Lue keskustelun säännöt.
Tositarina työkkäristä takavuosilta (80-luku)
16.04.2019 |
Pieni maalaiskunta, oli vielä oma työvoimatoimisto siihen aikaan. Veli meni hakemaan töitä, ollaan duunariperhe, ei mitenkään syrjäytynyt, mutta isän ajatusmaailma aavistus vasemmalla, äiti innokas SMP:n kannattaja. Virkalija sanoi, "ei meillä mitään ole". Samaan aikaan tuli 2 vuotta nuorempi kunnavaltuuston jäsenen ja tiepiirin johtajan poika kysymään töitä toiselta tiskiltä. Vastaus oli välittömästi: Kyllä me sulle varmasti jotain keksitään. Syy, ettei mennyt isänsä työpaikalle, oli se, että halusi hommata työt ihan itse....pääsi kunnalle kesätalkkariksi.
Kommentit (6)
Kyllä työkkäristä noihin aikoihin annettiin tietoa sopivasta työpaikasta. Ilmeisesti sitten naaman perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitustauluja minäkin opiskelijana kävin katselemassa siellä ja monet hommat löysin. Se oli sitä kultaista aikaa, kun vielä oli pankkeja ja postejakin joka kulmalla. Pankista sai rahaa, ja posti löysi tiensä laatikkoon joka arkipäivä puoleenpäivään mennessä. Ja hyvä luoja, oli vielä sellainenkin ihmiset järjissään pitävä asia kuin lankapuhelin.
Omat muistoni ovat myös 80-luvun työkkäristä, olin muuttanut miehen perässä 400km päähän, menin työkkäriin, sieltä annettiin lappu käteen mene tuonne töihin ja minähän menin, kun työt tuossa paikassa loppuivat hain uuden paikan työkkäristä.
En muista että olisin saanut mitään työttömyyskorvausta, saati ollut päivää enempää työttömänä.
Silloin kaikki sai työtä, jotka halus. Oli työllisyystakuu. Urpo Leppänen ministerinä.
Vierailija kirjoitti:
Mukavia muinaismuistoja nämä. Työkkäristä ei 80-luvulla käyty kyselemässä töitä tuolla tavalla ihan siksi, että kaikki vähääkään järkevät osasi itse työnsä kysellä työnantajilta. Työkkäri oli oikeasti vain niille, jotka tarvitsi etuutta. Muille sanottiin, että työpaikat on tuossa ilmoitustaululla. Esimerkiksi kunnan kesätöitä ei ilmoiteltu työkkäriin.
Mutta pidä kiinni muistostasi, vaikka se ei ole totta.
Kyllä käytiin. Ja 1980-luvulla vielä työtä saattoi sitä kautta saadakin. Kunnan kesätyöt joko ilmoitettiin työkkäriin tai sitten ei. Työpaikoista ilmoitettiin Työmarkkinat-lehdessä, jonka saattoi tilata kotiin.
Työttömien kohtelu vaihteli kovasti ylimielisyydestä aitoon auttavaisuuteen. Omaa kokemusta monesta paikasta, Kotkasta Sallaan. Joissakin paikoissa naamani miellytti, joissakin ei.
Työttömyyskorvaustakin sain. Silloin työtä kuitenkin oli tarjolla. Kerran tuli päivärahanmaksuilmoitus, jossa oli 5 edellisen vuoden aikana maksetut työttömyyskorvauspäivät: 27 päivää yhteensä. Nyt tulee viidessä vuodessa 720 työttömyyskorvauspäivää.
Mukavia muinaismuistoja nämä. Työkkäristä ei 80-luvulla käyty kyselemässä töitä tuolla tavalla ihan siksi, että kaikki vähääkään järkevät osasi itse työnsä kysellä työnantajilta. Työkkäri oli oikeasti vain niille, jotka tarvitsi etuutta. Muille sanottiin, että työpaikat on tuossa ilmoitustaululla. Esimerkiksi kunnan kesätöitä ei ilmoiteltu työkkäriin.
Mutta pidä kiinni muistostasi, vaikka se ei ole totta.