Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus itseä kohtaan tissutteluvuosien jälkeen?
18.04.2019 |
Ruuhkavuosien aikana viini- ja olutharrastelu muuttui rehellisesti jatkuvasti riskirajat ylittäväksi tissutteluksi. Kännissä olin harvoin, mutta alkoholi oli aina seurana ja oikeastaan mielessä kun laskin montako kaljaa voi ottaa ajaakseen seuraavana päivänä, viinilasi vitutukseen, kuoharia juhlistaakseen, konjakki kruunaa jälkiruoan ym.
Viime syksynä päätin kokeilla alkoholittomuutta ja alun vitutuksen jälkeen olo on yleisesti ottaen parempi kuin koskaan. 200 päivää meni juuri rikki enkä toivottavasti palaa alkoholin pariin ikinä. Puoliso on tukenut päätöksessä ja jopa kaverit ovat tunnustaneet pohtineensa samaa. Nelikymppisenä perheellisenä bailuvuosivaihde on kuitenkin mennyttä ja jotkut naukkailevammat kaverit ovat jo päätyneet deekuiksi tai hautaan.
Nyt on kuitenkin iskenyt jäätävä vertaileminen, kateus ja katkeruus. Huomaan pohtivani, mitä kaikkea alkoholin käyttö on aiheuttanut. En nauttinut täysin kun lapset olivat pieniä, en ehkä tarttunut kaikkiin työmahdollisuuksiin, olin fyysisesti kehnommassa kunnossa kuin mahdollista, kulttuuriharrastukset vaihtuivat netflixin katsomiseen bisse kädessä ym. Samalla luen kateellisena kuvauksia heistä, jotka tajusivat laittaa korkin kiinni aiemmin tai eivät ole päihteitä käyttäneet.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Uskon tämän toki menevän ohi. Järjellä ajatellen jokaisella on toki oma polkunsa enkä ole missään pohjalla käynyt. Mutta miten osaisi antaa anteeksi itselle ja tarttua paremmin kaikkeen positiiviseen?
M42
Kommentit (3)
Alkoholistina tiedän varsin hyvin mistä puhut. Ainoa keino päästä irti katumuksesta ja itseinhosta, on tosiaan päästää irti. Toista itsellesi, että olet jo surrut, vihannut, katunut, käsitellyt asiaa sata kertaa päässäsi, eikä se auta katkeruuteen. Sun pitää tehdä jotain toisin. Anna itsellesi anteeksi. Mennyt on mennyttä, siihen et enää voi vaikuttaa, mutta tähän hetkeen voit. Sä itse saat päättää, mitä ajattelet tänään, oletko onnellinen, miten rakennat elämääsi tästä eteenpäin. Älä anna menneisyyden virheiden tuhota tulevaisuuttasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No koita tajuta, että voit joko jatkaa itsesi sabotoimista katkeroitumalla ja sättimällä itseäsi, jolloin tulos on sama kuin tissuttelustasi (et saa elämästä kaikkea irti, et ota vastaan työtehtäviä, et nauti kulttuurista, et pääse niin hyvään kuntoon) tai sitten voit alkaa elää tätä päivää, unohtaa aikaisemmat ja nauttia siitä, mitä nyt voi tehdä. Eli sä teet joka päivä uuden valinnan. Et pelkästään siitä, juotko vai et, vaan myös siitä, miten elät muutenkin elämäsi.
Ei kuulosta, että suura vahinkoa on tullut tehtyä. Miksi et esim. voi aloittaa uudestaan kulttuuriharrastuksiasi.