja 9 kk kun ilmoitin, ettei ole takaisin tulemista. Nyt lapsi on sen 4 v ja ikävöin miestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. On uusi liitto kyllä, mutta en usko että koskaan voisin kenenkään muun kanssa saada yhtä hyvää parisuhdetta aikaiseksi kuin eksän kanssa... Hän myös uudessa liitossa. Olisi pitänyt jaksaa, kyllähän se etukäteen tiedettiin, että väsyttää ja on rankkaa hormonien kanssa. Pitäisi saada joku laki, että pikkulapsiaikana ei saa erota. Mitä nyt olen tuttujen eronneiden kanssa jutellut, niin kaikilla samat tuntemukset kuin mulla.

Haluatko kertoa mikä sai sinut tekemään eropäätöksen? Olen alkanut päivittäin pohtia eroa puolisosta, mutta vauva vasta 2kk ja mietin kuinka paljon tästä on hormonimyrskyn aiheuttamaa. Toisaalta mies aiheuttaa minussa inhon ja ärsytyksen tunteita, ja hän olisi varmasti onnellisempi jonkin toisen kanssa.

Kerroppa itse Ap (jos tämä oli Ap:n viesti) että miksi pohdit eroa, olisi vähän helpompi kommentoida.

Kadun etten eronnut jo esikoisen vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Olisi pitänyt hammasta purren jaksaa. Lapsi oli 7 kk kun heitin ukon pihalle ja 9 kk kun ilmoitin, ettei ole takaisin tulemista. Nyt lapsi on sen 4 v ja ikävöin miestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. On uusi liitto kyllä, mutta en usko että koskaan voisin kenenkään muun kanssa saada yhtä hyvää parisuhdetta aikaiseksi kuin eksän kanssa... Hän myös uudessa liitossa. Olisi pitänyt jaksaa, kyllähän se etukäteen tiedettiin, että väsyttää ja on rankkaa hormonien kanssa. Pitäisi saada joku laki, että pikkulapsiaikana ei saa erota. Mitä nyt olen tuttujen eronneiden kanssa jutellut, niin kaikilla samat tuntemukset kuin mulla.

Haluatko kertoa mikä sai sinut tekemään eropäätöksen? Olen alkanut päivittäin pohtia eroa puolisosta, mutta vauva vasta 2kk ja mietin kuinka paljon tästä on hormonimyrskyn aiheuttamaa. Toisaalta mies aiheuttaa minussa inhon ja ärsytyksen tunteita, ja hän olisi varmasti onnellisempi jonkin toisen kanssa.

No ihan tuo sama, ärsytti ja inhotti mies silloin. Hormonit pisti keskittymään vain vauvaan (niin ne nyt vaan toimii), ja mies jäi sivuun. Ärsytti se, kun ei pitänyt puoliaan, ja ärsytti se, kun piti puolensa. Kai se on ihan sama, mitä hän olisi tehnyt, olisi ärsyttänyt silti.

On ihan turha erota tuossa vaiheessa. Turvautukaa turvaverkkoon, pitäkää omaa aikaa yksin ja yhdessä ilman vauvaa. Palauta mieleen joka päivä että miksi olet siinä missä olet nyt. Sinä halusit siihen. Mieti joka kerta kun ärsyttää, 5 asiaa, joista olet kiitollinen miehelle. Hormonit vie ihmisen ihan tolaltaan. Tuota ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Ei kannata väliaikaisessa tilanteessa jossa koko elämä on hyrskyn myrskyn, tehdä loppuelämään vaikuttavia päätöksiä. Kun vaikuttavat sinuun, mieheen ja lapseen samalla lailla.

Erota ehtii myöhemminkin, jos haluaa. Eroa mieluummin tolkuissasi kuin noissa hormonihuuruissa ja rättiväsyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Olisi pitänyt hammasta purren jaksaa. Lapsi oli 7 kk kun heitin ukon pihalle ja 9 kk kun ilmoitin, ettei ole takaisin tulemista. Nyt lapsi on sen 4 v ja ikävöin miestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. On uusi liitto kyllä, mutta en usko että koskaan voisin kenenkään muun kanssa saada yhtä hyvää parisuhdetta aikaiseksi kuin eksän kanssa... Hän myös uudessa liitossa. Olisi pitänyt jaksaa, kyllähän se etukäteen tiedettiin, että väsyttää ja on rankkaa hormonien kanssa. Pitäisi saada joku laki, että pikkulapsiaikana ei saa erota. Mitä nyt olen tuttujen eronneiden kanssa jutellut, niin kaikilla samat tuntemukset kuin mulla.

En usko tätä stooria.

Ok? No eipä se sinun uskomisesi asioita hetkauta suuntaan eikä toiseen...