Masennus ja itsetuhoisuus

Ikävä kyllä mikään ei ole auttanut, hammasta purren päivä kerrallaan.

Sisulla mennään!

Onpa ikävä kuulla. Sisulla täälläkin. Koskahan tämä sisu loppuu?

Mä sain pöpilässä sähköhoitoo ja se tuntuu auttavan.

Ei täälläkään mikään ole auttanut erityisemmin, 15. vuosi menossa ja viitisen vuotta sitten otin koiran joka pitää elämässä kiinni. Pahimmilla hetkillä olen urheillut verenmaku suussa, satuttanut itseäni tai juonut tajun pois. Näistä voin suositella vain tuota ensimmäistä.

Koita opetella huomaamaan ne elämän ja arjen hyvät pikku asiat ja arvostaa niitä eikä keskittyä vain negatiiviseen. Vähän uudeelleenkouluttaa omia ajatusmalleja. Jos ei muuta keksi niin muistuttaa vaikka säännöllisin väliajoin itselleen että ainakaan en ole kaulasta alaspäin halvaantunut tj.

Eiköhän se siitä, parempiakin hetkiä vielä tulee. Tsemppiä.

Minullakin on koira. Se onkin ainoa asia, mikä pitää mua täällä. En halua jättää sitä.

Alkoholin oon jättäny jo 10 vuotta sitten. Joskus mietin, että mitä jos vaan annan periksi ja alan kokopäiväjuopoksi. Kun ei tää elämä näin selvänäkään tunnu sujuvan.

Urheilla en enää pysty kipujen vuoksi.

Itseä tekisi mieli satuttaa. Nuorena viiltelin. En halua jättää näkyviä jälkiä. Joskus olen lyönyt itseäni, mutta ei taida sekään olla kovin viisasta.

Se mikä auttaisi on suomessa laitonta. Ainakin itsellä on auttanut kun joskus otan. Sitä ihan havahtuu tajuamaan että elämässä on hyvääkin. Nytkin on sellaiset fiilikset että parempi olla sanomatta tai masentuu vielä muitakin.

Minullekin on tarjottu sähköhoitoa, mutta en uskalla lähteä siihen, kun siinä aiheutetaan tahallaan aivovaurio potilaalle. Tulee muistiongelmia ja se on erityisen hankalaa yksin asuvalle. Voisin harkita, jos minulla olisi kumppani katsomassa perääni.

Noista laittomista masennuksen hoitokeinoista tulee mieleen kannabis ja sienet. En ole kokeillut, mutta voisin kokeilla, jos tulevat joskus laillisiksi.

Kannabistahan saa jo joihinkin sairauksiin laillisesti ja sieniä on tutkittu masennuksen hoitoon.

Kannabisöljyähän saa nyt jo ostaa laillisesti luontaistuotekaupasta. Ei sisällä päihdyttävää THC:tä.

Jos houkuttelee yhä itsensä satuttaminen niin osta poppamiehen karkkeja tai pidä käsiä jääkylmässä vedessä, vaikutus sama mutta ei vaarallista terveydelle.

Ja olen sitä mieltä että nuo psykedeelit tulisi vapauttaa hoitokeinoksi, useampi tuttu saanut niistä valtavasti hyötyä.

Ei mikään ole auttanut, pahenee vain vuosi vuodelta. Kaksi vuotta sitten alkoi ensimmäisen kerran olla todellisia toiveita kuolemasta, aiemmin oli vielä jotain optimistisuutta jäljellä. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuu nykyään vuoren kokoisilta, esim. psyk. aika peruttiin ja teki mieli hypätä sillalta. Toisaalta uutta aikaa ei ole annettu joten ehkä tuo ei olekaan niin pieni ongelma sen lisäksi että Kela jätti jo kerran hyväksymättä sairaspäivärahahakemuksen, joten tässä ollaan nyt pian kolmatta kuukautta rahatta. "Miten vakava masennus vaikuttaa työkykyysi?", ai muuten kuin että haluaisin kirjaimellisesti mieluummin kuolla kuin edes nousta sängystä? F u, vaikeuttakaa edes sen minimirahan saamista juuri niille joiden on vaikeaa hoitaa asioitaan.

LSD-hoitoja odotellessa, ei varmaan tule tapahtumaan. Kaduttaa että kerran sain kokeilla tuota ainetta, koska silloin tunsin oloni joksikin aikaa onnelliseksi ja nyt ketuttaa että tuskin tulen enää kokemaan samaa.

Äärimmäisen vaikeaa. Minulla on niitä aikoja kun sängystä ei kertakaikkisesti nousta. Silloinkin kun noustaan, en näe mitään mieltä missään - ja eihän sitä tietenkään olekaan, mutta en kykene edes luomanaa illuusioita enää.

Valitettavasti mikään ei ole auttanut. Suorastaan huvittaa nämä avuntarjoilijat jotka hokee että masennukseen on olemassa apuja. Kun mun kohdalla ei ole. Ne niiden avut on jo nähty: se että käyt puhumassa jollekin mikä joka kerta vain tympii ja turhauttaa, ei mua huvita puhua. Toinen vaihtoehto mielialalääkkeet joiden sivuvaikutuksia en siedä.

On niin pahasti päin persettä koko elämä eikä kummoisia mahdollisuuksia tätä korjata. Ja toisaalta sellainen fiilis että vaikka olisi kaikki mitä voi toivoa, olisin luultavasti silti masentunut.

Keskusteluavun saaminen on kyllä hankalaa ja siinä on saanut olla itekin topakkana, että sitä on saanut.

Ei kaikilla riitä henkiset voimat avun saamiseen. Ja tähän asiaan pitäisi saada muutos.

Pyydä uutta aikaa, älä jää odottelemaan. <3

Masentelija kirjoitti:

Keskusteluavun saaminen on kyllä hankalaa ja siinä on saanut olla itekin topakkana, että sitä on saanut.

Ei kaikilla riitä henkiset voimat avun saamiseen. Ja tähän asiaan pitäisi saada muutos.

Pyydä uutta aikaa, älä jää odottelemaan. <3

Minä en ole viikkojen yrittämisen jälkeen saanut aika lääkärille, joten luovutin...

Masentelija kirjoitti:

Keskusteluavun saaminen on kyllä hankalaa ja siinä on saanut olla itekin topakkana, että sitä on saanut.

Ei kaikilla riitä henkiset voimat avun saamiseen. Ja tähän asiaan pitäisi saada muutos.

Pyydä uutta aikaa, älä jää odottelemaan. <3

Ööh, en tiedä kenelle tuo oli vastaus, mutta mä en todellakaan edes halua keneltäkään mitään "keskusteluapua". En koe sellaisen auttavan mitään, ei niillä ole mitään järkevää sanottavaa.

Täällä meillä pitää mennä joko terveyskeskuksen akuuttivastaanottoon tai mielenterveyspäivystykseen. Kumpaankin voi mennä ilman ajanvarausta. Katso netistä aukioloajat.

Siellä kertoo sitten, että mikä vaivaa ja pitäisi päästä juttelemaan heti lääkärin kanssa. Tästä pitäisi sitten hoidon lähteä rullaamaan.

Tosin mielenterveystoimistoon on monen kuukauden jonot, mutta kannattaa silti hakea apua.

Tämä siis teille, ketkä haluatte apua.

Pliis hakekaa apua. Se on hidasta, mutta se kuuluu teille!

Eikö nyt pitäisi tulla se terapiatakuu?