Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mun kannattaisi opiskella, ja ehdotelkaa työkokeilupaikkoja
20.04.2019 |
Varmaan ainoa ala, joka mua kiinnostaisi, olisi sosiaali- ja terveysala, mieluiten jotain ohjaavaa ja neuvovaa työtä jossa pääsee oikeasti auttamaan ihmisiä, ei ehkä niinkään hoitotyötä. Olen erityisesti kiinnostunut päihde- ja mielenterveysasioista. Ongelma on siinä, että pelkään sosiaalisia tilanteita, ja olen ujo ja hiljainen. En ole edes sellainen hiljainen joka kuitenkin tuttujen ihmisten kanssa puhuisi paljon, vaan olen melko vähäsanainen läheisiempienkin ihmisten kanssa, ja mun on monesti hankala oma-aloitteisesti keksiä hirveästi puhuttavaa. Monestihan sanotaan että työminä ja normiminä on erilaisia, ja ujokin voi pärjätä sosiaalisessa työssä, mutta uskaltaisinko kokeilla kun pelkkä ajatuskin esim. amkin ryhmätyöpainotteisesta opiskelusta pelottaa niin että ahdistaa, saati sitten se itse työelämä. Ja jos tosiaan olisi niin, että toi sosiaaliala ei vaan sopisi mulle, niin mitä sitten voisin tehdä? Kävin ammatinvalintapsykologilla, se ehdotteli mulle kaikkia esim. tietokoneisiin liittyviä itsenäisiä töitä, mutta kun sellainen ei voisi mua vähempää kiinnostaa, enkä osaa kuvitella tekeväni sellaista edes sellasena "no jotain pitää tehdä" -työnä. Inhoan tehdä töitä tietokoneella, ja mulle olisi melko tärkeää juuri se, että voisin työlläni auttaa ihmisiä. Olen kuitenkin mielestäni hyvä kuuntelija, osaan ajatella asioita monelta kantilta, en ole tuomitseva ja ymmärrän miten monet asiat voi vaikuttaa siihen miten ihmisen elämä sujuu. Ja tykkään neuvoa ihmisiä :D se on kyllä osittain ongelmakin, koska joskus alan neuvomaan vaikka toinen kaipaisi vaan kuuntelua ja lohdutusta.
Tästä tuli nyt vähän pitkä selostus, mutta siis kysymys on se, että luuletteko että tällaisesta pelokkaasta ja hiljaisesta voisi ikinä olla sosiaalialan työhön, onko kellään esim. omia kokemuksia? Vai pitäisikö vaan suosiolla alkaa tyyliin kaupan hyllyttäjäksi (sitäkin mulle ehdotettiin siellä ammatinvalintapsykologilla :D).
Ja sitten vielä toisena kysymyksenä, että olisiko kellään ehdottaa mitään mukavaa työkokeilupaikkaa? Olen joskus ollut löytöeläintalolla, jossa oli superkivaa. Haluaisin jonkun sellaisen paikan missä olisi paljon tekemistä ettei tarvitse tuntea itseään turhaksi ja laiskaksi kun mitään tehtävää ei ole, mutta sen pitäisi olla myös suhteellisen rento ja kevyt paikka, koska en suoraan sanottuna halua tehdä mitään rankkaa työtä ilman palkkaa. Tän suhteen käy periaatteessa mikä tahansa ala, ei siis haittaa vaikka siitä ei olisi mun tulevaisuuden kannalta mitään hyötyä, haluan vain työkkärin vähäksi aikaa pois niskasta.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Et vamaankaan pääse soveltuvuuskokeesta läpi, joten sosiaaliala kannattaa unohtaa, ellet pääse sinne yliopistoon.
Miten olisi joku luontoala?
Niin joo, en kyllä tosiaan varmaan pääsisikään edes soveltuvuuskoetta läpi (tai itse asiassa en varmaan uskaltaisi mennä edes kokeilemaan vaan kääntyisin koulun ovella pois). Onko olemassa mitään ammattikorkeakoulussa opiskeltavaa luontoalaa, jolla olisi töitäkin? Haluaisin kuitenkin mieluiten mennä sinne kolmannelle asteelle, enkä amikseen. Ja luulen että ennemmin amk kuin yliopisto. Niin ja muuten olen tosi huono matikassa, lyhyestä keskiarvo on alle vitosen. Myös maantieto on vaikeaa, ja fysiikka ja kemia. Muissa aineissa olen ihan keskivertohyvä, ja saattaisin olla parempikin jos panostaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakennusala? Mm. rakennusmestarin koulutukseen on aika helppo päästä
Itse sosiaalialan ihmisenä sanon, että kannattaa harkita tarkkaan jos tunnet, että jo ryhmätyötilanteet tuntuvat pelottavilta. Sosiaalialalla kun ollaan tekemisissä myös haastavien asiakkaiden kanssa, jolloin se pelko voi muodostua isoksi ongelmaksi.
Ja työareenoitakin sos.alalla kannattaa pohtia etukäteen.
Päihde- ja mt-puoli ovat niitä haastavia areenoita. Mutta sitten taas esim. asukaspuistotyö on myös ohjaavaa ja neuvovaa työtä, mutta asiakasryhmä paljon helpompi.
Voisithan ensin kokeilla esim. myyjän työtä. Sosiaalista ja neuvovaa työtä, mutta asiakassuhteet paljon helpompia ja kevyempiä kuin sosiaalialan työssä.
Kasvatustiede, mutta se on yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakennusala? Mm. rakennusmestarin koulutukseen on aika helppo päästä
Kiitos ehdotuksesta, mutta ei kyllä ole lainkaan mun juttu mikään rakentaminen. Ei ole minkäänlaista kiinnostusta siihen, enkä voi kuvitella itseäni sellaisessa työssä.
joku neuvontatyö puhelimitse? joku asiakasneuvoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sosiaalialan ihmisenä sanon, että kannattaa harkita tarkkaan jos tunnet, että jo ryhmätyötilanteet tuntuvat pelottavilta. Sosiaalialalla kun ollaan tekemisissä myös haastavien asiakkaiden kanssa, jolloin se pelko voi muodostua isoksi ongelmaksi.
Ja työareenoitakin sos.alalla kannattaa pohtia etukäteen.
Päihde- ja mt-puoli ovat niitä haastavia areenoita. Mutta sitten taas esim. asukaspuistotyö on myös ohjaavaa ja neuvovaa työtä, mutta asiakasryhmä paljon helpompi.
Kiitos neuvoista. Olen kyllä itsekin miettinyt juuri noita asioita mistä puhut, ja järjellä ajateltuna tiedän etten tosiaan varmaan pärjäisi noissa töissä, mutta kai mä vaan olen elätellyt jotain toivoa että yhtäkkiä töissä olisinkin erilainen kuin tavallisesti ja pystyisin siihen, mutta tuskinpa se niin menisi... Luulen kyllä että saattaisin ehkä pärjätä jossain sellaisessa missä ollaan pääosin kahden kesken asiakkaiden kanssa, koska se on mulle helpompaa kuin isommassa ryhmässä, ja se tuntuisi muutenkin eniten omalta jutulta, mutta en sitten tiedä mitä se voisi olla, ja pärjäisinköhän oikeasti siinäkään. Inhottavaa kun on niin selkeä fiilis siitä minkä tyylistä työtä haluaisi tehdä mutta ei tiedä sopiiko luonteeltaan siihen.
Päihdetyö mua kiinnostaisi varmaan lähinnä siksi, että tunnen päihteidenkäyttäjiä ja tiedän päihteistä ja niiden käytöstä ja ymmärrän miksi niitä käytetään, ja siksi haluaisin auttaa. Mutta se on kyllä tietty totta että siellä tulisi vastaan paljon tosi hankaliakin asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Voisithan ensin kokeilla esim. myyjän työtä. Sosiaalista ja neuvovaa työtä, mutta asiakassuhteet paljon helpompia ja kevyempiä kuin sosiaalialan työssä.
No, myyjän työ on sellainen että voisin kai sitä tehdä jos ei muuta olisi, mutta ei sekään kyllä suoraan sanottuna oikein yhtään kiinnosta (no, on kai monet muutkin sellasissa töissä mistä eivät ole erityisen kiinnostuneita). Siihen uskoisin kyllä ainakin pystyväni, koska selviän ihan hyvin sellaisista sosiaalisista tilanteista, joissa on aina suunnilleen sama kaava ja tietää etukäteen mitä sanoa. Se ammatinvalintapsykologikin itseasiassa kannusti mua menemään johonkin asiakaspalvelutyöhön työkokeiluun, koska tarvitsen kuulemma rohkaisua ja itsevarmuutta ja positiivisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joku neuvontatyö puhelimitse? joku asiakasneuvoja tms.
No, tääkin olisi ehkä sellainen jota voisi tehdä jos ei muuta keksi, mutta ei ainakaan heti herätä mitään suurta kiinnostusta, tosin riippuisi kyllä varmaan aika paljon siitä missä olisi töissä ja minkälaisissa asioissa neuvoisi.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustiede, mutta se on yliopistossa.
Tosi vaikea kuvitella itseäni yliopistoon, en sitten tiedä olenko vain liian ennakkoluuloinen. Olen kuitenkin aika laiska opiskelija, ehkä koska en oikeastaan koskaan oppinut opiskelemaan, koska yläasteella ja osittain lukiossakin sain ihan hyviä numeroita lukematta ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Et vamaankaan pääse soveltuvuuskokeesta läpi, joten sosiaaliala kannattaa unohtaa, ellet pääse sinne yliopistoon.
Miten olisi joku luontoala?