Ns. markkina-arvoteoria. Onko väitetty ilmiö uusi vai onko vain teoria uusi?
En usko markkina-arvoteoriaan, mutta aloin miettiä, väittävätkö sen kannattajat, että teorian mukainen ilmiö (naisten hypergamia ja tavallisten miesten jääminen yksin) on aina ollut olemassa esim. Suomessa vai että se on suht tuore ilmiö ja yhteiskuntamurroksen seurausta?
En nimittäin ainakaan muista, että markkina-arvoteorian mukaista keskustelua olisi käyty esim. 90-luvulla. Oliko väitetty ilmiö teorian kannattajien mukaan vaikka jo 80-luvun Suomessa?
Lisäksi kiinnostaa, edustavatko teoriaan uskovat poliittisesti tyypillisesti oikeistolaisuutta.
Kommentit (12)
Se on sinänsä uusi ilmiö koska se on enemmän kytköksissä muutoksiin maakunnissa kuin mihinkään muuhun. Suurin osa sinkkumiehistä asuvat landella, suurin osa sinkkunaisista kaupungeissa. Nämä kaksi ihmisryhmää eivät kohtaa ja tuloksena on nykytilanne. Siihen ynnää vielä sen että naiset ovat vielä hyvin "perinteisiä" sillä tavalla että tuppaavat avioitumaan samantasoisesti tai ylemmäs, eli korkeastikoulutettu kaupunkilaisnainen tuskin muuttaa landelle farmariksi.
Ilmiö on huvittavasti sama Mongoliassa mutta paljon pahemmin kärjistettynä missä miehet jopa skippaavat peruskoulun jäädäkseen vuoristoihin jakkifarmareiksi ja naisista tulee toimistotyöntekijöitä Mongolian pääkaupunkiin.
Nykyään yksinäiset miehet pääsevät netissä lyömään "viisaat" päänsä yhteen ja siten kaikki harhaiset teoriat pääsevät leviämään ja saavat näkyvyyttä.
ei markkina-arvo tarkoita hypergamiaa, se tarkoittaa vain että joillekin on paljon ottajia ja joillekin vähän. Eri asia sitten kuinka paljon on antajia.
Hypergamian käsitteeseen kuuluu tasoteoria. Löytyy ihan yleisesti sosiologian oppikirjoista kaikissa yliopistoissa.
Ai, että puolisoksi valitsee mielummin menestyneen tyypin kuin ei-menestyneen? Sitähän tasoteoria käytännön tasolla tarkoittaa. Työtön bussikuski on vähemmän houkutteleva vaihtoehto kuin menestynyt lääkäri. Kun kerran näin kaikkien mielestä selvästi on voidaan todeta markkina-arvoteorian ainakin jossain mittakaavassa pitävän paikkaansa.
Eiköhän tuo ole ollut jollain tasolla jo kivikaudelta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Se on sinänsä uusi ilmiö koska se on enemmän kytköksissä muutoksiin maakunnissa kuin mihinkään muuhun. Suurin osa sinkkumiehistä asuvat landella, suurin osa sinkkunaisista kaupungeissa. Nämä kaksi ihmisryhmää eivät kohtaa ja tuloksena on nykytilanne. Siihen ynnää vielä sen että naiset ovat vielä hyvin "perinteisiä" sillä tavalla että tuppaavat avioitumaan samantasoisesti tai ylemmäs, eli korkeastikoulutettu kaupunkilaisnainen tuskin muuttaa landelle farmariksi.
Ilmiö on huvittavasti sama Mongoliassa mutta paljon pahemmin kärjistettynä missä miehet jopa skippaavat peruskoulun jäädäkseen vuoristoihin jakkifarmareiksi ja naisista tulee toimistotyöntekijöitä Mongolian pääkaupunkiin.
>Ulan Batoriin olisi yleistietoa hanskaava kirjoittanut lonkalta. Ohis.
Lapsien tekeminen on naiselle valtava ponnistus, siinä riskeeraa niin terveytensä kuin jopa henkensä. Synnytyksiin kun kautta maailmanhistorian kuoltu yleisesti. Luonnollisesti naiset valitsevat tarkoin millaisen miehen kanssa asiaan ryhtyvät. Miksi uhrata itsensä henkensä kaupalla miehen kanssa, jolla ei ole mitään annettavaa? Totta kai syntyvälle lapselle halutaan paras mahdollinen isä, jolla non riitäävät kyvyt ja elatus pitää huolta sekä äidistä että lapsesta. Miksi tämä on miehille niin vaikeaa?
Esimerkiksi 1900 - luvun alussa naimottamaksi jäi aika suuri osa väestöstä. Jos halusi perustaa perheen, se piti ihan oikeasti pystyä elättämään. Näin ollen läheskään kaikki eivät perhettä perustaneet.
Toisaalta menneinä aikoina pariutuminen on ollut aika hiararkista. Yhteiskuntaluokka on määrittänyt aika tavalla sen, kuka on voinut mennä naimisiin ja kenenkin kanssa. Kyllä silloin miehen varallisuudella on ollut ihan oikeasti merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsien tekeminen on naiselle valtava ponnistus, siinä riskeeraa niin terveytensä kuin jopa henkensä. Synnytyksiin kun kautta maailmanhistorian kuoltu yleisesti. Luonnollisesti naiset valitsevat tarkoin millaisen miehen kanssa asiaan ryhtyvät. Miksi uhrata itsensä henkensä kaupalla miehen kanssa, jolla ei ole mitään annettavaa? Totta kai syntyvälle lapselle halutaan paras mahdollinen isä, jolla non riitäävät kyvyt ja elatus pitää huolta sekä äidistä että lapsesta. Miksi tämä on miehille niin vaikeaa?
Myöskin suuri osa seksiteitse leviävistä taudeista on naisille erittäin vaarallisia, miehille ei niinkään - infektio aiheuttaa ennen pitkää kohtutulehduksen, joka olisi usein tappava ilman nykyistä antibioottihoitoa. Miehillä infektiot kutittelisivat aikansa, kunnes poistuvat elimistöstä ja yleistulehduksen kehittyminen on harvinaista. Naisille jo seksi itsessään, ilman raskautta, on suuri terveysriski.
Nämä "tavalliset" miehet, k*lttimiehet tms ovat aina olleet mukanamme, ja useimmiten he ovat juuri niitä aikamiespojiksi ja setämiehiksi jääneitä. Niin kauan kuin naisella on ollut minkäänlaista valtaa siihen että sanooko Tahdon siellä alttarilla, osa on mielummin jäänyt naimattomaksi kuin ottanut kehnon miehen.
ja tuo hypergamiasta mussuttaminen... Anteeksi nyt vaan, mutta mistä lähtien on ollut paha asia haluta mahdollisimman hyvä kumppani? Jos ns. ylöspäin pariutuvista naisista valittava mies ei piudä tilanteesta niin jospa päivittäisi itsensä ylöspäin. Jos joku tosissaan kuvittelee että nainen suostuu elämään jonkun jämäpalan kanssa vain koska tämä jämäpala on miespuolinen niin aikamoiset harhat pitää olla.