Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kahdeksan isovanhempaa
Mikä malli seuraavalla sukupolvelle?
22.04.2019 |
Näin tyttö kertoi artikkelissa Aamulehdessä. Postilaatikossa oli kuusi nimeä. Meidän lapsella oli syntyessään yksi isovanhempi elossa. Hän asui yli 400 kilometrin päässä. Säälin joskus lastani tämän vuoksi, mutta en kyllä tuollaista sirkustakaan olisi halunnut. Sisaruksistani kukaan ei ole eronnut, ei myöskään puolisoni. Olemme koulutettuja ja eteenpäin meneminen on vaatinut sinnikkyyttä. Ehkä se yrittäminen eikä helposti periksiantaminen on suojellut meitä erorumbalta. Keskittyykö tämä eroherkkyys tiettyihin sukuihin?
Kommentit (4)
olivatko he "oikeita" isovanhempia,siis isän aäiti ja isä,sekä isovanhempien äiti ja isä,niistä tulee neljä,ja sama äidin puolelta.
En kyllä laskisi erojen kautta saatuja uusiovanhempia isovanhemmiksi jos ovat avioerojen kautta saatu. Eiväthän ne ole mitään sukua lapselle,uusia siippoja vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla. Jokaisella on kaksi biologista vanhempaa, ja näillä kummallakin kaksi. Yhteensä neljä.
Kaikilla on neljä isovanhempaa. Ovatpa sitten eläviä tai kuolleita.
Jos on jonkun "pankin" lapsi, niin sitten voi olla haastavaa tietää.
Alue: Aihe vapaa
Eroaminen on vähän samanlainen malli kuin teiniraskaudet. Kun joku asia on omassa lähipiirissä toiminut (tai edes tapahtunut), niin samaa tapaa on helpompi jatkaa. Meillä lapsilla on vaari, jolla on jo menossa 5. avioliitto. Omien sanojensa mukaan hän ei osaa olla yksin ja mummia (ensimmäinen vaimo) lukuunottamatta kaikki loput valinnat on olleet tavalla tai toisella huonoja. Mutta tämä on se kaava, jonka vaari osaa ja josta hän saa sillä hetkellä turvaa.