Onni on normaalit isovanhemmat

Tätä palstaa jo pitempään seuranneena olen vasta viime aikoina törmännyt näihin psykomummoketjuihin. Jännä juttu, kun omassa ja miehen suvussa sekä kaveripiirissä on vain normaaleja isovanhempia. Joista on aivan valtavasti apua arjessa ja jotka ovat lapsille tosi tärkeitä. Ja lapset isovanhemmille myös.

Eikä meillä ole ollut mitään ongelmia kummankaan vanhempien kanssa. Totta kai esim pääasiallinen kurinpitovastuu on meillä vanhemmilla ja jos lapsi on juoninut mummolassa me vanhemmat asetamme rajat vastaisuuden varalle (esim ruutuajan säätely). Samaten kavereilla ja tuttavilla on tosi hyvät välit vanhempiinsa ja isovanhemmat osallistuvat aktiivisesti lasten elämään. Esim oman 8-v parhailla kavereilla (3 kpl) kaikilla isovanhemmat osallistuvat useita kertoja viikossa iltapäivähoitoon ja harrastuskuskauksiin ym ovat muutenkin mukana lapsen elämässä aktiivisesti. Koulussa ja harrastuksissa isovanhempia pyörii siinä missä vanhempiakin. Omassa suvussa niin siskon, kälyn, langon kuin serkkujen perheissäkin isovanhemmat ovat tärkeä osa perhettä ja iso apu, lapset isovanhemmille suuri ilon ja onnen aihe.

Omat isovanhempani olivat minulle tärkeitä, samat esim äidilleni mummonsa. En ole koskaan ollut lapsesta mummolle mustasukjainen vaan alusta saakka antanut isovanhemman hoivata. Ja se kyllä näkyy laosen ja isovanhempien läheisessä suhteessa.

Että saadaan kyllä olla onnellisia näistä täysipäisistä mummoista ja papoista. Oman otannan perusteella tällaiset isovanhemmat ovat onneksi niitä yleisimpiä.

T. Äiti, 1 lapsi