Ahdistaako teitä muita oma ulkonäön rapistuminen?

Ei. Olen odottanut mummoutumista koko ikäni. Nyt on kiva kun on näkymätön ja saa olla rauhassa.

No näin miehenä ainut joka meinaa alkaa stressaamaan mikäli suuremmin erehtyy peilailemaan on selkeästi havaittava hiusten harveneminen päälaelta. Ei viitsi enää sänkeä pidemmäksi hiuksia kasvattaa, kun sen pahemmin erottuu se sisuskumi.

Helpotti ku vaihto ihmissuhteet parempiin☺️

Kyllä ärsytti. Kun tajusin, ettei sille mitään voi, lakkasin murehtimasta. Toki mielessä käy facelift, mut taidan jättää väliin. Jotenkin rauhallinen olo, miehetkään ei katso enää, nuorempana vislasivat perään. Saa olla millanen on. N54

Todellakin! Mutta silti en tee asialle mitään. Ehkä se tosiaan on helpotuskin muuttua tapettiin sulautuvaksi, vaikka välillä kaipaakin niitä loiston aikoja 😅 Mutta nyt olen jo mummi ja se saa näkyä ❤

Ihan hirveetä. Huomenna 40v-synttäripäivä enkä näe mitään hyvää tässä ikääntymisessä. Jotenkin yhtäkkiä pari vuotta sit alkoi ikä näkyä naamassa. Aiemmin oon ollut sellainen flirttaileva, tykännyt lyhyistä hameista ja sellaista. Nyt sit tuntuu, että oonkin vanha kurppa, näkymätön ja vaikee kuvitella, että kukaan vois kiinnostua musta. ihan kuin itsetunto olis romahtanut yhtäkkiä. En osaa selittää. Oon kyllä naimisissa, että tääkin on vähän hullu ajatus ylipäätään... Oon väsynyt eikä mua huvita mikään. Oon kyllästyny mun elämään, oleen tän talon piika jolla ei oo mitään omaa. Aina laittanut muut itseni edelle ja tässä tää lopputulos nyt sit.

Ihanaa vanheta, en aio värjätä harmaota, itsevarmuus vaan kasvaa vaikka 'rupsahtais' kumma juttu. Eläkepäiviä ootan ja kaikenkaikkiaan jee. Ja tämä ei ollut pilakirjoitus.

Ahdistaa jo nyt, kun en meinaa tunnistaa omaa peilikuvaa, tuntuu että olen vanhennut vauhdilla viime vuodet. Ja pahin rupsahtaminen on vasta edessä.N28

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Huomenna 40v-synttäripäivä enkä näe mitään hyvää tässä ikääntymisessä. Jotenkin yhtäkkiä pari vuotta sit alkoi ikä näkyä naamassa. Aiemmin oon ollut sellainen flirttaileva, tykännyt lyhyistä hameista ja sellaista. Nyt sit tuntuu, että oonkin vanha kurppa, näkymätön ja vaikee kuvitella, että kukaan vois kiinnostua musta. ihan kuin itsetunto olis romahtanut yhtäkkiä. En osaa selittää. Oon kyllä naimisissa, että tääkin on vähän hullu ajatus ylipäätään... Oon väsynyt eikä mua huvita mikään. Oon kyllästyny mun elämään, oleen tän talon piika jolla ei oo mitään omaa. Aina laittanut muut itseni edelle ja tässä tää lopputulos nyt sit.

Paljon samoja ajatuksia kuin itsellä.

Rupsahtaminen tapahtui ihan hetkessä. Periaattessa olen kai edelleen ihan ok, mutta koska nuoria, nättejä, hoikkia naisia on jokapuolella, tulee tunne että turhaa enää edes yrittää ehostaa itseään.

Eronnut pari vuotta sitten ja vaikea kuvitella, että kukaan vois kiinnostua enää kun jokapuolella kauniita, nuoria vapaita tyttösiä.

Jospa tämä tästä - joskus..

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Huomenna 40v-synttäripäivä enkä näe mitään hyvää tässä ikääntymisessä. Jotenkin yhtäkkiä pari vuotta sit alkoi ikä näkyä naamassa. Aiemmin oon ollut sellainen flirttaileva, tykännyt lyhyistä hameista ja sellaista. Nyt sit tuntuu, että oonkin vanha kurppa, näkymätön ja vaikee kuvitella, että kukaan vois kiinnostua musta. ihan kuin itsetunto olis romahtanut yhtäkkiä. En osaa selittää. Oon kyllä naimisissa, että tääkin on vähän hullu ajatus ylipäätään... Oon väsynyt eikä mua huvita mikään. Oon kyllästyny mun elämään, oleen tän talon piika jolla ei oo mitään omaa. Aina laittanut muut itseni edelle ja tässä tää lopputulos nyt sit.

Mun äidillä oli samoja ajatuksia nelikymppisenä. Oli kyllästynyt elämäänsä ja mun isääni joka ei kotona mitään tehnyt. Jatkuvaa näkymättömänä kotiapulaisena oloa. Havahtui sitten ajatukseen, että tällaistako elämä tulee olemaan loppuun asti. Tajusi kuinka paljon vuosia on vielä jäljellä elää tyytyväistä iloista elämää. Oli rohkea ja päätti, että nyt riittää. Mun isällehän asia oli järkytys. Mutta oma mokansa, kun oli laiska ja piti toista itsestäänselvyytenä.

Ota sinäkin oman elämäsi ohjat käsiisi. Et taatusti tule katumaan.

Päinvastoin! 

Elämä on seikkailu ja nautin siitä. Minua ei kiinnosta näyttää lopun ikääni epäkypsältä teinipimulta. Se, miltä näytän on minun käyntikorttini. Minkälaisia ryppyjä minulla on kasvoissa, kertoo siitä mikä ilme minulla on eniten ollut kasvoillani. Naururypyt korostavat entistä enemmän hymyä, sehän on vain siis tervetullutta. Ja harmaat ovat tehneet minulle ilmaiset raidat hiuksiin. 

Naura itsellesi ja anna mennä. Jos jotakuta ei naamasi miellytä, niin eiköhän se ansaitse mennä menojaan joka tapauksessa. Enjoy!

Rypyt ei häiritse yhtään ja paino mulla taas ei nouse millään vaikka yrittäisin. Mutta jos tukka alkaa lähteä, sitten pääsee itku.

En välitä. Hiukset alkoivat harventumaan muutama vuosi sitten, nykään pidän siiliä ja partaa. Turha vanhenemisesta on ruikuttaa, se tapahtuu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin! 

Elämä on seikkailu ja nautin siitä. Minua ei kiinnosta näyttää lopun ikääni epäkypsältä teinipimulta. Se, miltä näytän on minun käyntikorttini. Minkälaisia ryppyjä minulla on kasvoissa, kertoo siitä mikä ilme minulla on eniten ollut kasvoillani. Naururypyt korostavat entistä enemmän hymyä, sehän on vain siis tervetullutta. Ja harmaat ovat tehneet minulle ilmaiset raidat hiuksiin. 

Naura itsellesi ja anna mennä. Jos jotakuta ei naamasi miellytä, niin eiköhän se ansaitse mennä menojaan joka tapauksessa. Enjoy!

Kuka sanoo, että ruosahduksen vastakohta on teinipimu? Vaikutat erittäin katkeralta ihmiseltä. Minulla ei ole mitään ”teinipimuja” vastaan, ihailen kuinka rohkeita ja erilaisia he ovat kuin vanhempi sukupolvi. Paljon avarakatseisempia ja fiksumpia monella tapaa, sekä tyylikkäitä.

Pakko myöntää, että vähän ja silti enemmän kuin olisin etukäteen arvannut. Täytän 35v. syksyllä ja ensimmäiset ikääntymisen merkit ovat totta, etenkin ihoni on vanhentunut paljon ulkoilun ja sen myötä uv-säteilyn sekä kroonisen sairauden ja sen lääkityksen myötä.

Ironisesti olen aina ajatellut olevani tylsän näköinen ja ei-pinnallinen ihminen, mutta nyt kun miesten päät ei enää käännykään samaan tahtiin kuin ennen, tajuan että olen ollut aika vetävä nainen, joskaan en siitä itse tietoinen. Viimeksimainitusta on myös helppo huomata, että olen paljon pinnallisempi ihminen kuin haluaisin myöntää, sillä kyllä miesten silmäysten väheneminen tai siirtyminen siihen naiseen vieressäni kadulla kolahtaa, pakko myöntää.

Alapeukuttakaa rauhassa, en ole itsekään ylpeä itsestäni. Positiivista tässä kaikessa on, että näen uuden alun henkiselle kasvulle ja arvojen muutokselle jälleen kerran. Elämässäni moni asia on jo saanut kasvamaan ja miettimään sitä, mikä on tärkeintä, rakkainta ja arvokkainta ja mihin haluan aikani, energiani ja elämäni käyttää. Rapistumisen myötä olen myös alkanut pikkuhiljaa tajuta, että on niin paljon muutakin vielä, mistä voi saada iloa, kuin se, että joku ihailee sileää, kuultavaa ihoa. Siksi en odota tulevaa kuitenkaan kauhulla, vaan kiinnostuksella ja avoimin mielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Huomenna 40v-synttäripäivä enkä näe mitään hyvää tässä ikääntymisessä. Jotenkin yhtäkkiä pari vuotta sit alkoi ikä näkyä naamassa. Aiemmin oon ollut sellainen flirttaileva, tykännyt lyhyistä hameista ja sellaista. Nyt sit tuntuu, että oonkin vanha kurppa, näkymätön ja vaikee kuvitella, että kukaan vois kiinnostua musta. ihan kuin itsetunto olis romahtanut yhtäkkiä. En osaa selittää. Oon kyllä naimisissa, että tääkin on vähän hullu ajatus ylipäätään... Oon väsynyt eikä mua huvita mikään. Oon kyllästyny mun elämään, oleen tän talon piika jolla ei oo mitään omaa. Aina laittanut muut itseni edelle ja tässä tää lopputulos nyt sit.

Mun äidillä oli samoja ajatuksia nelikymppisenä. Oli kyllästynyt elämäänsä ja mun isääni joka ei kotona mitään tehnyt. Jatkuvaa näkymättömänä kotiapulaisena oloa. Havahtui sitten ajatukseen, että tällaistako elämä tulee olemaan loppuun asti. Tajusi kuinka paljon vuosia on vielä jäljellä elää tyytyväistä iloista elämää. Oli rohkea ja päätti, että nyt riittää. Mun isällehän asia oli järkytys. Mutta oma mokansa, kun oli laiska ja piti toista itsestäänselvyytenä.

Ota sinäkin oman elämäsi ohjat käsiisi. Et taatusti tule katumaan.

Kiitos rohkaisusta! Mulla on ongelmana se, että en kykene laittaan itseäni ykköseksi..eli mulla vielä kotona noita lapsia, nuorin 12v. En oo sellainen ihminen, että pystyisin uskotteleen itselleni lasten olevan onnellisia jos äiti on onnellinen. Eli jos ottaisin eron, niin mun lapset menettäis kodin ja perheen. Eihän se vaan oikeesti mee niin että ne tulis siitä onnelliseks kun ahtautuisin niiden kanssa johonkin kaksioon tai kolmioon tän meidän omakotitalon sijaan..me kun ei riidellä täällä eikä sellaista. Mutta tuntuu todella kuin olisin vankilassa jonka oon ihan itse rakentanut.

Tervetuloa todellisuuteen. Ihminen vanhenee ja kuolee aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

No näin miehenä ainut joka meinaa alkaa stressaamaan mikäli suuremmin erehtyy peilailemaan on selkeästi havaittava hiusten harveneminen päälaelta. Ei viitsi enää sänkeä pidemmäksi hiuksia kasvattaa, kun sen pahemmin erottuu se sisuskumi.

Onneksi itseäni ei haittaa, mutta onhan se sinällään vähän ankeaa kun esim. seuraamassani Holmes NYC-sarjassa päähenkilö veti hiukset pois ja onhan se kalju-ukkona vähän... tylsemmän näköinen vai miten sen sanoisi. Joten sama varmaan sitten itselläkin.

Ahdistaa kun ei meinaa tunnistaa itseään enää edes peilikuvasta. Jo pari vuotta sitten kävi niin etten tunnistanut itseäni valokuvasta (en siis tod harrasta mitään selfieitä), mutta nyt on jo peilikuvakin kuin vieraan ihmisen ja sitä jotenkin hätkähtää ihan päivittäin että herranjestas, tältäkö mä nykyisin näytän.. Tämä rupsahtaminen naaman valahtamisineen on jotenkin niin kokonaisvaltainen muutos, ettei mitään järkeä. Hiukset on paksut ja kiiltävät kuten ennenkin eikä silmäkulmissakaan juuri ole ryppyjä ja ne onkin ihan ok. Ihokaan ole ohentunut tai samea vaan ainoa ongelma on tämä iän tuoma kasvojen ja koko kropan veltostuminen ja valahtaminen joka muuttaa ulkonäköä todella paljon eikä mitenkään parempaan suuntaan.

N42

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Huomenna 40v-synttäripäivä enkä näe mitään hyvää tässä ikääntymisessä. Jotenkin yhtäkkiä pari vuotta sit alkoi ikä näkyä naamassa. Aiemmin oon ollut sellainen flirttaileva, tykännyt lyhyistä hameista ja sellaista. Nyt sit tuntuu, että oonkin vanha kurppa, näkymätön ja vaikee kuvitella, että kukaan vois kiinnostua musta. ihan kuin itsetunto olis romahtanut yhtäkkiä. En osaa selittää. Oon kyllä naimisissa, että tääkin on vähän hullu ajatus ylipäätään... Oon väsynyt eikä mua huvita mikään. Oon kyllästyny mun elämään, oleen tän talon piika jolla ei oo mitään omaa. Aina laittanut muut itseni edelle ja tässä tää lopputulos nyt sit.

Sama täällä! Täytän kuukauden päästä 40, ja täysin samat aatokset kuin sulla.