Jos lapsi kiduttaa eläimiä, onko silloin automaattisesti psykopaatti/psykopaatin piirteitä?

Kyllä niistä vähintään persujen vihaajia tulee.

On. 

Kannattaako tuollaista myöntää psykiatrin luona? Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tuollaista myöntää psykiatrin luona? Ohis.

Se vähän riippuu, miksi olet asioimassa siellä psykiatrilla. Esim. jos olet rikoksesta syytettynä mielentilatutkimuksessa, niin ei kannata, koska vankilasta pääset pois nopeammin kuin tahdonvastaisesta hoidosta. Jos taas haluat apua mielenterveysongelmiisi, niin kannattaa olla rehellinen kaikille sinua hoitaville. On ne pahempaakin kuulleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tuollaista myöntää psykiatrin luona? Ohis.

Se vähän riippuu, miksi olet asioimassa siellä psykiatrilla. Esim. jos olet rikoksesta syytettynä mielentilatutkimuksessa, niin ei kannata, koska vankilasta pääset pois nopeammin kuin tahdonvastaisesta hoidosta. Jos taas haluat apua mielenterveysongelmiisi, niin kannattaa olla rehellinen kaikille sinua hoitaville. On ne pahempaakin kuulleet.

Apua olen hakemassa.. joudun täyttämään persoonallisuustestin ja pohdin, uskallanko olla täysin rehellinen. En minä eläimiä aikuisiällä enää ole vahingoittanut. Ihmisten vahingoittamisestakin olen vain haaveillut. Mielialani ovat todella laidasta laitaan heitteleviä ja tunnun olevani hajoamispisteessä. Siksi hain apua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niistä vähintään persujen vihaajia tulee.

Wat?

Up

Kyseessä voi kai olla myös jokin muu persoonallisuushäiriö. 

Onko sinulle tapahtunut lapsena jotain pahaa, minkä jälkeen aloit oireilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tuollaista myöntää psykiatrin luona? Ohis.

Se vähän riippuu, miksi olet asioimassa siellä psykiatrilla. Esim. jos olet rikoksesta syytettynä mielentilatutkimuksessa, niin ei kannata, koska vankilasta pääset pois nopeammin kuin tahdonvastaisesta hoidosta. Jos taas haluat apua mielenterveysongelmiisi, niin kannattaa olla rehellinen kaikille sinua hoitaville. On ne pahempaakin kuulleet.

Apua olen hakemassa.. joudun täyttämään persoonallisuustestin ja pohdin, uskallanko olla täysin rehellinen. En minä eläimiä aikuisiällä enää ole vahingoittanut. Ihmisten vahingoittamisestakin olen vain haaveillut. Mielialani ovat todella laidasta laitaan heitteleviä ja tunnun olevani hajoamispisteessä. Siksi hain apua.

Jos olet apua hakemassa, niin kerro.

Ei todellakaan tarkoita automaattisesti psykopatiaa. Muutkin, kuin psykopaatit kiduttavat, eivätkä kaikki psykopaatit kiduta. Psykopaatti ei saa edes nautintoa kiduttamisesta, toisin kuin sadisti.

Lapsesta vielä vaikeampi sanoa mitään. Moni lapsi kiusaa eläimiä siksi, että on itse jonkinlaisen väkivallan uhri. Tai siksi, että on nähnyt jonkun muun tekevän samaa. Myös ahdistus tai pelkkä uteliaisuus voi saada lapsen kiusaamaan eläintä.

Minusta kuulostaa siltä, että ap tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka oli silloin vasta lapsi. Aito psykopaatti ei varmaankaan tuntisi syyllisyyttä saati ajattelisi tapahtunutta noin pitkän ajan jälkeen. 

Kävikö eläimille pahasti vai aiheutitko vain tilapäistä haittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tuollaista myöntää psykiatrin luona? Ohis.

Se vähän riippuu, miksi olet asioimassa siellä psykiatrilla. Esim. jos olet rikoksesta syytettynä mielentilatutkimuksessa, niin ei kannata, koska vankilasta pääset pois nopeammin kuin tahdonvastaisesta hoidosta. Jos taas haluat apua mielenterveysongelmiisi, niin kannattaa olla rehellinen kaikille sinua hoitaville. On ne pahempaakin kuulleet.

Apua olen hakemassa.. joudun täyttämään persoonallisuustestin ja pohdin, uskallanko olla täysin rehellinen. En minä eläimiä aikuisiällä enää ole vahingoittanut. Ihmisten vahingoittamisestakin olen vain haaveillut. Mielialani ovat todella laidasta laitaan heitteleviä ja tunnun olevani hajoamispisteessä. Siksi hain apua.

Sulla on selkeästi tunteita. Minun veljeni pisti 6 vuotiaana marsut taivaaseen ja kun saatiin kaksossiskon kanssa kani, niin ei se kanikaan kauaa elänyt. Olimme itse silloin 10 vuotiaita. Veli joutu tutkimuksiin missä todettiin ettei ole tunne-elämää. Se kertoo kai jotain jos 6 vuotiaalle saadaan tollanen diagnoosi. En ole ikinä nähnyt tai kuullut, että hän olisi itkenyt. EIkä ole siskokaan kuullut. Se poika vaan tuijotteli kun käveltiin ohi. On niin vaikea kuvailla se tunne, kun kävelet toisen ohi, niin se katse seuraa vasemmalta oikealla loppuun asti. Meillä alkoi olemaan veitsiä tuoleilla ja sängyissä ja meillä tuli kotiin lukot kaappeihin. Ruokapöydässä se tuijottaa silmiin, kun yrittää syödä. Se joutu sitten laitokseen hoitoon ja nyt aikuisiälläkin on edelleen hyvin hiljainen, mutta erittäin tarkka kaikesta. Ulkonäkö ja ihan kaikki. Kun se tuli meidän 40v synttäreille mitä siskon kanssa vietettiin, niin minun lapseni koskeni veljeni kenkään. Sano rauhallisella äänellä ja tuijotti mun lasta silmiin ja sanoi, että älä koskaan enää tee noin ja siirsi kengän takas asentoon ja katsoi, että molemmat kengät oli samanlailla eteisessä.

Sulla on tunteita ja ajattelet asioita ja kehota olemaan rehellinen. Minä en usko, että veljeni on koskaa juuri sanonut mitään ja lapsena sen paperit meni salaisiksi.

Sellaisten ihmisten satuttaminen, jotka satuttaa, hyväksikäyttää ja kiusaa muita ihmisiä, on vain oikeudenmukaista. SE ON OIKEIN JA OIKEUTETTUA.