Liian kiltti nainen

Olen lähes aina ollut sinkku. Tuntuu, että olen joko liian koulutettu tai joillekin liian vähän. Toisille liian rikas, toisille köyhä. Aina tuntuu olevan jotain. Minusta kiinnostutaan kyllä, mutta ei usein suhde mielessä. Yritän myös miellyttää miehiä. Huomaan, jos en miellytä, niin sitten ainakin kiinnostus lopahtaa. Ystävien kanssa en käyttäydy näin tai työelämässä. Mutta miesten kanssa en osaa vetää oikeasta narusta.
Nytkin pyörin miehen kanssa, joka tapailee myös toista naista. Ei panosta yhtään tapaamisiin, ei vie kahville ym. Lyhyitä tapaamisia, tekee työtä samaan aikaan monesti. On Asperger-älykkö, joten toisaalta ymmärrän. Tuntuu, et seksikkään ei häntä kiinnosta kovin. Ehkä haluaa vaan pönköttää itsetuntoaan tai sit kokee, että tekee jonkun palveluksen mulle, etten oo yksinäinen. Mut ketuttaa välillä. Miksen vaan voi todeta, että häivy kuuseen. En pysty, jään roikkumaan. Sitten vasta suutun, kun jätetään. Tuntuu, että oon vaan niin surullinen, enkä säästele sanoja.
Esim. kaverit eivät tiedä heikkouksestani. Luulevat mua nirsoksi. Menestyn muuten, mutta miesten kanssa en yhtään, vaikka rakkautta olis tarjolla vaikka kuinka. Toki olen aktiivinen, käyn tapahtumissa, jotka ei kiinnosta muuten. Baareissa käyn paljon yksin. Olen helposti lähestyttävä ja juttelen jokaisen kanssa. Maksan juomani. Ois kiva tehdä aamupaloja jollekin ja käydä vaikka kahvilassa.