Miten ihmiset löytävät aikaa toisilleen ja itselleen

Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on tärkeintä kadota vain työelämän jalkoihin.

Mitä pidempään on poissa kotoa tekemässä hommia muille, sen parempi.

En ole nähnyt esimerkiksi vanhempiani aikoihin. Jos yritän, muistutetaan kyllä että on taas työpäivä.

Sitten kun työssäkäyvänä käyn lähes joka vuoden päivä töissä ja kun koittaa hetki lomaa ja haluan omaa aikaa niin kysellään jo tulenko. Eikai ihminen voi olla valjastettu vain työelämän rattaaaseen ja sitten ainoina loma-aikoina juuri silloin pitää mennä vanhemmille.

Missä on minun oma aika kysyn vaan? Voisin hyvin ajaa vaikka työpäivän päätteeksi , mutta ei onnistu kun muistutetaan seuraavan päivän työstä.

Niimpä sitten on ollut pakko jättää kyläily, kun en kerran saa aikuisena ihmisenä päättää milloin lähden tai tulen.

Torppaako työ kenelkekään muulla muut suunnitelmat täysin?

Tuntuu, että olen ihan alistunut asemaani ja kaikki aikani kun olen elossa on vain muille valjastettua aikaa ja elän muiden tahdissa.

Mökille ei saa mennä ellei joku mene myös, jos menen, kysellään, että et sinä voi siellä yksin olla.

Haluaisin vain tehdä omassa aikataulussa asioita , mutta työpäivän jälkeen olen ihan puhki kun olen hoitanut kaikkien muiden ihmisten asioita.Minulla ei riitä aikaa enää omalle olemassa ololleni ja olen luopunut kaikista vapaa-ajan välineistä, kun en niitä enää ehdi käyttää.

Kun aikaa on 12 h ja 9 menee töihin niin jäljellä olevalla ei enää rakenneta terasseja tai tehdä mitään . Luultavasti hautuupäivänäkin joudun arkusta souttelemaan hommia.